Saikkupäikky: Rima nousee, rima laskee

Hupsista! Blogihan sitten otti ja tippui melkein koko kuukaudeksi. Eikä sen takana ole edes suurempaa draamaa. Aivan liian vähäiset tehokkaat tunnit katosivat jonnekin kuntavaalien jälkipuinnin ja Pientilalle ennennäkemättömän myöhään ja nopeasti saapuneen kevään keskelle.

Saikuttamiseen kuuluu siis sitäsamaa. Mitä hiljaisemmin ja epäsosiaalisemmin onnistun elämään kotiaitojen sisäpuolella sen parempi. Mutta aina ei voi, eikä ihan aina maltakaan. Poliittisesta tilanteesta en nyt lausu sen enempää kuin että vasemmistoriennot ovat prioriteettilistani kärkipäässä. Osallistun kaikkeen niin paljon kun voin. Rima on korkealla, mutta nukkumallahan sitä uupumuskohtauksesta selvitään. Niinpä toukokuun saldona on edellisten pestien lisäksi ehdokkuudet kolmeen luottamustoimeen joista maksimissaan kaksi toteutuu. Lisäksi löysin itseni taas uudesta työryhmästä jossa on puuhaa pitkälle syksyyn. Kesäkuussa hereilläolotuntejani alkaa kulua myös Helsingin viisaiden tutkimuksissa käymiseen. Aikataulu- ja vireystilahaasteeni eivät siis ole helpottamassa lähitulevaisuudessakaan. 

Arki on taas pysynyt kasassa kätevästi rimaa laskemalla ja pientilametodia noudattamalla. Puutarhan suhteen kunnianhimomme on tänä vuonna täysi nolla. Kasvimaasta suurin osa menee viherlannokselle (jahka saamme mokoman käännettyä). Muuten tehdään vain se mikä ehditään ja jaksetaan. Muuten ollaan hyvin onnellisia siitä että puutarhamme on jo valmiiksi puolivilli viidakko. Sama mentaliteetti jatkuu muussakin elämässä: se tehdään mikä voidaan ja muuten mennään armollisella asenteella. Armollisuus on tarpeeksi siksikin että suorituspaineet, odotukset, aikataulut ja tehtävälistat muodostuvat helposti stressin lähteeksi. Koska aivoni osaavat tällä hetkellä käsitellä stressiä vain sammumalla pariksi päiväksi, johtaisi pingottaminen ja kiirehtiminen vain entistä useampiin hukattuihin tunteihin ja vähempiin aikaansaannoksiin. Luulen, että näin käy helposti terveillekin, vaikkei ihan yhtä dramaattisella tavalla. Koska stressaaminen ei ole työtapa, se ei myöskään rakenna mitään mitä ei voisi saada aikaan armollisemmallakin asenteella. 

Rima on siitä kätevä kapistus, että sitä voi sekä nostaa että laskea voimien ja mahdollisuuksien mukaan. Joskus haasteet, tavoitteet ja kehitysideat kirittävät eteenpäin. Toisinaan taas rimaa on parasta laskea, suosiolla ja harkitusti, jottei elämä kävisi vallan mahdottomaksi. Kun ajattelee, miten yksinkertainen tämäkin idea on, on ihmeellistä miten haastavaa sen soveltaminen on arkeen siten että tuloksena on tasapainoinen ja olosuhteisiin nähden paras mahdollinen elämä.

Kevään suuri muotinumero: Välttämättömyys

Kevään suuren muotinumeron toimituksessa on ollut tänä vuonna haasteita. Liikkumisrajoitteinen toimittajanne ei ole päässyt paljon kurkistelemaan Virkkalan muotiskeneä. Keväästäkään ei ole aina niin tietoa. Ainakin tällä hetkellä meillä taivaalta tuleva tavara ei ole edes räntää vaan ehtaa lunta. Ää!

Onneksi netistä löytyy kaikkea, myös inspiraatiota. Tällä kertaa inspiroiduin tästä Janicen loistavasta postauksesta jossa kerrotaan (tavallaan), mitä muotitietoisen naisen vaatekaapista pitää tänä keväänä löytyä. Toiseksi inspiraation lähteeksi löytyi tämä vaatevallankumouksen hitaasta etenemisestä kertova artikkeli. Siitä selviää, että vaateteollisuuden eettisyydessä on vielä paljon tekemistä, joskin pientä edistystä on tapahtunut. Tekstiilien kierrätyskään ei vieläkään toimi kunnolla ja suomalaiset tuottavat henkeä kohti yhä aivan liikaa tekstiilijätettä. Mitä tässä voisi tehdä? Yksi tärkeä osaratkaisu vaatetuotannon ongelmiin vaatteen elinkaaren kaikissa vaihessa olisi ostaa vähemmän ja käyttää ostetut vaatteet itse loppuun. Jos ostaa entistä vähemmän ja käyttää vaatteitaan entistä kauemmin, niiden on syytä olla aiempaa parempia ellei peräti lähes täydellisiä. Täytyy siis olla entistä nirsompi.

Millaisia täydelliset vaatteet sitten ovat? Miellyttäviä päällä, laadukkaita ja helposti muunneltavia. Usein sellaisia että jos aika niistä jonakin päivänä jättää, ne haluaa korvata jollain samantapaisella. Niitä tulee käytettyä ihan huomaamatta usein. Ilahduin huomatessani että oman vaatekaappini tilanne on näillä kriteereillä arvioituna oikein hyvä. Muotipostaukseen valitsin muutaman täydellisyyden joita ilman ihmisten ilmoilla kulkeminen olisi ikävämpää.

 photo DSCN1476_zpshocn975t.jpg

Valitsin tässä kuvassa (ainakin melkein) näkyvät vaatteet yksitellen, mutta koska ne ovat täydellisiä, niistä tietysti syntyisi kelpo päivänasu. Kuvassa on:
-tummansiniset suorat farkut
Ihan sama millaiset farkut ovat muotia tänä vuonna (tai tällä vuosikymmenellä), minulla on tummansiniset suoralahkeiset perusfarkut. Niitä tulee pidettyä vähintään kerran viikossa jotakuinkin vuoden ympäri.
-Luumunpunainen toppi
Väriä voisi kuvitella syksyiseksi, mutta jotenkin se toimii ympäri vuoden. Jostain syystä näitä ei ole jatkuvasti myynnissä, joten silloin kun on, ostan heti pari.
-valkoinen pitkä paita
Jep, olen valkoinen paita-naisia. Tämä pitkä on eniten käytössä, sillä se sopii aina ja kaiken kanssa.

 photo DSCN1474_zpss6fj1ttm.jpg

Tässä kuvassa pilkistävä neuletunika saattaa tosin olla tällä viikolla ajankohtaisempi vaihtoehto. Superlämpimässä pehmeässä harmaassa neuleessa voi hyvin elää suurimman osan ajasta loppusyksyltä alkukevääseen. Viiden vuoden ikään tullessaan laadukas neule on onneksi vielä lähes uudenveroinen.

Huivikokoelmani on iso ja ykköspaikasta käytävä taistelu on ankaraa, mutta ainakin tänään tuntuu siltä että jos voisin pelastaa tulipalosta vain yhden huivin, se olisi tämä vintagelöytö. Täydellisyyttä ovat kiva printti ja kaikkina vuodenaikoina piristävä väritys, sekä tietysti se että hyvin pidettynä laadukas huivi kestää loppuiän. En käsitä, miksi edellinen omistaja tahtoi luopua tästä, mutta hyvä että tahtoi.

 photo DSCN1481_zpsebcpkzdm.jpg

Mustat kiiltonahkaballerinat kävelykorolla tekevät mistä tahansa asusta skarpin ja ovat myös mukavat. Valokuvasta ei onneksi huomaa että tämä nykyinen pari alkaa olla aika finaalissa, vain siitä syystä että nämä ovat olleet viitisen vuotta suosikkikenkäni keväästä syksyyn. Tilalle pitää löytää ainakin melkein samanlaiset. Miksi tähän pikku postaukseen tuli parikin viiden vuoden ikäistä vaatetta? En tiedä. Sen vuoden ostokset onnistuivat selvästi hyvin!

Asusteosastolta löytyy pienempiäkin välttämättömyyksiä. Itse tekemäni arkinen kiviriipus löytää tiensä kaulaan hämmentävän usein.
Messinkinen Ficcaren hiusklipsi on lähes jokapäiväisessä käytössä pitämässä nutturan järjestyksessä. Mukavuudenhaluisen pitkätukan elämästä ei kyllä tulisi mitään ilman tätä. Ainoa ongelma on saatavuus: helpoimmalla pääsee jos tilaa netistä. Hinta on vähän suolainen, mutta siitä huolimatta tässä vaiheessa kuvan klipsin hinta käyttökertaa kohti ei voi olla enää kovin montaa senttiä. Huteria muovisia halpakopioita löytää helposti, mutta ne ovat hinnastaan huolimatta täyttä rahanhukkaa. Älkää ostako.

 photo DSCN1478_zpsflgwgst1.jpg

Quick translation, since my time is limited: Buy (or make) only perfect, durable things and wear them out. (first link is to Janice's excellent post about must-have spring items, in English).

Kevätmuuttopuuhia/ Spring migrations

Linnut olivat kevätmuuttopuuhissa jo edellisessä kuvapostauksessa. Sittemmin trafiikki on jatkunut vaikka tarjoilukin ehdittiin lopettaa. Tarjoilun lopettaminen herätti yleistä paheksuntaa. Kun lunta ei kuitenkaan ollut, päivälämpötilat pysyttelivät enemmän tai (yleensä) vähemmän plussan puolella ja Keskusaukiolle ilmestyi jäätelökioski päätimme että kevät on täällä.

Migrating birds have continued to arrive to Smallhold airspace and stalk birdfeeder even though we stopped winter feeding. Jackdaws disapproved and made sure they got the last bites.

 photo DSCN1372_zps8a9eruvm.jpg

Aivan ruokinnan viime hetkillä pihallemme ehätti vielä superyllärilintu, eli ihan uusi lintuhavainto pientilalla. Tikli oli sekä nätti että poseerasi kärsivällisesti (toisin kuin valkoselkätikka josta saatiin vähän huonolaatuisemmat kuvat). Tikli ja valkoselkätikka tekisivät sitten menneen talven saldoksi kaksi uutta lajia Pientilalla. Näiden kaikkien Pientilalla vietettyjen talvien jälkeen kahden ensihavainnon talvi oli tosi hieno!

During last couple of days of feeding season we got a super surprise bird. This years we got two first sightings. First was the Great spotted woodpecker, the second is goldfinch. Goldfinch was definitely better behaving of the two, posing patiently for photos. Two new species in a season after all these winters on Smallhold- we feel spoiled!

 photo DSCN1365_zps0tslymuv.jpg

Tänä vuonna ei kyllä ollut peipposesta puolta kuuta kesään vaan pikemminkin vappuviikon viluun ja lumimyräkkään. 

After goldfinch, finch. According to a Finnish saying finch arrives two weeks before summer. Not this year. This year spring is very late, last weekend we even had a snowstorm. Now weather has warmed up, and I fervently hope that there won't be any more delays.

 photo DSCN1416_zpsd95ahomf.jpg

Järripeippoja on nähty meillä kerran aikaisemminkin. Silloin ne saapuivat syksyllä ja päättivät muuttomatkansa lintulaudallemme. Nyt tuli sitten kevätmuuttajia jotka jäivät pariksi viikoksi hengailemaan lintulaudan ympäristöön. Fiksuja lintuja.

Last but not least, some bramblings. This is their second visit here. Last time they arrived at late fall and decided to end their winter migration journey to our birdfeeding. These smart birds obviously stopped here on their way back north for a few days. Smart birds, the cold spell was way worse in north.

 photo DSCN1461_zpsa0qz4xfz.jpg

Perhosten aika alkaa tavallisesti lintutalven päättyessä. Nyt ensimmäiset perhoset on nähty, joten tämä lintutalvi taitaa olla paketissa. Seuraavaksi odotellaan pikkutiaisten kuoron kiertuetta ja megahittiä "Ruokaa tuokaa!!!". Yliherkillä korvilla on ollut aika kiva kuunnella lintujen kevätkonserttia joten odotukseni pikkutiaisillekin ovat korkealla.

Butterfly season usually begins right when our birdwatching season ends. Now the first butterflies are flying, so I guess this birdwatching winter is over now. Coming in next: the choir of baby tits with their superhit "Bring us FOOOOOD!!!"
Birds' spring concert has sounded particularly lovely this spring as my ears are abnormally sensitive. I have high expectations for the babies too.

Saikkupäikky: edistyksen ituja?

Itsehillintäni blogin osalta on ollut viime aikoina vähän koetuksella. Maailmassa ja Suomessakin tapahtuu juuri nyt paljon miettimisen ja kommentoimisen arvoista. Tapahtumien seuraaminen vaihtopenkiltä on alkanut välillä käymään luonnolle. Kunnes kadonnut stressinsietokykyni saadaan korjattua on kuitenkin vielä harrastettava itsehillintää ja koitettava pysyä erossa rasittavista ajatuksista. Pienet perusärhäkkyyden palaamisen merkit on kuitenkin syytä tulkita myönteisesti: kevätaurinko ja krookukset selvästi nostavat henkistä vireystasoani. Myönteistä on myös se että tutkimukset joihin olen jonottanut joulukuulta asti ovat vihdoin alkamassa ensi viikolla. Täytettyäni ajanvarauskirjeen mukana tulleen kyselylomakenivaskan oli kyllä sellainen olo että jo on kumma jos asiat eivät ala Helsingin Viisaiden huomassa vähitellen selkiintyä ja kunnollinen diagnoosi löytyä. 

Rauhallisesti on pitänyt ottaa siksikin että kaamea kevätflunssa iski juuri kun kuvittelin kerrankin selviytyneeni talvikaudesta ilman kunnon kuumetautia. Vaan enpäs selviytynytkään, ja tietysti tipahdin sängynpohjalle juuri samaan aikaan kun Puolison piti lähteä työmatkalle (kuten perheessämme jostain syystä on perinteikästä). Koksun kanssa vietettiin sitten survivalismi-teemaviikkoa. Nyt Puoliso on onneksi taas kotona ja olen päässyt pikkuisen nauttimaan ylell perheellisen peruspalveluista kuten teetarjoilusta ja siitä että välttämättömyyksien lisäksi myös muut tarpeelliset kotityöt on saatu tehtyä. Vielä tänään aion lepäillä tehokkaasti. Tärkeintä on suoriutua jotakuinkin tolpilleen Helsingin Viisaiden vastaanottoon mennessä.


Myös kevätkiireiden ilmaantumisesta on ollut apua. Pieni kirjoitusprojekti toi muassaan tilaisuuden mietiskellä taas ulkoavaruuden asioita. Ulkoavaruuteen liittyvien filosofisten kysymysten funtsiskelu on myös hyvä tapa muistuttaa itseään että maailmassa on paljon uutisvirtojen ja arkiselviytymisen ulkopuolelle jäävää tärkeää, mielenkiintoista ja ihmeellistä. Remonttisuunnitelmat ja perheen firmanpystytys ovat tuoneet muassaan virikettä ja hyödyllistä puuhaa. Puutarhaan kevät on tullut hitaasti keikkuen, mutta kohta sielläkin taas tapahtuu vaikka mitä. Jonotellessa on välillä ehtinyt tuntua siltä ettei mitään tapahdu eikä mikään oikein etene. Kun asioita alkaa listaamaan, huomaa kuitenkin että olosuhteisiin nähden tapahtuu paljonkin. 

Pitkästä aikaa: iloinen vaalianalyysi

Kuntavaalit on taas pidetty. Pitkästä aikaa vaalien ajattelemisesta tuli hyvä mieli useammastakin syystä.

Ensiksi: onnistuin nostamaan omaa äänisaalistani 17 ääneen. Olosuhteet (mukaan lukien kampanjoinnin täydellinen puuttuminen) huomioon ottaen, tulos on oikein hyvä ja äänimääräni kasvoi viime vaaleista joissa Perussuomalaiset juhlivat. Varovainen vaalivoitto nähtiin myös koko Vasemmistossa. Monen vuoden kannatuksen laskun jälkeen tämä on tärkeä asia. Ehkä hyvinvointivaltion purkutalkoot eivät sovikaan kaikille? Kiitos kaikille minua ja Vasemmistoa äänestäneille, seuraavien vuosien aikana äänillänne tulee olemaan paljonkin merkitystä! 

Vaalikarttojen mukaan olen sekä arvoiltani että mielipiteiltäni niin tukevasti vihervasemmalla että voinemme olla varmoja siitä etteivät uudet äänet tulleet vaalitappion kärsineiltä Perussuomalaisilta. Kyllä ne tekivät tappionsa ihan itse. Mahdollisesti jotkut ovat myös alkaneet ikävöimään reipasta vihervasemmistolaisuutta? Hallitustyöskentelyn aikana on käynyt selväksi ettei maahanmuuttokriittisyydellä ja populismilla pärjätä siinä vaiheessa kun jämäkästi ajettava oma linja pitäisi löytää myös sellaisten tylsien asioiden kuin peruspalveluiden ja kaavoituspalveluiden osalta. Ex-suuri puolue on nyt jotakuinkin tasoissa Vasemmiston kanssa, sillä pienellä erolla että Vasemmisto on nousussa ja Persut mahalaskussa.

Vaalien suuresta voittajasta ei ole epäilystäkään. Se pokaali menee Vihreille jotka nostivat kannatustaan useilla prosenttiyksilöillä. Vihreiden arvojen esiinmarssi onkin hienoa. Kuntatasolla vihreät voivat saada paljon hyvää aikaan. Kysymysmerkkinä Vihreistä puhuttaessa kuitenkin on aina se, miten hyvin sosiaalinen oikeudenmukaisuus mahtuu tavoitelistalle. Vihreät eivät ole selkeästi asemoituneita oikeisto-vasemmistoakselille vaan henkilövalinnoilla on suuri merkitys siitä millaista politiikkaa puolueessa lopulta tehdään. Puolueeseen mahtuu sekä hyvin vasemmistolaisesti ajattelevia että elinvoimainen Kokoomuksen puisto-osasto. 

Kolme vanhaa suurta puoluetta -Kokoomus, SDP ja Keskusta- säilyttivät yhä asemansa, vain johtovuoro vaihtui (mikä myös on perinteistä). Kolmen suuren aseman pysyvyys jaksaakin hämmentää minua vuodesta toiseen. Mikä saa kansan äänestämään kerta toisensa jälkeen samoja tyyppejä joiden edesottamuksista valitetaan sitten suureen ääneen vaalien välillä? Selittyykö kaikki sujuvasti sillä että vaaleissa "kansa" tarkoittaa noin 20 prosenttia äänestäneistä tilanteessa jossa äänestämässä käy vajaat 60% äänioikeutetuista? Tällä kertaa kaikkien kolmen suuren kannatus toki laski viime vaaleista. Johdon kisassa vei Kokoomus, jonka valtakunnallinen kannatus toisaalta myös laski eniten. Keskusta pärjää pienten kuntien vahvan kannatuksen suhteen. SDP:n oppositiopolitiikka jäi selvästi Ville Niinistön johtamien Vihreiden ärhäkän oppositiopolitiikan jalkoihin. 

Näissä vaaleissa mielenkiintoiset asiat tapahtuivat pienemmissä puolueissa. Erityisen ilahduttavaa on Feministipuolueen menestys ja valtuustopaikka Helsingissä. Uusien puolueiden on vaikea lyödä itseään läpi -kuten niin ikään ensimmäisiin valtuustopaikkoihinsa yltäneen Piraattipuolueen pitkä taival marginaalissa osoittaa- joten sillanpääaseman saavuttaminen ensi yrittämällä vain muutama kuukausi puolueen rekisteröinnin jälkeen on kova saavutus. Lohjalla feministipuolue sai 86 ääntä. Esimerkiksi Vasemmiston listoilta se olisi riittänyt valtuustopaikkaan, joten huonona sijoitusta ei voi täälläkään pitää. Menestyksen myötä äänestäjien luottamuksella on taipumusta kasvaa, joten reippaalla politikoinnilla sekä Feministipuolueen että Piraattien nousu voi hyvinkin jatkua.

Seuraavaksi kunnissa alkaa luottamuspaikkaruletti, joka vaalituloksen valossa näyttää taas mielenkiintoiselta. Perussuomalaiset joutuvat ottamaan reilusti takapakkia. Lohjallakin Vihreät rynnivät voittoon nousten kolmanneksi suurimmaksi valtuustoryhmäksi. Lohjalla vihervasemmistolainen yhteistyö ei ole varsinaisesti kukoistanut, ihan muuten vain totean että yhtenäinen vihervasemmisto ylittäisi pääluvultaan sekä SDP:n että Kokoomuksen. Oma lautamiespestini on luonnollisesti katkolla. Jatkan luottamushommia "sinne mennään minne kaivataan"-asenteella. Siihen voimme kuitenkin luottaa että jotakin hyödyllistä puuhaa jossa pääsen edustamaan pikku äänestäjäkuntani arvoja, varmasti tulee löytymään.

Roskanpoimijan pohdintaa

Kun omenapuut on saatu ojennukseen, on aika napata roskapussi käteen ja tehdä kierros tiluksilla. Joka vuosi pussi on täyttynyt. Tällä kertaa löytyi muun muassa sipsi- ja paistopisteleivonnaispusseja, karkkipapereita, nuuskarasia, tiilenpala, kahvimuki ja kasa epämääräisempiä muovi- ja metallijätteitä. Enimmät ryönät löytyvät tietysti niiltä tontin reunoilta joiden vieressä tie kulkee. Roskat näyttävät täsmälleen sellaisilta joiden heittäjä on unohtanut niiden olemassaolon saman tien. Minun muistini on parempi: jos keväisten kierrosteni roskapussit lasketaan yhteen, niillä täyttäisi jo perheen jäteastian. Oma lukunsa on se, että puutarhan talviteloille laittamiseen kuuluu niin ikään vastaava kierros, saman tyyppisin tuloksin. Sinä aikana kun vuohenp... tarkoitan rehevä nurmikko peittää ja värittää maiseman, noukimme tietysti vastaantulevat roskat yksitellen. 

Samaan tapaan minullakin on toki taipumusta unohtaa huushollissa syntyneet jätteet niiden kadottua silmistäni. Minun jäljiltäni kenenkään ei tarvitse kerätä roskia maastosta. Silti roskani teettävät yhä työtä monelle: kierrätysmateriaalien käsittelijöille, vedenpuhdistamon väelle, kaatopaikkahenkilökunnalle. Roskienkeruutuokion muistutti tästäkin. Zero waste-kotia Pientilasta ei ole tulossa. Jos rehellisiä ollaan, moni kerrostaloeläjä saattaa kierrättää jätteensä meikäläisiä enemmän ja paremmin. Pienetkin parannukset kuitenkin kasaantuvat ajan myötä siinä missä pienet karkkikääreetkin. Niillä on väliä. Siksi minäkin jatkan sitkeästi hentoja yrityksiäni vähentää taloutemme jätemäärää. 

Onneksi jätteiden lajittelun täydellistäminen ei ole ainoa keino pyrkiä tavoitteeseen. Tärkeitä edistysaskeleita otetaan muuallakin: ostoksilla (ja etenkin ostamista vältellessä), korjatessa, tuunatessa, lainatessa, kierrätellessä. Onneksi tässäkin kisassa kaikella on väliä ja onneksi kilpakumppanina on vain Eilinen Minä.

Pientilametodi, eli se paras tapa jakaa kotityöt

Se löytyy meiltä. Olkoonkin, ettei se muistuta yhtään niitä ideoita joita julkisessa keskustelussa viime aikoina on näkynyt. Ei excel-taulukoita, ei metatöiden huolellista laskemista, ei kroonistuvaa uupumista ja tympääntymistä, palkattuja siivoojia eikä riitelyä. Ei tosin myöskään jatkuvasti vastapuunatun siistissä kunnossa olevaa kotia, mutta keskustelua seuratessa on käynyt selväksi myös ettei sitä ole monella muullakaan. Toisaalta missään meillä ei näy kovin suuria tekemättömien tehtävien vuoria, puolitoistakiloinen kani on yhä reilusti pölypalloja kookkaampi ja kaapista voi luottaa löytävänsä puhdasta päällepantavaa ja puhtaita teemukeja. Välillä jopa ehditään perussiivoilun lisäksi vaihtaa kukkaruukkuihin multia, pestä ikkunoita ja roudata mattoja pesulaan. 
Perheen tyytyväisyys verrattuna tehtyjen tehtävien määrään ratkaisee metodien kisan selvästi Pientilametodin eduksi.

Pientilametodin mukaan tärkeintä kotitöiden jakamisessa ei ole lopputuloksen sisustuslehtikelpoisuus eikä se että molemmat jatkuvasti tekevät täsmälleen yhtä paljon (painotettuna meidän tapauksessa tietysti sillä että toisella on vaativa työ ja toisella vaativa terveysongelma). Tärkeintä on sopu. Se etteivät kotityöt uuvuta kumpaakaan eikä kumpikaan koe oloaan erityisen orjuutetuksi. Se että päivittäin aikaa jää hieman myös levolle ja perheonnelle. Se että kotitöistä käytävä keskustelu tapahtuu ystävälliseen sävyyn. Lähtökohtana on lyhyesti sanottuna se että kotityöt tehdään perhettä varten, mutta perhe ei ole pelkkää työvoimaa kotitöitä varten.

Toiseksi tärkeintä on muistaa, että kotitöitä kertyy vain ihmisille joilla on koti, ja erityisen paljon ihmisille joilla on tilava koti, lemmikkejä, lapsia tai vastaavia juttuja jotka on hankittu sillä ajatuksella että niiden myötä onni vain kasvaa. Kaikilla halukkailla ei ole kattoa pään päällä eikä mahdollisuutta jakaa elämäänsä puolison, eläinystävien tai lasten kanssa. Kotitöiden jakamisesta pääsevät valittamaan vain ne joilla on joku jonka kanssa jakaa työt. Sille jolle on kertynyt tehtäviä kotihommia, on kertynyt paljon muutakin. Sinkkutalouksissa työnjako on tosi yksinkertaista: joko minä teen sen tai se jää tekemättä. Jos kuitenkin on sitä mieltä että elää mieluummin perheessä ja että oma kotikin on pohjimmiltaan positiivinen juttu, ei auta kuin päätellä että kotityöt ovat ilo ja etuoikeus joiden olemassaolevat vaihtoehdot ovat huonompia. Viime vuosikymmenet muodissa ollut ajatus siitä että kotityöt ovat pakkopullaa ja elämän tuhlausta ei ole mikään suuri totuus vaan vain ajatus muiden joukossa. Parempi on ajatella että kotityöt ovat osa elämää ja niiden tekeminen on tilaisuus parantaa sekä omaa että läheisimpien hyvinvointia.

Ai eikö vaihtoehtona olekaan "puoliso tekee kaiken, tai ainakin ikävimmät ja raskaimmat hommat"? Tästä päästään kolmanteen Pientilametodin perusperiaatteeseen: molemminpuoliseen haluun tehdä kumppani onnelliseksi ja hänen elämänsä mahdollisimman helpoksi. Haasteitahan meillä kaikilla riittää omastakin takaa, ja ulkomaailmasta niitä saa vielä lisää. On kuitenkin hyvä jos kotona vallitsee toisenlainen todellisuus jota ohjaa välittäminen itse vapaaehtoisesti valitun puolison onnesta. Siihen periaatteeseen eivät mitenkään sovi yritykset päästä mahdollisimman vähällä tai vyöryttää mahdollisimman paljon tehtäviä toiselle, marttyyriasenne tai pilkuntarkka taulukointi jonka tavoitteena on varmistaa se ettei itse vaan vahingossakaan tee yhtään ekstraa. Sen sijaan siihen sopivat erinomaisesti yritykset ottaa molempien mieltymykset huomioon työnjaossa, puolison pyyntöjen toteuttaminen reippaasti ja iloisesti sekä se että molempien inhokkityöt tehdään lähtökohtaisesti yhdessä. Myös iloinen irtopisteiden kalastelu oma-aloitteisella asenteella (ja toisen ahkeruuden huomiointi) sopii hyvin kuvioon. Ja keskustelu sekä aitoon yhteisymmärrykseen (joka siis on eri asia kuin pitkin hampain saavutettu kompromissi jossa molemmat tuntevat oikeastaan hävinneensä) pääseminen, se on aivan olennaista oikeastaan koko ajan, oli sovittavana sitten töiden jakaminen, tavoiteltava siisteys- ja palvelutaso tai oman ajan ja perhe-elämän pyörittämisen sovittelu. 

Viimeinen hyvä periaate on reilu annos realismia ja tavoitteiden suhteuttaminen elämän realiteetteihin, esimerkiksi siihen resurssimäärään mikä kotitöihin on järkevästi käytettävissä. Tärkeää on huomata että resurssien määrä vaihtelee elämäntilanteen mukaan. Joskus aikaa ja jaksua on runsaasti, joskus niitä on vähemmän. Resursseja pohtiessa on hyvä jos osaa laittaa tehtävät suunnilleen tärkeysjärjestykseen. Listan häntäpäässä olevista jutuista voi sitten hätätilassa tinkiä tavalla tai toisella. Se mitä häntäpäähän päätyy, on kuitenkin yksilöllistä. Esimerkiksi meidän perheessä arvostetaan ensiluokkaista ruokahuoltoa mutta tarpeen vaatiessa ollaan valmiita sietämään tavaroiden kerääntymistä kasoiksi. Toisissa perheissä vallitsee joka päivä sellainen järjestys mitä meillä näkee vain satunnaisesti mutta arkiruuan virkaa toimittavat voileivät ja purkkikeitot. Meidän perheen tärkeysjärjestys on ilman muuta ylivertaisen hyvä -mutta vain meidän perheelle. Toiset ihmiset ja perheet ovat erilaisia, ja heidän onnensa voi olla toisennäköistä. Tunne itsesi, tunne perheesi- ja tunne elämäsi realiteetit. 

Kaikki mikä näiden periaatteiden päälle tulee, on ekstraa. Pohjimmiltaan on ihan sama onko perheessä tiskivuorot vai onko tiskaaminen yhden tehtävä ja pyykinpesu toisen tehtävä. On ihan sama, kuka silittää kenenkin paidat, pääasia että siistiä päällepantavaa saadaan tuotettua vaarantamatta sopuisaa tunnelmaa. Paras vaihtoehto on se millä hommat tulevat tehdyksi suunnilleen siten ja silloin kun pitääkin mahdollisimman pienellä uupumuksen ja kiukun määrällä. On ihan sama, siivotaanko joka päivä jonkin verran vai pidetäänkö lauantaisin kunnon viikkosiivoussessiot joiden välillä siisteystaso hiljakseen laskee, kunhan kodin siisteystaso on asukkaiden mielestä keskimäärin siedettävä eikä uhkaa sopua. Se jolle on äärimmäisen tärkeää että keittiönpöytä on aina tyhjä ja vastapyyhitty, voi ottaa homman hoitaakseen. Toinen voi sitten tehdä jotain muuta, tai sitten voidaan keskustelun kautta päästä yhteisymmärrykseen siitä että kysymyksessä on ekstratyö jonka tekemisestä toiselle tulee niin hyvä mieli että se on vaivan (vaan ei marttyyrikohtauksen) arvoista.

Pientilametodin huonona puolena on se ettei se takaa kotia jolle sisustuslehden toimittajista ja martoista koostuva tarkastuslautakunta antaisi koska tahansa täydet pisteet. Sen hyvänä puolena on, että tärkeät asiat ovat yleensä kunnossa ja muutkin hommat tulevat hoidetuksi kohtuullisessa ajassa. Parasta kuitenkin on että sopu ja perheonni, ne asiat minkä toivossa elämään on tullut kerättyä perheenjäseniä, pirtti ja kunnioitettava määrä tavaraa, kukoistavat.

Varhaiskevät Pientilalla

Omenapuiden leikkuu-urakka Pientilalla on lopuillaan. Puiden leikkaus on osoittautunut tänäkin vuonna hyväksi keinoksi varmistaa etteivät kevään ensi merkit vain mene ohi. 
Etelänmatkalaisia on alkanut jo saapua. Sepelkyyhky palasi muutama päivä sitten Etelä-Euroopasta, höyhennys taitaa kuvassa olla epäjärjestyksessä vielä matkan jäljiltä.

We are almost done with our annual apple tree trimming project. As usual, working on the trees has been a good way to ensure that no early signs of spring have gone unnoticed. Birds have started to return from their winter holiday resorts. Here's common wood pigeon who has just arrived to Smallhold's airspace.

 photo DSCN1302_zpsoxswawbl.jpg

Lintulaudan antimet ovat kiinnostaneet punarintaa. Lintujen ruokintakausi on jo melkein ohi.  Myöhemmin odotan punarinnasta seuraa keväisille kaivauksille. 

European robin arrived just in time to sample last treats of our bird feeding. The feeding season is almost over. Later on, I'm expecting it to accompany me as I dig around the garden.

 photo DSCN1304_zpsnhgellsz.jpg

Meillähän osallistetaan tunnetusti talon kani kaikkiin mahdollisiin aktiviteetteihin, nyt myös hyväntekeväisyyteen. Kevään kunniaksi Kolalainen on ryhtynyt vaihtamaan ylleen kesäisempää untuvapeitettä. Vanhoja kaninuntuvia toimitellaan hyväntekeväisyyteen pikkulintujen pesänpehmusteeksi sitä mukaa kun niitä saadaan. Viherpeippo arvostaa.

As you may have noticed, our houserabbit participates in great many things, now including charity. Kola the Rabbit is having a molting period right at the same time as the birds have started to search nesting materials. So the birds are getting some rabbit down as it becomes available. European greenfinch approves.

 photo DSCN1305_zpsjkysp5iw.jpg

Kevään varhainen ja varma merkki on tänä vuonnakin päivystävän dosentin löytyminen omenapuusta.

An early and sure sign of spring is finding our resident adjunct professor from the top of an apple tree. This year is no different.

 photo DSCN1322_zpstmkytex8.jpg

Lunta ja jäätä on vielä vähän jäljellä, mutta kevätkukat ovat jo tulossa menneen talven lumien tilalle.

We still have some snow and ice left, but spring flowers don't seem to mind. 

 photo DSCN1328_zps3dtqklq3.jpg 

Myös mukulaleinikit ovat tuloillaan. Kohta piha on taas vihreä!

Lesser celandines are growing as well. Soon our garden will be green again!

   photo DSCN1325_zpsocgujw8c.jpg

Kun tavaran hankkimisesta tuli ekologista

Vanhaan hyvään aikaan -siis siihen aikaan kun aloitin tutustumisen ympäristöetiikkaan- ajateltiin että kierrättäminen on eettistä. Turhan tavaran ostamisen välttämisestäkin puhuttiin, mutta isompi juttu oli se että kirpputorit olivat vihdoinkin päässeet stigmastaan köyhien ostospaikkoina ja muuttuneet jännittäviksi paikoiksi joissa saattoi tehdä persoonallisia löytöjä. 

Pikakelaa reilut kymmenkunta vuotta: kierrätyskeskuksetkaan eivät enää tahdo vastaanottaa pikkuviallista tavaraa, vanhoista kirjoista on tullut lähes ongelmajätettä, ja tavaran määrän sijaan brassaillaan sillä kuinka hyvin raivaus on sujunut. Niin, raivaus, sillä tavallinen siivoaminen ei enää riitä palauttamaan järjestystä tupaan. Raivauksessa kamaa lähtee laatikoittain ja jätesäkeittäin, kierrätykseen tietenkin. Kaatopaikatkin ovat nimittäin passé aikana jolloin keittiön vakiovaruste on useamman roskapussin jätevaunu.

Yhtäkkiä tavaran vastaanottaminen onkin se iso ekoteko. Vanhaa tavaraa ei nimittäin enää tarvitse aina ostaa edes pikkurahalla, hyvää tavaraa löytyy helposti hakemisen vaivalla, sitä helpommin mitä arkisemmista esineistä on kyse. Ekojeesuspisteet jaetaan nyt niille joille kelpaa vähän retrompikin tai massatuotetumpi tavara sekä niille jotka käyttävät tavaransa korjauskelvottomaan kuntoon tai kierrättävät ne ainakin kertaalleen kotosalla. Joko teiltä löytyy kierrätyskeskuksesta napattu lastulevykirjahylly? Ovatko arkiset astianne Teemaa, vai meneekö seassa muutama Kermansaven lautanen ja koristeleikattu jälkkärikulho? Oletteko shoppailleet liinavaatteiksi hyvälaatuista puuvillaa Stockmannilta vai mummolasta? Toivottavasti mummolasta, sillä vanhanajan lakanat ovat ihan toisenlaista tavaraa kuin tämän päivän huitulat. Ovatko luksusta designer-printit vai käsinvirkatut pitsit ja valkokirjonta. Käyttökelpoisen tavaran vieminen kierrätykseen on vasta puoli voittoa, oikeastaan vähemmänkin jos kierrätys ei vedä kaikkien tahtoessa samanaikaisesti eroon 80-luvun lasipöydistään, tuulipuvuistaan ja pirttikalustoistaan. Vanhan tavaran kierrätykseen vieminen on hyvä alku, mutta samalla on opittava uusi tapa hankkia tavaroita.

Se tapa on hankkia tarvitsemansa shoppailun sijasta vastaanottamalla ja persoonallisten tyylien arvonnousu yhdenmukaisten trendi-ilmiöiden sijaan. Tavaroita eestaas roudatessa on myös erinomainen hetki miettiä, mikä järki on ylipäätään ostella jotain "uutta ja kivaa" mille ei kuitenkaan ole todellista tarvetta tai edes halua sitoutua paria vuotta pidemmäksi ajaksi. Mikä järki on kuluttaa rahansa sellaiseen? Hetkellinen ilo ja piristys, tietenkin, mutta eikö niiden tunteiden tavoitteluun olisi löydettävissä parempiakin tapoja? Nyt kun ollaan herätty turhan roinan omistamisen järjettömyyteen, voitaisiin ehkä seuraavaksi miettiä nykymuotoisen ostoskäyttäytymisen järjettömyyttä.

Earth Hour 2017: Kynttiläillallisen aika!

Kohta kesäaika on täällä. Sitä ennen, tulevana lauantaina 25.3. on kuitenkin taas Earth Hour. Tällä kertaa teemana olisi maailman suurin kynttiläillallinen ympäristön ja ilmaston puolesta. Nyt on hyvä hetki kokeilla uusia kasvisreseptejä.

Itselläni pyörii mielessä seuraavanlainen menu simppeliä mutta maukasta vegaanista italialaista syötävää joka on helppo viimeistellä ja tarjoilla myös kynttilänvalossa. 


Patonkia tapenaden ja tomaattisalaatin kera

                        * * *

kantarellipastaa sisilialaiseen tapaan

                       * * *

sitruunasorbettia, soijapohjaista vaniljakastiketta


Söisitkö? Entä millaise Earth Hour-kynttiläillallisen itse toteuttaisit?

Vanhemmat tekstit

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments