Terveisiä ilmastomielenosoituksesta

Vietin sitten eilen kaksi tuntia istuskelemassa Eduskuntatalon portailla soman kylttini kanssa (tuolla oikeassa ylänurkassa). Nautin aurinkoisesta tunnelmasta, spottailin kansanedustajia ja seurasin kulttuuriohjelmaa. Pääsin todistamaan Amnestyn Ambassador of Conscience-palkinnon antamista suomalaisille aktivisteille. Ennen muuta, uskoni ihmiskuntaan voi taas hieman aiempaa paremmin. Vaikka asia on vakava, päällimmäinen tunne oli toivo. Sitä on vielä, ja jokainen meistä voi vaikuttaa osaltaan siihen kuinka paljon sitä on. Tilanne on synkkä, ja edessä olevat haasteet ovat valtavia. Silti viime kädessä kaikki riippuu siitä teemmekö erikseen ja yhdessä voitavamme vai emme. 


Mieliala sen kun nousi kun kotiin palattuani katsastin, mitä muualla maailmassa eilen tapahtui. Miljoonat ihmiset yli 160 maassa ja kaikilla mantereilla (kyllä, Etelämanner mukaan lukien) osoittivat mieltään ilmaston puolesta. Ilmastomielenosoitukset alkoivat Tyynenmeren saarilta ja siirtyivät Euroopan ja Afrikan kautta Amerikkaan. Mielenosoituksia oli johtavissa teollisuusmaissa ja kehitysmaissa, suurissa kaupungeissa ja pienissä kylissä, valtavien väkijoukkojen tai vain yhden ihmisen kokoisia. Afganistanin Kabulissa mielenosoitusta turvasivat aseistautuneet vartijat, Venäjällä siellä missä massamielenosoitukseen ei oltu saatu lupaa, osoitettiin mieltä yksittäin. Tämä ei tietenkään vielä takaa että Pariisin sopimus saadaan kunniaan. Poliittinen paine on kuitenkin jyrkässä kasvussa, ja vaikka edelleen on runsaasti vastaan haraajia, heitä on koko ajan vähemmän. Ympäristötietoisuuden kasvu kuluneen vuoden aikana on ollut huikeaa, eikä kasvu näytä laantumisen merkkejä. Yhä useampi on valmis kuuntelemaan tiedettä ja muuttamaan omaa tapaansa toimia töissä, kuluttajana ja kansalaisena. Yhä useampi on valmis kantamaan vastuuta. 

Eikä tässä vielä kaikki. Financial Times julkaisi artikkelin jossa todetaan nykymuotoisen kapitalismin olevan kipeästi korjauksen tarpeessa. Näin todellakin on. Jatkuva kulutuksen kasvu rajallisella planeetalla ja vaurauden epätasa-arvoinen jakautuminen eivät ole ainoastaan huonoja ideoita. Ne ovat tappavia. Meillä ei ole niihin varaa, vaan ilmastonmuutoksen torjunnassa onnistuminen edellyttää myös kapitalismin valuvikojen korjaamista. Tarvitsemme talousjärjestelmän joka kunnioittaa ympäristön kantokykyä, huomioi täysimittaisesti kulutuksen ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutukset ja jakaa vaurautta nykyjärjestelmää oikeudenmukaisemmin. Tämä vaatii luonnollisesti kulttuurin suurta muutosta. Meidän on lakattava pitämästä rahaa ja sen puutetta ihmisen arvon, kunnollisuuden ja elämässä onnistumisen mittarina. Meidän on lakattava ihannoimasta niitä joilla on aivan liikaa ja kammoamasta niitä joilla on liian vähän. Aivan erityisesti meidän on lakattava yhdistämästä ostovoima moraaliseen kunnollisuuteen. Siihen päästyämme voisimme alkaa dekonstruoimaan työn käsitettä ja miettimään kuinka tolkullinen on systeemi jossa köyhien, sairaiden, lasten ja vanhusten apu on usein palkattomien vapaaehtoisten varassa mutta menestyjäksi voi päästä vaikkapa lietsomalla ihmisiä ostamaan ja kuluttamaan lisää tai keksimällä uusia kulutuskohteita? Ympäristökatastrofin voittaminen ei vaadi kivikaudelle palaamista, mutta kohtuuden ja yksinkertaisuuden arvostuksen palaamista se kyllä vaatii Suomen kaltaisissa rikkaissa maissa.


Jos vain voin, aion osallistua myös ensi viikolla jolloin Suomessa on iso ilmastomielenosoitus. Joka tapauksessa blogi jatkaa ympäristöteemojen parissa Ilmastoviikon ajan.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments