Ystävänpäivänä: solidaarisuudesta, eli ystävyydestä tuntemattomia kohtaan

No niin, yritänhän minä palata kevyiden aiheiden pariin, mutta aina se ei onnistu. Joskus -itse asiassa nykyään aika usein- vastaan tulee juttuja joista kirjoittaminen on kyllä stressaavaa mutta huomattavasti vähemmän stressaavaa kuin se tulevaisuus jonka rakentamiseen osallistun jos pysyn hissukseen.

Solidaarisuus kalskahtaa nykyään korvassani vähän samanlaiselta sanalta kuin toveri. Se on vasemmistoslangia jota ei pidä odottaa kuulevansa muualla kuin vasemmistoriennoissa. Solidaarisuus on ystävyyttä ja myötätuntoa tuntemattomia kohtaan, sen ymmärtämistä että yhteiskunnassa kaikki ovat pohjimmiltaan samassa veneessä vaikka äkkiseltään näyttäisimme elävän miten erilaisia elämiä tahansa. Solidaarisuus on välittämistä silloinkin kun ei olisi ihan pakko, silloin kun välittämisestä ei hyödy mitenkään itse (joskus jopa päinvastoin, onhan esimerkiksi menestyjien seurassa kaveeraaminen paljon coolimpaa kuin yhteiskunnan päähänpotkittujen puolustaminen). Solidaarisia ovat ne jotka ymmärtävät että maailma jossa ystävyyttä voi olla myös tuntemattomien välillä on parempi kuin maailma jossa kaikki ovat kiinnostuneita vain omien etujen ajamisesta kilpailussa muita vastaan.

Tiesittehän, ettei hallitus ole lopettamassa työttömien kyykyttämistä vielä aktiivimallin läpi runnomiseen? Ehei, sille on seuraamassa jatkoa. Aktiivimallin kakkososassa työttömille on luvassa lisää kurmotusta:
-työttömien tulee raportoida hakemistaan työpaikoista säännöllisesti mutta vähintään kerran viikossa (luonnollisesti riippumatta siitä onko edes jotenkuten soveltuvia työpaikkoja avoinna vaiko ei)
-työttömiä uhataan kohtuuttomilla karensseilla. 60 päivän karenssi voi napsahtaa yksittäisestä epäonnistumisesta tai unohduksesta raportoinnissa. Tämä on hallituksen käsitys kohtuullisuudesta. Työntekijä, koska sinulta on viimeksi pidätetty kahden kuukauden palkka koska teit työssäsi pikkuvirheen tai unohdit jotain?
-Käytännössä työnhakijat pakotetaan tehtailemaan hakemuksia paikkoihin joihin heillä ei ole mahdollisuutta työllistyä. Voi vain miettiä, kuinka mukavaa työnantajista on saada jokaiseen työpaikkailmoitukseen kasapäin hakemuksia täysin epäpäteviltä ihmisiltä joiden on vaan pakko hakea työtä karenssiuhan vuoksi oli siinä järkeä tahi ei. Mikä syy nyt rekkakuskilla voisikaan olla hakematta suurtalouskokin tai hydrologin töitä? Työ tekijäänsä opettaa, eiks niin?

Meillä Vasemmistossa ollaan tänäkin ystävänpäivänä epämuodikkaan solidaarisia. Siksi olemme tekemässä hallitukselle vetoomusta jossa vaaditaan aktiivimallin kumoamista. Kun ei taaskaan ole varmaa, ymmärsivätkö ne sen vienon vihjeen jonka aktiivimallia vastustavan kansalaisaloitteen 140 000 allekirjoituksen täyttyminen ennätysajassa antoi. Työttömien nöyryyttämiselle on tultava loppu.

Allekirjoita vetoomus tästä. 

Solidaarisuus on ollut poissa muodista jo koko 2010-luvun, mutta sen olisi korkea aika alkaa palailemaan.

Etuoikeuksista ja ihmisoikeuksista

Kävelin lumisateessa Virkkalantietä kirjastolle miettien, miten hävyttömän etuoikeutettu olenkaan. Pakolaiskriisi jonka kuluessa Suomikin on tehnyt paljon hävettäviä tekoja tuo mitä selkeimmin esille että on suuri etuoikeus kävellä rauhassa talvista Virkkalantietä. Minä olen syntyperäinen Suomen kansalainen, ja vain koska olen älynnyt(???) syntyä oikeaan paikkaan olen oikeutettu elämään (ainakin toistaiseksi) vapaana jatkuvasta henkeen ja terveyteen kohdistuvasta uhasta. Kukaan tai mikään ei voi pakottaa minua lähtemään Suomesta sotatoimialueelle tai alueelle jossa minua odottaa humanitäärinen katastrofi vailla minkäänlaista turvaverkkoa. Kaikki tämä rauha vain siksi että olen sattunut syntymään oikeaan maahan. Hallituksemme ei ole erinomainen, mutta ei se myöskään ole sellainen seinähullujen kerho kuin monen muun maan hallitukset. Sekin on vain hyvää onnea: vaikka olen poliittisesti aktiivinen, en ole konkreettisesti voinut vaikuttaa paljoakaan siihen millainen on tämä valtio jossa asun. Jos seuraavissa vaaleissa valtakunnan johto miehitettäisiin moottoripyöräjengiläisillä, ei siinä yksi äänestäjä paljon mahtaisi. Silti olen ihan omin korvin saanut kuulla perusteluksi nuivalle asenteelle Syyrian pakolaisia kohtaan että "emme me ole siellä sotimaan alkaneet". Emme me, mutta eivät sotaa pakoon lähteneet syyrialaisetkaan. Kuka tahansa täysipäinen ihminen missä tahansa päin maailmaa haluaisi elää kuten minä: turvassa, perustarpeet tyydytettynä, niin vahvojen oikeuksien suojaamana ettei ole houkuttelevaa riistaa ihmiskauppiaille ja orjuuttajille. 

Kaikki eivät kuitenkaan voi elää näin, koska he sattuivat syntymään väärään paikkaan väärään aikaan. Viime aikoina on näkynyt paljon puheenvuoroja joissa heitä syyllistetään kouluttamattomuudesta, olkoonkin koulunkäynti pakolaisena olisi ollut mahdotonta ja vaikka aliravitsemus ja sodan traumat olisivat haitanneet heidän kehittymistään. Heitä syyllistetään lisääntymisestä vaikkei heillä ole ollut ehkäisyvälineitä eikä edes mahdollisuutta päättää omasta kehostaan. Lyhyesti sanottuna: heitä syyllistetään siitä etteivät he ole osanneet syntyä yhtä onnekkaiksi kuin minä. Kaikki on kuin suoraan psykologian alkeisoppikirjasta kun samalla vielä oma hyvä onni käännetään ansioksi: minä, suomalainen olen suorastaan ansainnut kaiken ympärillä olevan hyvän, ensinnäkin olemalla suomalainen ja toiseksi esimerkiksi maksamalla verot vain vähän nuristen. Vaikka omaisuuttani olisi jotenkin päätynyt veroparatiiseihin tai muihin arveluttaviin viritelmiin, siinä tapauksessa olen muuten vain niin menestynyt että olen ansainnut kaiken saamani hyvän ja vielä vähän päälle. Ja jos Suomi sattuisi ärsyttämään niin paljon että Pientilan Firma siirrettäisiin ystävällisemmän verokohtelun Viroon, se on vain taloudellisesti järkevää toimintaa. Sen sijaan, jos joku vääränvärinen kehtaa tulla Suomeen ansaitakseen työllä tai yrittäjänä elantonsa jota hän ei kykene kotimaassaan ansaitsemaan, esimerkiksi siksi että kotimaa on pommitettu tuhannen päreiksi, hän on vihonviimeinen elintasopakolainen joka tulee karkoittaa mieluiten tykinkuulaan sidottuna. Loogista?  Oikeudenmukaista? Kestävää? Mitä tapahtuisi, jos ihan vain ajatusleikkinä kokeilisimme hetken hyväksyä sellaisen ajatuksen että ansaitsematon hyvä onni on nostanut minut sellaiseen asemaan josta käsin voin epäinhimillistää lajitovereitani lauantaimakkaran mutustelun ohessa? 

Minä en voi korjata koko maailmaa eikä Suomi voi olla koko maailman sosiaalitoimisto. Minä kuitenkin voin olla pitämättä etuoikeutettua asemaani ansaittuna ja toisten huonoa onnea itseaiheutettuna. Sen sijaan että ryntäisin hyväksymään epäinhimillistämisen ja länsimaisen oikeusvaltion romuttamisen helpoksi ratkaisuksi maailman isoihin ja monimutkaisiin ongelmiin, voin valita yrittää ajatella ja etsiä ratkaisua. Etsiä: myöntää että en tiedä samalla kuitenkin ymmärtäen että moraalista tinkiminen ei ole käypä vaihtoehto, ja lähteä siitä että nyt on tullut vastaan sellainen ongelma jota pitää miettiä oikein kunnolla. Voin pyrkiä vähentämään kärsimystä ympärilläni, vaikka yksi ajatus kerrallaan. Voin myöntää maailman epäoikeudenmukaisuuden hyväksymättä sitä, ja voin ottaa vastuuta sen verran etten väitä kovasydämisyyttä oikeudeksi. Sen sijaan että käytän energiaani käsien pesemiseen vastuusta voin tehdä hyvää sen sen verran kuin kykenen. Tähän pystyy jokainen, jos vain haluaa. 

Jos kuitenkin ollaan sitä mieltä ettei Suomella ole enää varaa olla inhimillinen maa joka kunnioittaa ihmisoikeuksia, haluaisin kuulla, kenellä sitä varaa tässä maailmassa on? Jos maailman rikkaillakaan ei ole varaa tinkiä kaviaarista jokapäiväisen artesaanileipänsä päällä siksi että toiset saisivat elää ja koittaa elättää itsensä, voinemme suoraan todeta ihmisoikeudet saduiksi ja hyväksyä sen että perimmäinen totuus elämästä on yhä hobbesiaanisen raaka, julma ja ennenaikaiseen kuolemaan päättyvä kaikkien sota kaikkia vastaan. Jos tätä mieltä aletaan olemaan, olisi toki hyvä miettiä, millä tavalla tämä uusraakalaisen elämä on elämisen arvoista ja miten se pystyy takaamaan ihmisoikeusajattelua paremmin hyvinvoinnin, rauhan ja inhimillisen kukoistuksen mahdollisuudet. Ja jos uusraakalaisuus sattuisi huolellisen ajattelun tuoksinassa häviämään tämän kisan ihmisoikeusajattelua vastaan, on syytä kysyä, miksi se silti halutaan valita? Jostakin järkevästä syystä vaiko vain siksi että itsekkyyttä on helppo erehtyä pitämään hyveenä ja hyvää tuuria ansiona?

Saikkupäikky: ainutlaatuinen lumihiutale ja kansantauti

For some reason, blog ate this post. Let's hope this version will stick around!
Jostain syystä tämä postaus otti ja katosi kertaalleen. Jospa ei enää toistamiseen.


Syksyn raskas tutkimusrumba loppui vihdoin. Kaikki kokeet magneettikuvista palikkatesteihin on tehty. Ja löytyihän se vikakin lopulta. Se vika oli...keskivaikea masennus. Kansantauti jota podetaan Suomen jokaisessa niemennotkossa ja joka voidaan alustavasti diagnosoida yhdellä lomakkeella.

Yleensä.

Normaaleilla ihmisillä. Siinä tapauksessa että aivot ovat vähän eksoottisempaa mallia, tilanne on huomattavasti mutkikkaampi. Esimerkiksi sillä lailla, että oireet ovat aivan erilaiset ja toisaalta klassiset masennuksen oireet loistavat poissaolollaan. Olen tähän mennessä täytellyt klassisen masennuksen diagnosoinnissa käytettävän BDI-lomakkeen noin kymmenkunta kertaa, ja aina se on jaksanut väittää että olen varsin terve jos ei uni- ja suorituskykyongelmia lasketa. Ei ihme että tunnelmat ovat vähän enemmänkin hämmentyneitä vaikka diagnoosi on tukevalla pohjalla.

Jos diagnostisia vaikeuksia ei ajatella, tilanteessa on muutama suuri hyväkin puoli: klassiseen masennukseen liittyy alakuloa sekä synkkiä ajatuksia ja tunteita joilta säästymisestä olen hyvin kiitollinen. Kaikestakuormittuminen, sammahteleminen, keskittymisongelmat ja temppuilevat aistit ovat erinomaisen ärsyttäviä ja invalidisoivia oireita, mutta mitä enemmän olen (klassisesta) masennuksesta lukenut, sitä vähemmän tekee mieli valittaa. Jos olisin normaali, minulla olisi todella paha olla. Nyt ei ole.

Nyt kun Helsingin Viisaat ovat onnistuneet tulkitsemaan oireet niin että me muutkin ymmärrämme missä vika piilee, päästään hoitotoimiin. Eksoottisista oireista huolimatta vanhan kunnon psykoterapian pitäisi tepsiä masennukseen yhtä lailla ainutlaatuisilla lumihiutaleilla kuin muillakin. Sopiva osaaja on jo etsinnässä. Lisäksi aion olla itselleni mukava entistä tarmokkaammin. Normaalissa masennuksessa ihminen usein menettää kykynsä innostua, iloita ja nauttia elämän pienistä iloista. Minun varmaan kannattaa hyödyntää huolella se seikka etten kärsi tästäkään ongelmasta. Vähitellen hyvä hoito toivottavasti tepsii näihinkin aivoihin ja oireet hellittävät. Ensi viikolla voisin testata vaikka Black Panther- ja synttärikakkuterapiaa.


Edistystä odotellessa taitaa olla kuitenkin viisasta jatkaa blogissa edelleen stressaavien aiheiden välttely-yrityksiä toistaiseksi.

posted under , | 1 Comments

Tammikuu kuvina / January in pictures

Tammikuun tunnelmat saattoi tiivistää minunkin osaltani tähän kuvaan. Tai niin minä luulin kunnes katselin tarkemmin mitä perheen kameroihin oli kertynyt.

I was just about to claim that the photo below sums up my January quite well. Then, I realized that we have taken quite a few photos lately.


 photo 20171218_084501_zps3mhgaaed.jpg

Joulu meni rauhallisesti, mitä nyt aattona käytiin sukuloimassa. Tein sinne pitkästä aikaa kakun, mutta energiatason mukaisesti "siitä mistä aita on matalin"-teemalla. Polka-maitosuklaakakun vaiva/laatusuhde osoittautui vallan erinomaiseksi. Koristelu noudatteli samaa teemaa: kaikkea vaan kasaksi päälle, niin hyvää tuli.

But first, a cake I made for our extended family's Christmas dinner. I was feeling rather unambitious and wanted to make as easy cake as possible. This polka candy and milk chocolate cake was both easy and delicious. For decoration, I just sprinkled stuff and it turned out quite nice as well.

   photo 20171224_164242_zpsrnirdywi.jpg

Kakku toimi verryttelynä seuraavaan luovaan projektiin, nimittäin kylpyhuoneremontin viimeistelyyn. Meillähän tapaa remonttihommissa lähteä vähän mielikuvitus lentämään. Niin tälläkin kertaa. Pohdimme, että kun Havaijille on pikkuisen hankala päästä, sisustaminen voisi hieman lievittää sitä tuskaa. Yläkerran kylpyhuone osoittautui ainoaksi paikaksi talossa jonka voisi toteuttaa Havaiji-teemalla. Puolison neronleimaus oli maalauttaa takaseinä turkoosiksi, ja minun tehtäväkseni jäi viimeistelypuoli eli parin merikilpikonnan maalaaminen. Pikku projekti sujui muuten hyvin ja joutuisasti, mutta kerrytti sen verran kognitiivista kuormitusta että piti taas viettää jonkin aikaa unten mailla.

The cake was a prelude for my next creative endeavor, finishing our bathroom reno project. As usual, our renovation ended up being quite creative. It is quite difficult to get to Hawaii, so we decided to try bring some Hawaii home. Our tiny bathroom upstairs was the only suitable place. DH's brilliant idea was to have the back wall painted turquoise and he persuaded me to finish the job by adding a pair of swimming green sea turtles. The little project went nicely and smoothly, but of course I accumulated some cognitive stress that put me asleep for a good while. 

 photo honui1_zpsvtzdtwbf.jpg

Kun itse tekee, niin saa täsmälleen sellaista kun haluaa. Tässä tapauksessa, tämän kilpikonnan kilven kuviointiin toimi mallina Puolisoon törmännyt honu. Ehkä se näytti tältä pienenä, pienen kylpyhuoneen mittasuhteisiin luonnollisen kokoinen täysikasvuinen honu ei olisi oikein sopinut. Kylpyhuoneessa on myös luonnonkiviä sisältävä lattia merenpohjan virkaa toimittamassa ja vähän muutakin rekvisiittaa. Lopputuloksesta tuli meidän mielestä oikein onnistunut, ja eriäviä mielipiteitä emme kuuntele. Tää on meidän näköinen.

Fun factoid: the model for this turtle's shell pattern was the honu who bumped into DH at Po'ipu beach. Maybe this is what he looked like as a kid because a fully grown honu wouldn't have fit into the small space. The bathroom also features a natural pebble floor that's supposed to remind us of seafloor. With some souvenirs and greenery, we are quite happy with the end result...This totally looks like it belongs to us.

 photo DSCN2484_zpsb6dvgruy.jpg

Tammikuun tärkeisiin tapahtumiin kuului myös, että Virkkalaan saatiin synkän alkutalven jälkeen vihdoin lumipeite. Innostuin kaunistuneesta maisemasta niin että piti lähteä napsimaan kyliltä muutama valokuva.

Among important January events was arrival of snow after dark and gloomy early winter. I was so excited I had to go and take some photos around the village.

 photo DSCN2525_zpsjdftvok0.jpg

Vanhojen vajojen seinät viehättävät minua edelleen, ja niitä meillä päin onneksi vielä riittää.

I still love the look of old, weathered wooden sheds, and am lucky living in a place where they are still quite common.

 photo DSCN2523_zps1esubdfd.jpg

Pientilan lintutilanne on tänä talvena ollut oikein hyvä. Iso liuta järripeippoja on taas parkkeerannut meille talvehtimaan. Tämä on muistaakseni toinen kerta kun parvi järripeippoja (Fringilla montifringilla) on asettunut meille tuomaan väriä pihaan.

Bird-wise this has been a great winter. This is the second time we have bramblings wintering here. Lots of pretty bramblings that are fun to look at.

 photo DSCN2550_zps5fk2i10j.jpg

No sitten tuli pihabongaus ja sen mukana tikkasirkus. Tänä vuonna Pientilan tikat tahtoivat opettaa kaikille blogin lukijoille, miten erottaa hyvin yleinen käpytikka (Dendrocopos major) harvinaisesta valkoselkätikasta (Dendrocopos leucotos). Ensiksi talitankoa ehätti nakuttamaan Rouva Käpytikka. Linnun tunnistaa naaraaksi kokonaan mustasta niskasta, punaista on vain alaperässä.

So then the Big Garden Birdwatch happened at the last weekend of January, and we got a woodpecker show. This winter, our woodpeckers would like to demonstrate you all how to tell a very common great spotted woodpecker from very rare white-backed woodpecker. The first woodpecker to arrive was a female great spotted woodpecker. As a female, she has black neck, only her undertail covers are red.

 photo DSCN2529_zpsamuvfncs.jpg

Valkoselkätikalla oli tosiaan erinomainen ajoitus. Se lennähti välipalalle vähän ennen bongausajan päättymistä. Tämä oli tämän talven ensimmäinen ja kaikkien aikojen toinen valkoselkätikkahavaintomme Pientilalta. Tällä kertaa tikka myös malttoi poseerata hienosti kuvissa.

Our second guest, Mr.White-backed woodpecker had an excellent time and arrived to our feeding first time this winter (and second time ever) only a little while before our birdwatch time was up. 
 photo DSCN2565_zpsjaew0xbu.jpg

Näin vertaillessa huomaa että käpytikka ja valkoselkätikka ovat oikeastaan ihan eri näköiset. Valkoselkätikan vatsassa on viiruja ja myös siipien kuviointi eroaa tarkemmin katsottuna selvästi käpytikasta. Koiraalla on lisäksi kokonaan punainen päälaki. Tässä vielä kaverikuva pikkuvarpusen (Passer montanus) kanssa.

Comparing pictures of the two species reveals that they actually look quite different. White-backed woodpecker has a striped belly and also the wing stripes differ from great spotted woodpecker's patterns. The whole top of a male bird's head is red. Here is another picture of him with an european tree sparrow.

 photo DSCN2572_zpsfbctmfat.jpg

Aivan viime hetkellä paikalle ehätti vielä herra käpytikka esittelemään käpytikan väritystä ja punaista takaraivoaan josta tunnistaa käpytikan koiraaksi. 

At last minute, mr. great spotted woodpecker showed up to once more show us his wing patterns and the red spot at his neck. The red spot tells him apart from females, but also from white-backed woodpeckers.

 photo DSCN2584_zpslud30hml.jpg

Sinä viikonloppuna meiltä löytyi melkoisen tyytyväisiä linnunkyttääjiä, mutta sen paremmin lintujen kyttäys kuin kiinnostavat sattumukset lintulaudalla eivät ole siihen loppuneet. En päässyt näkemään Virkkalan tilhiparvea marraskuussa, mutta nyt se tuli kyläilemään. Olen kuvitellut että tilhet ovat enemmän hedelmänsyöjiä kuin lintulautalintuja, mutta kaipa tämä tilhi tietää mitä tekee.

That weekend we were very happy birdwatchers indeed, but neither birdwatching nor interesting events at our feeding have ended with the event. I didn't see Virkkala's flock of bohemian waxwings in November, but now they came visit us. I've thought that bohemian waxwings eat fruit and not grain, but I suppose this bird knows what it is eating.

 photo DSCN2619_zpsxr2kx0zk.jpg

Pakkasen kiristyessä myös varis päätti ryhtyä talitangon nakuttajaksi. Yritys oli kova, mutta ei se kyllä kovin hyvin sujunut. Toivottavasti lintuparka sai edes jotain nokkaansa. Siinä missä naakat roikkuvat talitangossa sujuvasti vaikka porukalla tämä näytti olevan liian raskastekoinen. Tai liian huonosti treenannut.

When temperatures dropped, our hooded crow decided to try our suet bar. Serious effort didn't bring this bird success. I hope he got at least something. While our jackdaws have no problem hanging in the bar, even three birds at a time, this poor hooded crow just couldn't get a grip. Maybe he was too heavy, or hadn't trained properly.

 photo DSCN2647_zpszicmh3hl.jpg

Myös Koksun ruuanhankinta saa toisinaan epätoivoisia piirteitä. Tämä kuva on taas omistettu kaikille joiden mielestä kanit ovat tylsiä lemmikkejä jotka viettävät aikansa lähinnä kyhjöttämässä jossain nurkassa pelkäämässä kaikkea. Kun on karhunvatukoista kyse, tätä jänöä ei pidättele mikään.

Kola the Rabbit knows well what it is to be desperate for treats. This photo is dedicated to everyone who believes that rabbits are boring pets who spend most of their time being scared in some dark corner. Nothing stands between Kola and his blackberries, and if someone stands, she quickly finds a rabbit climbing along her leg. 

 photo 20171210_085012 2_zpsup77gtmx.jpg

Pihabongaus 2018: Tikkasirkus

Pientilan perinteisiin kuuluva pihabongaus on taas pidetty tältä vuodelta. Olimme ajatelleet laskea lintumme jo eilen, mutta vesisade sai meidät siirtämään suunnitelmia. Tänään lämpötila oli laskenut nollaan, ja kun sade alkoi noin bongauksen puolessavälissä, se vaikutti olevan enimmäkseen lunta.


Lintulaudan tilanne oli tänä vuonna vallan mielenkiintoinen. Vaikka lajeja kertyi vain keskinkertaiset 11 kappaletta, kolme isompaa parvea nosti havaittujen yksilöiden kokonaismäärän ennätykselliseen 113 lintuun. Eikä joukossa ollut yhtään pulua! Tiaisia tuntui olevan vähänlaisesti eikä viherpeippoja näkynyt ollenkaan. Niillä kuulemma menee huonosti. Tämän talven vakiovieraista jäivät puuttumaan laskennassa urpiaiset ja varis. Sen sijaan järripeippoja joita ei joka talvi meillä näy, oli komea parvi.
Erityiseksi tämän vuoden bongauksen tekee kuitenkin tikkasirkus. Talitankoa nakuttamassa kävivät sekä herra että rouva käpytikka, ja kymmenen minuuttia ennen bongauksen päättymistä sille löysi myös valkoselkätikka. Se oli uusi havainto tälle talvelle, ja ylipäätään vasta toinen kerta kun valkoselkätikka on meillä vieraillut. Erinomainen ajoitus siis! Väittävät, että taannoin Suomesta jo häviämässä ollut laji olisi jälleen runsastumaan ja leviämään päin. Uhanalainen se kuitenkin edelleen on, joten toivottavasti Lohjan seudun jalopuupitoiset metsät (ja Pientilan talitangot) miellyttävät lajia jatkossakin.

Tässä vielä lista vieraistamme:

mustarastas 3
pikkuvarpunen 23
järripeippo 20
naakka 43
käpytikka 2
talitiainen 5
keltasirkku 11
sinitiainen 2
harakka 2
räkättirastas 1
valkoselkätikka 1

Yhteensä 11 lajia, 113 yksilöä


Kuvia tikkasirkuksesta luvassa vielä myöhemmässä postauksessa. 
Jos et ole vielä osallistunut pihabongaukseen, vielä ehtii. Kerrostalossa asuminenkaan ei ole este vaan kotipihan lisäksi lintuja voi tarkkailla tunnin verran missä vain haluaa.
Samalla ehtii käydä myös äänestämässä presidentinvaaleissa...

Miten pihabongaus teillä meni?

posted under | 1 Comments

Muistutus: Pihabongaus tänä viikonloppuna!

Nyt on taas tammikuun viimeinen viikonloppu, eli aika laittaa lähiympäristön linnut järjestykseen. Birdlifen Pihabongaus on täällä taas ja kutsuu kaikkia havainnoimaan lähiympäristönsä lintuja tunnin ajan ja ilmoittamaan havaintonsa verkkolomakkeella Birdlifelle. Meillä taivaalta tulee tänään vettä ja lintulaudalla on hiljaista, joten päätimme taktikoida ja odottaa huomiseen jolloin sään pitäisi taas olla viilenemään päin.

posted under | 0 Comments

Järki käteen: ansaitseeko umpioikeistolainen voittaa presidentinvaalit?

Gallupeissa istuvalle presidentille Sauli Niinistölle on povattu jatkokautta jopa suoraan ensimmäiseltä kierrokselta. Rakkaat Lukijat, osaako joku teistä kertoa, miksi? Minun järkeni ei nimittäin nyt riitä käsittämään, miten maassa jossa kansan kahtiajako syvenee ja hallituspolitiikkaa kritisoidaan kaikilta suunnilta, voitaisiin valita suoralla kansanäänestyksellä kovalla kannatusprosentilla erittäin oikeistolainen presidentti.

Niin, oikeistolainen Kokoomuksen kasvatti, jos se on sattunut joltakulta unohtumaan. Vaikka Niinistön takana on valitsijamiesyhdistys (koska istuva presidentti ei lain mukaan voi edustaa yhtä puoluetta), hän on taustaltaan kokoomuslainen, eikä mikään hänen sanoissaan tai teoissaan ole antanut ymmärtää että pehmentymistä olisi vuosien varrella tapahtunut tippaakaan.

Sauli Niinistön paljon mainostettu charmi ei ole ikinä purrut minuun. Minua ei kiinnosta, miten söpö koira tai soma rouva presidentillä on. Minua kiinnostaa, millainen arvojohtaja presidentti on. Siinä hommassa presidentti Niinistö ei ole loistanut. Itse asiassa, kaikkea muuta. Viimeaikaisessa poliittisessa keskustelussa olisi paikoitellen ollut töitä arvojohtajalle, mutta Niinistö on harrastanut ahkerasti vaikenemista. Ottaen huomioon, mitä hän on lausunut silloin kun on hyväksi nähnyt jotakin lausua, se ei tosin ole välttämättä ollut ihan huono veto. Niinistö kuului taannoin niihin jotka äärioikeistolaisen rasistisen väkivallan noustessa otsikoihin horisivat siitä miten molempien ääripäiden ylilyönnit ovat tuomittavia. Uusnatsit ovat yksi ääripää, mutta mikä on se tuomittava toinen ääripää? Vasemmistolaiset pasifistit jotka ovat vaatineet lainkuuliaisuutta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista? Samaa tasoa edustaa Niinistön mielipide työttömyysturvan kyykytysmallista. Hänen mielestään työttömyysturvan kiristykset eivät välttämättä heikennä työttömien asemaa, kunhan nämä täyttävät velvoitteensa. Se että työttömyysturva luotiin aikanaan nimenomaan korvaukseksi siitä ettei kaikille pystytty tarjoamaan töitä, on unohtunut. Niinistö myös onnistui sivuuttamaan kommentissa aktiivimallin perusongelman eli sen että mallin työttömälle asettamat velvoitteet ovat jo lähtökohtaisesti mahdottomia sillä niissä ei vaadita tekemistä ja yrittämistä vaan onnistumista joko tilaipäistyön haussa tai koulutukseen pääsemisessä, eli asioita jotka ovat muiden kuin työttömän päätösvallassa. Lisäksi jokaiselle pitäisi olla keskustelun tässä vaiheessa selvää, etteivät työttömyyden hoitoon varatut yhteiskunnan resurssit riitä aktivoimaan lähimainkaan kaikkia palveluita tarvitsevia. Joten "jos työttömät täyttävät velvoitteet"-puhe edustaa joko suurta tietämättömyyttä tai suurta typeryyttä, ja aivan varmasti se edustaa suurta oikeistolaisuutta jossa työttömyyttä ei nähdä yhteiskunnan rakenteellisena ongelmana vaan yksilön moraalisena ongelmana johon tulee puuttua rankaisemalla ja kontrolloimalla. 

Joka tapauksessa presidentin lausunnot luovat hänestä kuvaa henkilönä joka ei mitenkään voi olla koko kansan presidentti muualla kuin omissa päiväunissaan. Me tarvitsemme jonkun jolle kaikki suomalaiset ovat samanarvoisia ja kunnon ihmisiä kunnes he omalla käytöksellään muuta osoittavat. Tarvitsemme humanistin. Tarvitsemme arvojohtajan. Nyt näyttäisi olevan niin valoisa tilanne että ehdokkaana on useampikin henkilö jonka voisin uskoa hoitavan presidentin tehtävän paljon Niinistöä paremmin. Toivon kovasti että ne jotka eivät ole äänestäneet jo ennakkoon, lähtevät liikkeelle huomenna eivätkä anna vaalienalusgalluppien päättää tulosta etukäteen puolestaan. Näiden vaalien tuloksella on paljonkin väliä. Ottaako Suomi jälleen yhden askeleen jakautumisen tiellä vai askeleen kohti tasa-arvoa ja eheyttä? Se on huomisen jännitysnäytelmä.

Työttömyysturvan aktiivimallia vastustavan kansalaisaloitteen kannatuksen huidellessa jo reilusti yli 130 000 allekirjoituksessa ja ihmisten ollessa huolissaan sotesotkusta, kansallisomaisuuden yksityistämisestä, varojen pakenemisesta veroparatiiseihin ja yritystukiin joiden vastineeksi ei synny työpaikkoja sekä turvaverkkojen rakoilusta, voin vain ihmetellä miksi kaikki kuitenkin kannattavat Niinistöä? Mikä ihme hänessä viehättää niin paljon ettei hänen sanomisillaan ja tekemisillään juuri ole vaikutusta suosioon? Miten ihmiset joiden arvot ovat aivan päinvastaisia voivat kuitenkin kannattaa Niinistöä asemaan jossa käytetään valtaa myös arvojohtajana?

posted under , | 0 Comments

Päivän ekoteko: Matsmart on fiksu nettiruokakauppa

Tänä vuonna olen ajatellut skarpata ruokahävikin vähentämisessä. Siis sen verran kuin on stressaamatta mahdollista. Mitään tarkkoja tavoitteita ei siis ole, mutta aion skarpata ruokatarvikkeiden pitämisestä paremmassa järjestyksessä ja jääkaapin tarkastamisessa huolellisesti joka kerta ennen kauppaan lähtöä. Tähderuokia meillä jo tehdäänkin säännöllisesti ja lisäksi suhtautumiseni parasta ennen-päiväyksiin on varsin joustava.

Vaikka kotitaloudet tuottavat ruokahävikistä suurimman osan, syntyy hävikkiä myös tuotantoketjun muissa osissa. Kaupat heittävät ruokaa menemään monista muistakin syistä kuin pilaantumisvaaran takia. Pakkausten uusiminen tai pakkausmerkintöjen vaihtuminen, ylituotanto tai varastojen tyhjennystarve uuden sesongin pukatessa päälle sekä parasta ennen-päiväyksen lähestyminen ovat kaikki syitä heittää hyvää ruokaa roskiin. Se on synti ja häpeä. Tähän rakoon iskee nykyään Matsmart-nettiruokakauppa ja sen suomalaisiin tuotteisiin painottuva sisarpuoti fiksuruoka.fi Näiden kauppojen ideana on myydä kuluttajille isoilla alennusprosenteilla (jopa -90% ovh:sta) hävikkieriä hyvin säilyvistä ruokatarpeista ja päivittäistavaroista. Hyvän työn kylkiäisenä tuleva rahansäästö riittäisi jo ansaitsemaan tälle ostosretkelle päivän ekoteko-tunnisteen. Myönteistä on sekin että Matsmartista voi ostaa hyvällä omallatunnolla sellaisiakin tuotteita (kuten pikkupakkauksia) joita tavallisesta kaupasta ei tulisi ostettua. Hävikkituotteiden kohdalla ei enää ole sitä vaaraa että niitä ostamalla osallistuisi epäekologisen tuotannon tukemiseen, vaan siitä että vähemmän ihanteellisesta tuotteesta otetaan irti se käyttöarvo mikä siinä vielä on sen sijaan että heitettäisiin menemään käyttökelpoisia tuotteita.

Koska kaikki Matsmartin ja Fiksuruuan tuotteet ovat poistoeriä, kaupoilla ei ole kiinteää tuotevalikoimaa vaan mukana on hieman kirpputorifiilistä: välillä ei löydy mitään, mutta toisinaan tulee tehtyä todella hyviä löytöjä. Tästä syystä kannattaa myös seurailla molempien kauppojen valikoimia: ei sillä niin väliä missä valikoima on laajin vaan missä sattuu olemaan saatavilla juuri sopiva yhdistelmä tuotteita. Molemmissa on tarjolla mm. ruokakomeron perustarvikkeita, huoneenlämmössä säilyviä juomia, suurpakkauksia, karkkia, lisäravinteita ja päivittäistavaroita.

Toimitus tapahtuu postitse, ja perusyksikkö on max. 20 kg:n laatikko jossa on kiinteät postikulut. Ruokakorissa oleva laskuri kertoo ostosten hinnan lisäksi myös laatikon painon, mikä helpottaa tilauksen optimoimista mahdollisimman edulliseksi. 20 kg:n satsi mitä tahansa on pienelle perheelle paljon, joten jouduin seuraamaan sivustoa jonkin aikaa ennen kuin lykästi niin että sain kasaan järkevän valikoiman. Fiksustakaan kaupasta kun ei kannata ostaa tarpeetonta. Ensimmäinen tilaukseni sisälsi kahdenlaisia smoothieita, kikherhepastaa, nuudeleita ja riisiä, eli tuotteita joita meillä kuluu tasaisesti ja varmasti kohtuullisessa ajassa. Laatikon luvattiin lähtevän 3-7 päivässä+ postin toimitusaika noutopisteeseen. Meidän satsi lähti matkaan kolmessa päivässä ja oli perillä viikossa (välissä viikonloppu). Tältä se sitten näytti. Ilahduin siitä että pakkauksessa käytetyt pehmusteetkin olivat paperia.

 photo DSCN2505_zpsopa5hm6e.jpg

"Siis nuoko ovat hävikkituotteita??? Eihän tässä maailmanmenossa ole mitään järkeä!", tiivisti Puoliso tunnelmat siinä vaiheessa kun tuotteiden päiväykset oli tutkittu ja saatu selville, että nuudeleita lukuunottamatta kaikissa tuotteissa oli päiväystä jäljellä vähintään useampi kuukausi. Nuudeleiden parasta ennen-merkintä oli 1/2018, joten nekään eivät olleet vanhentuneita (itsehän voisin käyttää vaikka viisi vuotta sitten parasta ennen-päivättyjä kuivatavaroita. Eivät ne oikeasti mene miksikään jos ne on säilytetty oikein avaamattomissa pakkauksissa). Myös tuotteiden pakkaukset olivat täysin siistissä kunnossa. Siinä että tällainen erä tavaraa oli kertaalleen tuomittu hävikiksi, ei tosiaankaan ollut järjen häivää.

 photo DSCN2507_zpsjgbbksy3.jpg

Ostosten tekeminen Matsmartissa onkin nyt uusi lisä keinovalikoimaani ruokahävikin vähentämisessä. Sen lisäksi että teen parhaani omassa keittiössäni, voin puuttua järjettömään haaskaukseen siinä osassa tuotantoketjua joka ei tähän asti ole edes kuluttajalle näkynyt. Palkinnoksi saan hyvän mielen lisäksi kunnon säästöä. Suosittelen!

Tämä ei ole yhteistyöpostaus. Olen ostanut tuotteet omilla rahoilla eikä Matsmart ole ollut tietoinen tästä postauksesta.

ps. myös Arkijärki- blogissa vähennetään tänä vuonna ruokahävikkiä, kannattaa seurata jos aihe kiinnostaa

Tarinoita alohan maasta, osa 6: Kaua'i /Stories from the land of aloha, part 6: Kaua'i

Saavuimme Kaua'ille joka näytti jo matkan päästä aivan uudenlaiselta saarelta kallioisine rannikkoineen ja huippuineen.

We arrived to Kaua'i, which looked like an entirely new kind of island even from a distance with its high cliffs and rugged peaks.

 photo 20171203_103427_zpscftu11kx.jpg

Majotuimme etelärannalle jota mainostettiin talvikauden parhaaksi vaihtoehdoksi. Talvikautta ei kyllä näkynyt missään, mutta hotellin edustalta saimme napattua tämän hienon kuvan lähetettäväksi marraskuiseen Suomeen.

We settled at south shore, as it was adverticed the best place to be during the winter season. We still didn't find any winter season, though, but right outside our hotel we found this perfect spot to take a photo for folks surviving through Finnish November back home. 

 photo 20171204_100909_zpsstxi49mx.jpg

Ei me kyllä tännekään lepäämään tultu. Tai periaatteessa tultiin, mutta ei vaan maltettu jäädä palmun alle lojumaan koska nähtävää ja tehtävää oli taas niin paljon.

We didn't came here to rest either. Or we thought we had come to rest, but just couldn't help ourselves as there was just too many things to see.


 photo DSCN1960_zpszjszs703.jpg

Esimerkiksi saaren keskiosaa halkova Waimea canyon oli pakko nähdä. Tässä kuvassa se ei kyllä näytä kovin ihmeelliseltä, mutta ihmeellinen se oli.

For instance, we had to see the famous Waimea Canyon. It doesn't look like much in this photo, but in reality it was impressive.


 photo DSCN1983_zpszqn6x1y1.jpg

Havaijin talvikin löytyi: tämän lähemmäksi Na Palin rannikkoa emme päässeet millään konstilla sillä sää saaren pohjoislaidalla oli niin tuulinen ja merenkäynti kovaa. Mutta tuosta kalliosta se alkaa.

We even found the Hawaiian winter: this was the closest we could get to Na Pali coast, as the weather was so rough at the north shore. Na Pali coast begins from that cliff at the background.


 photo DSCN2089_zpsjyssx5nr.jpg

Rannikkoristeilylläkään ei siis päästy Na Palin rannikolle, ja valaistakin nähtiin vain yksi hengityspöllähdys. Sen sijaan nämä söpöt pyöriäisdelfiinit (jotka edustavat paikallista alalajia jota ei tavata missään muualla) tulivat kisailemaan veneen kanssa. Kaikilla oli hauskaa.
Sen sijaan, Havaijin matkaa suunnitteleville tiedoksi että tehokkaasti markkinoiduille delfiiniuintiretkeille ei pidä mennä sillä delfiinien kanssa uimisen on todettu aiheuttavan stressiä delfiineille. Ja sitähän delfiineillä kuten muillakin eläimillä riittää jo ennestään.

So our coastal cruise ship could not enter North shore waters, and the only whale sighting we got was a blow of whale snot. Instead, these super cute Hawaiian spinner dolphins (endemic subspecies) came to play with our ship, and we all had so much fun. 
BTW, if you plan a trip to Hawaii, please resist the temptation to participate to "swim with dolphins"-cruises. Swimming with dolphins has been proved to stress dolphins, and like all marine animals, they have hard enough time already.


 photo DSCN2300_zpsnt8sbxkc.jpg

Paikallisiin lintuihinkin piti tutustua. Villejä kanoja on Kaua'illa ihan. joka. paikassa. 

We also had to get acquinted with local birdfolk. Wild chickens rule Kaua'i, they could be seen and heard eveywhere.

 photo DSCN2363_zpsq8soh0h3.jpg

Hanaleihin suuntautuneella retkellä tapasimme lisää vieraslajeja. Oikeastaan lähes kaikki näkemämme linnut olivat vieraslajeja, ja vieraslajit ovatkin pitkälti syrjäyttäneet ja tappaneet sukupuuttoon kotoperäisiä lajeja. Vaan eipä näitä Virkkalassakaan näe. Kuvassa pihamaina (Acridotheres tristis) ja liekkipääkardinaali (Paroaria coronata).

During our trip to Hanalei we met more alien bird species. In fact, almost all the birds we have seen in Hawaii have been alien species, as they threaten endemic species. However, these are not birds seen in Virkkala either. Pictured: common myna and red crested cardinal.

 photo DSCN2350_zpsdkm0azkb.jpg

Hanaleissa nähtiin myös pilkahdus Na Palin rannikon toista laitaa ja koettiin havaintoesitys siitä miksi suljetuilla rannoilla ei pidä mennä uimaan vaikka ne näyttäisivät miten hienoilta. Hengenpelastajat päivystivät tällä rannalla huolimatta siitä että se oli suljettu, sillä vedessä oli runsaasti väkeä joka ei varoituksista piitannut. Hyvä että päivystivät, sillä pääsimme todistamaan hengenpelastajaa tositoimissa kun virta veti vain rinnan syvyisessä vedessä oleillutta uimaria avomerelle. 

In Hanalei we also catched a glimpse of the other side of Na Pali coast, and saw a demonstration of why it is dangerous to go swimming in closed beaches no matter how inviting they look. Lifeguards were on duty here though this beached was supposedly closed, since the fact had escaped quite a few swimmers. So we got to see a lifeguard in action, as rip current pulled a swimmer who had been only in chest-deep water towards the open sea. 


 photo DSCN2388_zpshygeijjz.jpg

Yritimme mennä Kilauea Pointin lintupuistoon, mutta myöhästyimme vartilla ja jouduimme tyytymään näköalatasanteeseen, jossa tosin ei siinäkään ollut valittamista.

We tried to go to Kilauea Point bird sanctuary, but we missed the opening hours by 15 minutes and had to content ourselves with a nearby lookout. It wasn't bad at all, though.

 photo DSCN2390_zpstddwstpo.jpg

Viime Havaijin-retkellä minä näin kuningasfregattilinnun (Fregata minor) mutta Puoliso ei. Nyt aukko hänen yleissivistyksessään tuli paikattua. Fregattilintuhan se siinä, joskin kaukaa katsottuna sen suuri koko ei tullut esiin parhaalla mahdollisella tavalla. Pääasia kuitenkin että saatiin kuvatodiste!

During our last visit to Hawaii I saw a great frigatebird but DH missed it. Now it was time to add to his general education, for that is a great frigatebird indeed! From a distance it's hard to tell its size. But, at least we got photo evidence so this counts as win!

 photo 20171204_142041_zpsfcswlhfl.jpg

Itse selviydyimme rannalle snorkkelivuokraamon kautta. Toinen pro tip: tavallisissa aurinkovoiteissa käytettävät kemikaalit tappavat koralleja. Riuttaystävällisiä voiteita on saatavilla (joskin vähän niitä piti metsästää), mutta mitä vähemmän kemikaalia nahassa sen parempi. Parempi vaihtoehto on pukea päälle pikkubikinien sijasta auringolta suojaavat uikkarit. Lisäksi asu on niin tyylikäs että kelpaa vaikka blogissa esitellä.

When we got to the beach, it was via snorkling gear rental. Another pro tip: chemicals in common sunscreens kill corals. Reef friendly alternatives are available (though not everywhere), but the less chemicals in the ocean the better. So instead of tiny bikinis, wear a protective swimming suit, such as the one I'm wearing here and be reef friendly in style.

 photo 20171204_133740_zpscozcpf8t.jpg

Po'ipu Beach Park on ehkä paras ranta ikinä. Ensimmäisellä retkellämme Puoliso sai selville että vaikka merikilpikonnien häiritseminen on laissa kielletty, on kuin onkin yksi tapa päästä koskettamaan honua: jos kilpikonna itse törmää sinuun takaapäin kun olet snorklaamassa, niin kuin tämä komea honu teki matkatessaan rantaan aurinkoa ottamaan. Vaikka liemikilpikonnia on muuallakin kuin Havaijilla, vain täällä ne voivat rantautua ottamaan aurinkoa. 

Po'ipu Beach Park is possibly the best beach ever. During our first visit, DH found out that though it is illegal to disturb sea turtles in any way, there exists one legal way to touch a honu: if the turtle swims from behind you and bumps into you, like this handsome fellow did on its way bask on the shore. Though green sea turtles are not endemic to Hawaii, only Hawaiian turtles display basking behavior.

 photo DSCN9346_zpsp0z7ri7v.jpg

Seuraavana päivänä meno vain parani. Saapuessamme rannalle hän, erittäin uhanalainen havaijinhylje (Monachus schauinslandi), oli jo rantautunut ottamaan päikkäreitä aurinkorannalla autuaan näköisenä.

And it just kept getting better. As we arrived to the beach on the next day, this endangered Hawaiian monk seal had already reserved a slice of beach for a long nap. 

 photo DSCN9365_zpso9xbc035.jpg

Honuilla on suojaetäisyytensä, mutta hylkeelle oli aidattu kokonainen pala rantaa monk seal response teamin toimesta.

You have to stay within prescribed distance from honus, but monk seals get their own fenced sliver of beach, courtesy of monk seal response team.

 photo DSCN9374_zpsehnohwqd.jpg

Rantavedessä oli hämmästyttävän paljon kauniita kaloja, mutta niistä emme saaneet kuvaa. Tämä koralli pysyi paremmin paikoillaan. Minusta tämä näyttää Pocillopora meandrinalta, mutta toistaiseksi taidan olla korallien tunnistamisessa samaa tasoa kuin Puoliso vedenalaisten valokuvien napsimisessa.

There were surprisingly many beautiful fishes in shallow water, but we didn't get a good shot of any. This coral was more sessile and as such, more photogenic. I think this looks like a cauliflower coral, though for the time being my skill in recognizing different species of coral is about the same as DH's skill in underwater photography.

 photo DSCN9390_zpsezanwatl.jpg

Aikanaan hylkeen piti lähteä mereen, ja meidän piti palata kotiin. Lähtötunnelmat olivat samanlaiset molemmilla. Voi olla, että tarinat alohan maasta jatkuvat vielä jonakin päivä (heti jos ja kun kynnelle kykenemme).

Eventually the seal had to head back into the ocean and we had to head back home. Different destinations, same feelings. It's possible that one day (=as soon as and if we can make it) there will be more stories from the land of aloha.

posted under , | 0 Comments

Työttömyysturvan aktiivimalli on kyykytysmalli

Vuosi ei ole pitkällä, mutta jos työttömyysturvan aktiivimallia ei saada pikaisesti peruttua, tiedämme jo tässä vaiheessa (melko) varmasti, mikä on hallituksen tämän vuoden emämunaus. Epärehellisyydellä voimaan keploteltujen emämunausten sarja taisi alkaa koulutusleikkauksista, mutta työttömyysturvan aktiivimalli on yhteiskunnan kannalta aivan yhtä tuhoisa. Sen ainoa hyvä puoli on, että se osoittaa hitaammillekin, että hallituksen mielestä työttömät ovat laiskuuttaan syypäitä tilanteeseensa- riippumatta siitä miten he toimivat tai eivät toimi. Suuryrityksiin tepsivät vain tuet ja rikkaita lepsuilu veronkeruussa, mutta se ihmisryhmä joka jo ennestään kansoittaa leipäjonoja ansaitsee vain lisää keppiä.

Aktiivimallista puhutaan tanskalaisvaikutteisena- samalla unohdetaan aktiivisesti että Tanskassa yhdellä työvoimavirkailijalla on keskimäärin 12 asiakasta kun suomalaisella kollegalla heitä on 166. Tästä ongelmat vasta alkavat. Kuten aktiivimallin kumoamista ajavassa kansalaisaloitteessa todetaan, aktiivimalli rankaisee niitä joiden työllistymisen edellytykset ovat jo lähtökohtaisesti muita heikommat. Itse asiassa, huomattava osa työttömistä on iäkkäitä tai ns. käytännössä työkyvyttömiä eli sairaita joille ei ole myönnetty sairaseläkettä. Tarvitsevatko työttömistä heikoimmat lisää keppiä, vaiko mahdollisesti tukea? Kuinka helppoa työmarkkinatuen perusosan varassa sinnittelevän on polkaista pystyyn osa-aikayritys tai metsästää työkeikkoja ympäri lääniä, esimerkiksi Lapin lääniä? Jos työnhakijalta vaaditaan aktiivisuutta, tarvitaan myös mahdollisuuksia aktivoitua. Kun töitä ei ole, miten hallitus on ajatellut varmistaa sen että työvoimakoulutukseen riittää paikkoja jokaiselle joka vain viitsii hakea?
Jos joka paikkaan riittää tulijoita niin että työehtojen heikennyksistä on tullut arkinen puheenaihe, niin mitä tehdään niille jotka ovat liian vanhoja, huonosti koulutettuja tai sairaita jotta heillä olisi käytännön mahdollisuuksia pärjätä kilpailussa? Kun kilpaillaan, niin joidenkin on oltava häviäjiä. Tukityöllistämismäärärahojen pitäminen korkeina on yksi keino auttaa työllistymistä, mutta samalla se on yritystuki joka voi vääristää yritysten välistä kilpailua sekä normaalien työmarkkinoiden toimintaa.

Aktiivimallia perustettaessa ei myöskään ole otettu kantaa byrokratialoukkuihin joihin keikkatöiden vastaanottaminen tuppaa työttömän johtamaan. Keikkatyön tekijän työttömyysturva menee nykyisellään herkästi katkolle kunnes hän on selvittänyt tarkkaan työsuhteensa. Työtöntä saatetaan myös rangaista asuinpaikasta. Työn perässä muuttamisesta on helppo huudella, jos unohtaa että kaikki työttömät eivät ole terveitä, monitaitoisia (lähes kaikkiin ammatteihin kun on nykyään kelpoisuus- ja koulutusvaatimuksensa) perheettömiä ihmisiä joiden tukiverkot ovat maanlaajuiset.
Työttömien lasten oikeutta päivähoitoon on myös viime aikoina heikennetty, joten voimme ihmetellä myös sitä miten työttömän on tarkoitus järjestää lastenhoito työkeikkojen ajaksi. Ehkä ne voi ottaa mukaan töihin, ovathan hyvien köyhien lapset hiljaisia, nöyriä ja vaatimattomia olentoja.

Työtöntä myös rangaistaan aktiivisuudesta aivan tähänastiseen malliin. Työttömän omaehtoinen opiskelu esimerkiksi kansanopistossa tai avoimessa yliopistossa ei kelpaa aktiivisuuden osoitukseksi, ei myöskään vapaaehtoistyö vaikka se olisi miten hyödyllistä ja säännöllistä. Työvoimaviranomaiset kontrolloivat tiukasti mikä aktiivisuus kelpaa, ja liiasta oma-aloitteisuudesta rangaistaan reippaasti karenssilla tai yrittäjäksi leimaamisella. Aktiivimallin ainoa selkeä "etu" on, että tilastoissa työlliseksi määritellään henkilö joka on tehnyt viikon aikana tunninkin töitä. Tämä on ilmeisesti keskustaoikeiston mielestä hyvinkin nerokas tapa nostaa työllisyysastetta kohti komeaa tavoitetta jonka täyttäminen asiallisia työpaikkoja luomalla on osoittautunut kovin hankalaksi ja suhdanneriippuvaiseksi.

Myöskään mikään määrä työn hakemista ei kelpaa osoitukseksi aktiivisuudesta, vaan rangaistus napsahtaa mikäli töitä ei hakemisesta huolimatta ole löytynyt. Toisin sanoen työtöntä rangaistaan siitä ettei työnantajan rekrytointipäätös ole sattunut kohdistumaan häneen. Työvoimatoimiston järjestämiin aktivointitoimiin osallistuminen lasketaan myös aktiivisuudeksi, mutta missään ei velvoiteta työvoimaviranomaisia järjestämään riittävää määrää kurssipaikkoja. Se toki vaatisikin aivan eri tason resursseja kuin mitä tällä hetkellä on käytettävissä. Kursseille pyrkimistä ei luonnollisesti myöskään lasketa aktiivisuudeksi vaan työttömyyskorvauksen alentamiselta välttyy vain jos tulee valituksi kurssille. Työtöntä siis rangaistaan työvoimaviranomaisten tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. 

Mitä vaihtoehtoja aktiivimallille sitten olisi? Li Andersson on esittänyt muutaman. Minä voin jatkaa. 
1) Työn jakaminen: nykyään monet töissä olevat ovat ylityöllistettyjä. Työn kuormittavuus on jatkuvassa kasvussa, ja jossain vaiheessa tilanteesta tulee kestämätön. Työpäivien pidentämisen sijaan pitäisi siis alkaa vakavasti pohtimaan, miten töitä saataisiin jaettua nykyistä tasaisemmin. Tavoitteeksi voisi ottaa kuuden tunnin työpäivän, ja ihan vaihteen vuoksi tasaustoimet pitäisi aloittaa vaativista työtehtävistä. Huippuasiantuntijoita ja johtajiakin tarvitsisi kasvattaa, etenkin kun koulutuksestakin on leikattu isolla veitsellä. 
Jos tämä idea työnantajia kovin itkettää, muistuttaisin että työtehon ja tuottavuden nousu kompensoivat työajan lyhenemistä. Sitä paitsi, historia tietää kertoa että sata vuotta sitten porvarit parkuivat suureen ääneen sitä että työväestö kehtasi vaatia työpäivän lyhentämistä kahdeksaan tuntiin. Oikeastaan on aika mielenkiintoista, että kaiken 1900-luvun alkupuolelta tapahtuneesta kehityksestä ja vaurastumisesta huolimatta työpäivän pituus on jämähtänyt kahdeksaan tuntiin. Voi olla, että kysymys ei ole enää ihan siitä mihin työnantajilla ja yhteiskunnalla on varaa.
2) Robottivero: Automatisaatio on tunnettu työpaikkojen syöjä. Automatisaatio on myös työnantajalle erittäin palkitsevaa. Tällä hetkellä työntekijäpuoli kantaa automatisaation yhteiskunnalliset haitat ja työnantajapuoli nauttii automatisaation tuomat rahalliset voitot. Oikeudenmukaista olisi vähän tasata tilannetta siten että osa edistyksen hyödyistä tulisi yhteiskunnalle. Vero voisi myös motivoida työnantajia miettimään, kannattaako kaikkea automatisoida vai voisiko sittenkin palkata työntekijän.
3)Kansalaispalkka: Nykyinen työttömyysturvabyrokratia on lannistava. Työttömyys on ylivoimaiselle enemmistölle vaikea ja stressaava elämäntilanne jota kyykytys ei ainakaan helpota. Tukijärjestelmää, keikka- ja silpputöiden vastaanottamista sekä osa-aikayrittäjyyttä tukisi parhaiten kansalaispalkka joka riittäisi turvaamaan peruselintason (toisin kuin esimerkiksi tämänhetkinen toimeentulotuki). Tulotason noustessa tilanteen voisi tasata verotuksella. Kansalaispalkka siis hyödyttäisi kaikkia jotka todella ovat perustoimeentulon tarpeessa, se toisi perusturvan myös niiden saataville jotka eivät kehtaa, jaksa tai osaa hakea heille kuuluvia etuuksia ja vähentäisi kyykytystä ja byrokratiaa.
Ansiotuloverojen lisäksi voitaisiin ihan vaihteeksi tarkastella myös yritys- ja pääomatulojen verotusta sekä tukkia verolainsäädännön porsaanreiät jotka mahdollistavat verojen välttelyn niille joilla on varaa palkata konsulttiapua.

Siinä pari ideaa näin alkajaisiksi. Odotan päättäjien yhteydenottoja jotta pääsemme jatkokehittelemään niistä toimivia ratkaisuja. Pientilan Firma sattuu tarjoamaan myös konsulttipalveluita, joten projektit hoituisivat sen puolesta jouhevasti. 

Tätä kirjoittaessani kansalaisaloite on kerännyt jo reilusti yli satatuhatta allekirjoitusta ja on siten menossa heittämällä eduskunnan käsiteltäväksi. Jokainen uusi allekirjoitus on kuitenkin edelleen tärkeä: kun olet mukana, olet mukana näyttämässä hallitukselle, miten paljon meitä kyykytysmallin kriitikkoja on. Hallitus ei kuunnellut aktiivimallin valmistelussa asiantuntijoita eikä oikeusoppineitakaan- kokeillaan seuraavaksi, tepsisikö päättäjiin selvä ylivoima.

Kansalaisaloitteen pääset allekirjoittamaan tästä. Allekirjoittaminen vaatii vahvan tunnistautumisen.

Vanhemmat tekstit

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments