Sana tälle päivälle: vastuullisuus

Nyt kun halpamuodista on alettu keskustelemaan kriittisesti ja miettimään, että vastuuta pitäisi olla kuluttajien ohella myös vaatteiden myyjillä ja valmistajilla, halpamuoti teki katoamistempun. Sitä ei kuulu eikä näy missään, kaikkein vähiten suomalaisten suosimissa kaupoissa.


Ihan totta. Tämän uutisen mukaan kuralaatua ei ole nähty ainakaan suomalaisten suosituimpien ostospaikkojen joukkoon kuuluvissa Citymarketissa, Prismassa tai H&M:ssä. Kaikki väittävät tuottavansa vastuullisesti vaatteita jotka on tarkoitettu kestämään monta sesonkia. Minkäs ne sille voivat, että hinta-laatusuhteet vain ovat niin erinomaiset. Myönnän rehellisyydestä irtopisteen Tokmannille jonka johtaja ei mennyt lupaamaan kestävyyttä. Omat havaintoni nimittäin kertovat, ettei Tokmanni ole mikään pohjanoteeraus, vaan sieltä myytävät vaatteet ovat laadullisesti täysin samalla tasolla muista liikkeistä löytyvien saman hintaluokan tuotteiden kanssa. Karu fakta nyt vain on, että kymmenellä eurolla ei ole mahdollista valmistaa laadukasta t-paitaa päivänvalon kestävän tuotantoketjun voimin, eikä neljälläkympillä laadukasta talvitakkia. Sitä en sano, etteikö halpatuote koskaan voisi kestää kulutusta. Vaan että halvan uuden vaatteen tuotanto ei kestä päivänvaloa, ja että yleensä halpa hinta tarkoittaa myös tinkimistä materiaalissa ja valmistusprosessissa, siis laadusta tinkimistä. Kärjistäen sanottuna, se laatutaso jota edulliset merkit edustavat, ei lähtökohtaisesti ole hyvä, ei vaikka itsestä siltä tuntuisi. Jos kokee löytävänsä marketista tyydyttävän laatuisia vaatteita, tilanne on se että käsitys siitä millaisia laadukkaat vaatteet ovat, on kipeästi korjaamisen tarpeessa.

Ei tässä kuitenkaan vielä kaikki. Halpamuodista huolestuneesti puhuvat myös muoti- ja lifestylebloggaajat jotka ansaitsevat elantonsa esittelemällä, eli mainostamalla, uutta päällepantavaa. Kyllä, muotibloggaajillakin on rakkausvaatteensa jotka vilahtelevat blogissa jopa useamman vuoden, mutta nämä ovat yleensä yksittäisiä vaatteita ja enemmistö vaatekaapin sisällöstä vaihtuu vaivihkaa hurjaa tahtia tai on lainavaatteita -eli luo illuusion todellista reippaammasta kuluttamisesta täsmälleen siinä tarkoituksessa että seuraajat kiinnostuisivat uutuuksista. Tyylibloggaamisesta ei saa eettistä sillä että postaa silloin tällöin huolipuhetta ja hehkuttaa yhtä vaatekaapin kolmesta pitkäikäisestä lempivaatteesta, vinkkaa kirpparilöydöstä tai tekee kaupallisen yhteistyön kotimaisen merkin kanssa. Pukeutumisesta on kyllä mahdollista blogata myös siten ettei eetikolla ole siitä sanomista -mutta ne jotka näin tekevät eivät pääsääntöisesti ole siitä tunnetuimmasta päästä eikä bloggaaminen ole heille päätyö. Eivät yhteistyökumppanit somevaikuttajille huvikseen palkkioita maksele. Somevaikuttajat ovat myynninedistäjiä siinä missä kauppakeskusten helppoheikitkin, vuonna 2019 on vain huonoa henkilöbrändin rakentamista jättää shoppailunsa viherpesemättä ja unohtaa mainita taikasana "vastuullisuus" jossain sopivassa välissä.

Huolimatta siitä miten viattomiksi ja vastuullisiksi muodin tuottajat ja vaikuttajat itseään kilvan koittavat profiloida, halpamuoti ja vastuuton tapa kuluttaa vaatteita ovat sekä olemassa että aivan joka puolella. Se että harva uskaltaa rehellisesti myöntää Tokmannin tapaan, ettei vastuullisuutta ole kovin huolella mietitty, ainoastaan pahentaa ongelmaa. Se että kukaan julkisuuteen marssitetuista muotivaikuttajista ei myönnä olevansa osa ongelmaa, ei tarkoita etteivät he olisi osa ongelmaa, vaan sitä etteivät he puhu totta eivätkä etenkään ole valmiita lopettamaan väärin tekemistä. Jos tämä kuulostaa kovalta puheelta, muistuttaisin että vääryyksistähän tässä kuitenkin pohjimmiltaan puhutaan, mukaan lukien niinkin ikävistä asioista kuin orjuuttaminen, pahoinpitelyt ja ympäristön pilaaminen peruuttamattomasti. Se että muotibloggaajat ovat herttaisia ja kivoja ihmisiä, kaupat myyvät sitä mitä asiakkaat tahtovat ostaa, valmistajat valmistavat sellaisia tuotteita joita sisäänostajat tahtovat ostaa, kuluttajat ostavat sitä mitä tarjolla on, eikä ketään ylipäätään olla linnaan viemässä, ei estä eikä hidasta väärin tekemiseen osallistumista. Sen estää vain se että ottaa tarjolla olevasta ojennuksesta opikseen ja muuttaa tapojaan, vaikka tapojen muuttamisen välittömät seuraukset tuntuisivat ainakin pioneerinäkökulmasta oman edun vastaisilta.

Vastuullisuus tarkoittaa, että kulutustavaroita täytyy tulevaisuudessa tuottaa toisella tuotantologiikalla kuin nykyään. Kestävä tuotanto ei voi perustua keinotekoiselle tarpeiden luomiselle ja tuotteiden vanhentamiselle. Ei voi olla eettistä pyrkiä myymään mahdollisimman paljon mahdollisimman usein mahdollisimman monelle. Ei voi olla eettistä pyrkiä painamaan hintoja aina vain alemmas keinolla millä hyvänsä, vaan tuotannon todellisten ympäristö- ja inhimillisten kustannusten on siirryttävä kuluttajahintoihin. Toisin sanoen, jos meillä ylipäätään on tulevaisuus -mikä on hiukan epävarmaa-, siellä vaatteet (kuten muutkin kulutustavarat) ovat arvokkaita. Niitä ei ole varaa ostaa ja heittää pois nykyiseen tapaan. Saamme tottua katukuvassa kierrätykseen ja hitaisiin trendeihin jotka eivät läpäise koko yhteiskuntaa siksi että useimpien täytyy joka tapauksessa käyttää kaapista löytyvät vaatteet itse loppuun. Ostoksilla näkyy tulevaisuudessa vähemmän alennuksia ja vaatteet pysyvät myynnissä nykyistä pidempään. Saamme myös tottua mainosten määrän vähenemiseen ja siihen että mainostamisen eettisyydestä puhuttaessa aletaan miettiä myös, mikä määrä mainontaa on riittävästi ja mikä liikaa.
Katukuvassa saamme tottua siihen etteivät vastaantulijan vaatteet näytä uudenveroisilta ei saa epäilemään elämänhallinnan ongelmia, vaan on normaalia että vaatteissa on havaittavissa käyttökulumaa ja korjaamisen jälkiä. Uudet hankinnat noteerataan eri tavalla kuin tänä päivänä.

Kuulostaako ankealta? Ei tietenkään, sillä tässä tulevaisuudessa tavaralla on arvo myös sanan myönteisissä merkityksissä. Kun ostoksia on pakko harkita nykyistä tarkemmin, ne ovat myös nykyistä onnistuneempia. Koska tiedämme että kuluminen ja korjaaminen kuuluvat asiaan ja ettei muoti muutu taas ensi vuonna, uskallamme kiintyä hankintoihimme. Ja laatu- sen täytyy tulla takaisin, mikä tarkoittaa että pääsemme nauttimaan siitä.

posted under , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments