Ilmastoviikko: Toivon paikka

Hyvä että kävin ilmastomielenosoituksessa viime viikolla, tällä viikolla pitikin taas parannella overloadia. Onneksi väkeä riitti ilman meikäläistäkin. Itse asiassa, minulle alkaa tulla vähitellen pikkuisen optimistinen olo. 

Olen puuhastellut ympäristöetiikan parissa vuosituhannen alkuvuosista lähtien. Olen nähnyt miten samaan aikaan tiedon karttumisen kanssa kulutusjuhlat ovat muuttuneet aina vain villimmiksi- ihan kuin sivilisaatiolla olisi suuri tarve juosta päin seinää sitä lujempaa mitä paremmin seinä näkyy. Kokemuksesta tiedän, että omalla sukupolvellani ei ole mahdollisuutta piiloutua uskottavasti tietämättömyyden verukkeen taakse- me kyllä olemme tienneet ympäristökatastrofista koko aikuisikämme. On kuitenkin ollut hauskempaa juosta mukavuudenhalun vietävänä ja ajatella ettei vielä ole kiire- kunnes nyt yhtäkkiä sitten onkin. Hyvinvointivaltiotakin on pitänyt purkaa ja ottaa vähän takapakkia luokkayhteiskunnan suuntaan- ja kuluttamisen runsaus on perinteisesti ollut yksi tärkeistä keinoista viestiä sitä että statusta ja pääomaa on. Voi kuitenkin olla, että polvi on kuitenkin pojasta paranemassa. Vaan eipä tämän päivän lapsilla ja nuorilla toisaalta enää olekaan samaa mahdollisuutta velttoilla kuin omalla sukupolvellani on ollut. 

Toiveikkuus on kivaa, mutta toisaalta toivoon takertuminen voi olla petollista. llmastotekojen näkökulmasta on ihan sama millä fiiliksellä niitä tekee ja onko tiedostavuus muodissa vaiko ei. Toivo tai tulevaisuuden synkkyyden määrä on lopulta epäolennaista. Vielä on vaikea sanoa, kuinka tehokkaasti uusi ilmastoprotesti kirittää toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja erittäin epäselvää, ehdimmekö tehdä ajoissa tarpeeksi välttääksemme katastrofaalisen lämpötilan nousun. Paras motiivi tehdä voitavansa on edelleen se, että voitavansa tekeminen on oikein. Vastuullisuus kuuluu ensisijaisesti aikuisille, ja on meille hemmetin noloa että nuoret ymmärtävät tilanteen vakavuuden aikuisia paremmin. Tätä pointtia korostavat tehokkaasti Thunbergin kimpussa pörräävät trollit. Edustavatko he aikuisuutta ja viisasta vastuullisuutta? Nollaavatko kommentaattorin status ja ikä logiikan puutteen, faktojen vääristelyn ja virheargumenttien viidakon -ja jos näin on, mitä mieltä siinä on? Haluammeko tulla trollien kaltaisiksi vaiko heidän vastakohdikseen? Miten todella haluamme elää, etenkin kun tilanne on se että nykymenon muuttamisen vaihtoehtona ei ole enää jatkaa kuten ennenkin ilman että siitä seuraa muuta kuin se että saamme pitää nykyisen elintasomme ja ikuisesti kasvavan talouden? 

Lopuksi haluan jakaa hiukan toivoa niille aikuisille jotka kokevat tarvetta aukoa netissä päätään ilmastosta huolestuneille nuorille. Greta Thunberg-helpline kuuntelee ja suvaitsee teitäkin.

posted under , , |

3 kommenttia:

loves2spin kirjoitti...

I doubt that I ever told you that when I started my University education, in 1967, I had a dual major. I was studying "conservation" (which now would be environmental studies) and journalism. Back then, Lake Erie was dead because of pollution. Now it is much better. We have made some strides in cleaning up the environment - the air, the water, etc. and yet there are so many greedy people who do not care about anything but their own aggrandizement and wealth. It has always been so, to some degree, but I think it continues to get worse. If EVERYONE could step back and do what is right, kind, and wise, wouldn't that be lovely?

SaaraR kirjoitti...

Yes, some things have improved over the years. Species have been saved from extinction, many technologies are cleaner and less wasteful than they used to be. Excellent vegan kebab has been invented, and buying second hand is considered cool.
It still isn't nearly enough. Whatever success has been achieved has been small in comparison to what Western way of life has destroyed. In my opinion, past success stories highlight the fact that we are not helpless. Our choices and actions matter. But in the end, we do not get to decide when we have done enough- Earth will. Right now, it's not looking good.

It would be lovely indeed if everyone would stop waiting for Someone Else to come and clean up the mess we are in, accept responsibility and start acting responsibly. I hope enough people come to their senses while there is still time...and meanwhile, I'll do my best.

loves2spin kirjoitti...

If we could all do our best, wouldn't that be wonderful. I try. I know you do, too.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments