Päivän uutinen: pikamuoti saastuttaa enemmän kuin lento- ja laivaliikenne

Syysmallistot alkavat olla kaupoissa. Ennen kuin ryntää katsomaan, mitä kivaa myyntiin on tullut, kannattaa kuitenkin lukea ja sisäistää tämä juttu vaateteollisuuden todellisista kustannuksista ympäristölle. Jutun ulkopuolelle jääneet inhimilliset kustannukset tulevat vielä siihen päälle, halpatyövoimavaltaisesta teollisuudenalasta kun puhutaan. Valmistajilta ja päättäjiltä voi ilman muuta vaatia paljon nykyistä suurempaa vastuullisuuden tasoa. Kun oma elämäntilanne ja resurssit ovat vaihtelevia ja eläväisiä juttuja, noin kerran vuodessa tai arjen muuttuessa isommin on itse kunkin ihan rutiininomaisesti hyvä miettiä, onko elämässä avautunut tilaisuus yrittää jotakin uutta hyödyllistä ja arvioida vanhoja tottumuksia.


Vaikka Kaikilta Muilta on hauska perätä vastuuta, kansalaiset ovat kuitenkin niitä jotka suostuvat ostamaan halpaa pikamuotia vuosi toisensa perään. Maristen ja vastahakoisesti, mutta ostavat kuitenkin. Kotimaisia laatutuotteita perätään markkinoille vaikka ne maksaisivatkin hieman enemmän kuin kiinakrääsä, mutta niinpä vain tänäkin vuonna kotimainen kenkävalmistaja Janita ja Nokian Neulomo ovat joutuneet lopettamaan koska ostajia tuotteille ei löytynytkään -ei vaikka kyseisten firmojen tuotteet oli suunnattu tavallisille kuluttajille eikä eliitille. Rikkaiden länsimaiden kansalaiset ovat hyväksyneet ostamisen harrastukseksi ja keskivertokansalaisen vaatekaappi on suurempi kuin koskaan. Eikä sekään riitä sillä nykyään vaatekaappeja myös raivataan ahkerasti yhdestä päästä jotta niihin mahtuisi enemmän uusia ostoksia. Kansalaiset  kun ostavat mieluummin paljon ja usein kuin harvoin ja kestävää. Tilaisuus tekee yksityisistä ihmisistä ahneita, mukavuudenhaluisia ja ajattelemattomia siinä missä suuryrityksistäkin. Yksityisten ihmisten tapauksessa yksityiset asenneongelmat muuttuvat joukkovoimalla globaaliksi ympäristökatastrofiksi. Enkä nyt mene edes siihen että ihmisellä on taipumus toteuttaa arvojaan useilla elämänalueilla mistä seuraa että se joka on lauantaiostoksilla ajattelematon, on sitä usein myös töissä, harrastuksissaan, kasvattajana ja ystävänä. Kulutustottumusten muutos on vasta osa ratkaisua. Koko ratkaisu on se että ryhdymme pitämään arvoistamme parempaa huolta ja treenaamaan hyvettä samalla intohimolla minkä moni käyttää nyt urheiluharrastukseen.

Parempien valintojen tueksi olen luonut nämä suositut tarkistuslistat:



Uusi sesonki on myös hyvä aika aloittaa kulutuskirjanpito vaate- ja asusteostoksista, aluksi vaikka projektiluonteisesti.


2 kommenttia:

Rulla kirjoitti...

Hieno kirjoitus jälleen kerran ja asiaa. Sen verran lisäkommenttia tuohon kotimaiseen vaate/asustevalmistamiseen, että valitettavasti halpamuodin vaikutukset ovat iskeneet vahvasti myös joihinkin kotimaisiin merkkeihin. Esimerkiksi Nanson tuotteiden laatu on kokemusteni perustella laskenut kuin lehmän häntä, sitä mukaa kun uusien mallistojen määrä per vuosi on lisääntynyt. Tuntuu, että monella suomalaisen firman freelance-designerilla on täysin hukassa idea siitä, millainen kangas sopii mihinkin käyttötarkoitukseen.

Syy, miksi aikoinani suosin halpamuotia kotimaisuuden kustannuksella oli se, että halpamuodin massasta löytyi yleensä jotakin vaatetta, joka sopi itselleni mittasuhteiden puolesta. Valtava vaatetuotantomäärä usein takasi sen, että edes jossakin asiallisessa asussa oli esimerkiksi tarpeeksi pitkät hihat tai lahkeet. Kotimainen tuotanto usein tekeekin vaatemallistonsa suomalaisten (tai ulkomaisten) keskimittojen ja keskivertojen mukaan, jotka eivät vain toimi itselleni. Olisi ollut mukava tukea Nokian Neulomoa, mutta jos vaate ei mittasuhteiltaan sovi, niin se ei sovi. Vaikka olisi kuinka laadukasta tahansa. Sama asia kengissä. Jos lesti ei passaa jalkaan, niin se pienten yritysten kohdalla tarkoittaa yleensä sitä, että mikään merkin kenkä ei sovi, koska kaikki ovat samalla lestillä.

Hieno esimerkki tästä vaateteollisuuden mittataulukkomuuttumattomuudesta on se, että ensimmäinen (ja vieläkin ainoa) firma, joka ymmärsi laittaa jatkuvaan myyntiin farkkuja pitkillä lahjepituuksilla oli Varusteleka.
En pysty mitenkään ymmärtämään sitä, miksi pienet yritykset tekevät vaatteita käytännössä vain mallikokoisille ja keskimittaisille naisille, koska nämä naiset pystyvät hankkimaan vaatteensa melkein mistä tahansa ja useimmiten halvemmalla. Sen sijaan me keskimitoista poikkeavat emme löydä sopivia vaatteita oikein mistään ja nettiostaminen on arpapeliä. Sitten jos jotain hyvää joskus löytyy, niin siitä pidetään kiinni ja ollaan merkkiuskollisia. Usein hyvin pienetkin muutokset ovat riittäviä. Esimerkiksi Ruskovilla on suosikkini, koska sieltä saa normaalimallista pidennettyjä kerrastoja. Kun laatukin on kohdallaan, niin ei ole mitään syytä vaihtaa hyväksihavaittua ostopaikkaa.

Toinen marinan aihe liittyy kotimaiseen asiakaspalveluun. Tai oikeastaan sen puutteeseen. Halpatuotantofirmat ovat helpompia kuluttajien kannalta tässä mielessä, koska siellä harvemmin kukaan jaksaa kiinnostuaa reklamaatioista, vaan prosessi on asiakkaalle aika automaattinen "rahat takaisin, no hassle". Kotimaisten firmojen kanssa on tullut väännettyä kättä täysin aiheellisista reklamaatioista sillä lopputulemalla, että firma usein myöntää tuotteen virheen, mutta kieltäytyy korvaamasta virhettä. Asiakkaita myös halutaan juoksuttaa aina jostain kumman syystä tuotteen alkuperäiseen ostopaikkaan, eikä mikään muu firman myymälä käy. Aika usein kotimainen asiakaspalvelu olettaa, että asiakas on huijari ja reklamaatio on henkilökohtainen sodanjulistus.

Olen ratkaissut vaatepulmiani jonkin verran tekemällä itse: neulomalla ja ompelemalla helpompia vaatteita. Jotakin on tullut teetettyä ja osa on kirpparilta. Onneksi tässäkin suhteessa ikä on auttanut, eikä uusia vaatteita tarvitse ostella jatkuvasti.
Kiitos linkeistä jutussa, ne ovat erittäin hyviä.

-Rulla

Saara R kirjoitti...

Olen itse ollut koko aikuisikäni samaa pluskokoa, joten kokoasia on sitä kautta omakohtaisesti tuttu. Pienet valmistajat tekevät tuotteensa AINA kokovalikoimassa S-L. Pluskokoiset ovat sentään pitäneet itsestään sen verran ääntä että tilanne on vuosien varrella parantunut paljon, mutta ei se vieläkään kehuttava ole. Ja tämähän pätee nimenomaan naisten puolella. Puoliso on lyhyemmästä päästä miehiä, ja niin vaan hän on aina voinut vain marssia minne tahansa miestenosastolle ja valita sopivan koon. Joka paikasta löytyy vaatteita B- C- ja D-mitoituksilla ja eri pituuksilla, ja kaikki ne ovat normaaleja vaatteita. Ei mitään jaottelua lyhyiden tai pitkien, hoikkien tai kookkaiden miesten vaatteisiin. Sen sijaan kurvikkaamman sukupuolen edustajien pitää löytää kokonsa kolmen koon valikoimasta (koot eroavat toisistaan max 5 sentillä suuntaansa). Muuten on parhaassa tapauksessa erikoiskokoinen jolle on tarjolla pieni erikoismallisto ja pahimmassa tapauksessa myydään suoraan eioota...

Kengissä lestit tuntuvat menevän ylipäätään merkeittäin, on harvinaista että samaa kenkää tehtäisiin erilaisilla lesteillä. Erityisen ärsyttäviä ostettavia ovat saappaat. Pohjeleveyksiä on yleensä tasan yksi ja koska kaikki naiset tunnetusti ovat samaa (satunnaista) kokoa, sitä ei usein edes vaivauduta ilmoittamaan nettikaupan sivulla. Oikeankokoiset kengät löytää luottomerkiltä (yleensä), arpapelillä tai maksamalla maltaita sellaisen valmistajan kengistä joka tekee mallistonsa useammalla leveydellä.

Palautuksista minulla ei ole onneksi paljon kokemusta koska kokonumeroa lukuunottamatta olen standardimitoissa. Vähät palautukset olen tehnyt ulkomaille, ja kieltämättä ne ovat hoituneet sujuvasti kera ystävällisen asiakaspalvelun. Helppoa molemmille osapuolille, ja asiakkaalle jää kontaktista hyvä mieli. Tuo asenne johon olet kotimaisissa firmoissa törmännyt kuulostaa lievästi sanottuna omituiselta.

Itse tekeminen on kyllä varteenotettava vaihtoehto jos se vain onnistuu. Tosin laadukkaita kankaita ei välttämättä ole helppo löytää ja kankaat ovat vaikea netistäostettava.

Vaatevuoresta lukuunottamatta yksilölle todelliset vaihtoehdot voivat olla hyvinkin vähissä. Siksi näissä keskusteluissa pitäisi aina muistaa, että "eettisin vaihtoehto" tarkoittaa itse kullekin *realistisesti* saatavissa vaihtoehdoissa olevista eettisintä, eikä se usein ole sama kuin eettisin markkinoilta löytyvä vaihtoehto jonka hankkiminen on kuitenkin hyvästä syystä tai toisesta ihmiselle mahdottomuus. On varmasti paljon ihmisiä ja tilanteita joiden eettinen liikkumavara vaateostoksilla on hyvin pieni. Sitten kannattaa keskittyä johonkin elämänalueeseen missä tilanne on parempi ja vain välillä tarkistaa, onko tilanne näissä asioissa muuttunut.

Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments