Jotakin Ihan Muuta: Patricia Piccinin Curious Affection voi olla vuoden eniten ajatuksia herättävä taidenäyttely

Siis minähän en ole uskaltautunut oikeaan taidenäyttelyyn pariin vuoteen. Sen verran rankka kokemus oli saada taidenäyttelyn tauluista aistiyliherkkyyskohtaus. Rajoitteisiinhan ei kuitenkaan tuosta vaan alistuta vaan niiden yli, ali ja ympäri on tullut mietittyä kaikenlaisia ratkaisuja. Ja niin löysinkin itseni ihmettelemästä vuoden ehkä ajatuksia herättävintä taidenäyttelyä joka on meneillään Australian Brisbanessa, turvallisesti kotisohvalta käsin. Patricia Piccinin Curious Affection on niitä taidepläjäyksiä joka ei taatusti jätä ketään kylmäksi. Piccinin hyperrealistisista veistoksista jokainen katsoja ymmärtää suunnilleen yhtä paljon riippumatta siitä tunteeko nykytaidetta vaiko ei. Mikä ei ehkä ole kovin paljon. Lähestyttävyydestään huolimatta tämä näyttely on taiteen ruisleipää jonka tavoite ei ole sisustaa eikä olla lepopaikka silmille vaan herättää ajatuksia niin paljon kuin korvien väliin vain mahtuu. 

Tästä pääsette CNN:n juttuun näyttelystä ja täältä löytyy näyttelyn teoksia instagram-kuvina. Käykää siis hämmentymässä.

Näyttelyn inspiraationa ovat olleet kehittyvän bioteknologian ja geenimanipulaation mahdollisuudet. Niistä Piccini on luonut mielikuvitusmaailman jota kansoittavat olennot jotka näyttävät oudoilta, eläimellisiltä -ja silti hämmentävän inhimillisiltä. Niiden erilaisuuteen ei oikein voi olla reagoimatta -miten, se voi kertoa itsestä paljonkin.

 Samalla teokset laittavat miettimään, heittää katsojan keskelle outoa laaksoa ja pistää myös miettimään kauniin ja ruman rajoja. Ehkä omasta tilanteestani johtuen hahmot saivat myös miettimään toimintakykyä- miksi monet hahmot jotka selvästi tarvitsisivat tukea ja apua ja olisivat hauraita nykyisessä ihmisten maailmassa ovat kuitenkin ehkä valinneet olla sellaisia kuin ovat ja hankkia perimäänsä jatkavia jälkeläisiä? Miten paljon arjesta suoriutumiskyvyllä on tekemistä sen kanssa kuinka paljon itse kullakin meistä on maailmalle annettavana? Ovatko Piccinin groteskinherkät ja eläimelliset geenimanipuloidut oliot vähemmän vai enemmän kuin ihmisiä- vai ovatko ne samanarvoisia? 

Entä kuinka paljon ja mihin suuntaan voimme, haluaisimme ja meidän olisi oikein muokata perimäämme ja ulkomuotoamme? Nykypäivän muottiinvalettua ihannetta tavoittelevasta kauneuskirurgiasta ja ulkomaisten lapsettomuusklinikoiden täsmävalikoiduista sukusoluista on pitkä ja mutkainen matka Piccinin luomiin olentoihin, mutta mihin suuntaan? Kulkeeko teknologian kehitys väistämättä suuntaan jossa etäännymme luonnosta aina vain kauemmaksi, yhä muovisemmiksi, teknisimmiksi olennoiksi, vai voisiko se jostain syystä kulkea aivan toisaalle? Kuinka monimuotoista rakkaus ja kiintymys voivatkaan olla? Millainen ylipäätään on Piccinin olioiden asuttama maa, millaisia sen arvot, kulttuurit ja yhteisöt? Mikä siellä on erilaista vain onko mikään? Ovatko siellä asiat paremmin vai huonommin kuin täällä? Näitä kysymyksiä tulen taatusti ihmettelemään hyvän aikaa. 

Sen ohella, että kaikessa kummallisuudessaan Piccinin luomukset mahtuvat hyvin nykypäivän ihmisen mielikuvituksen rajoihin. Niin vieraita kuin ne ovatkin, useimmista tunnistaa hiukan, mitä geenejä cocktailiin on eksynyt ja niiden perusteella tulee nopeasti tehneeksi myös ennakko-oletuksia siitä millaisia veistosten hahmot mieleltään olisivat jos eloon heräisivät jonakin pimeänä yönä. Tulevaisuus, sen mukana tuovat mahdollisuudet ja avaruudesta etsimämme älylliset mutta todella meille vieraat olennot voisivat hyvin olla vielä paljon oudompia. 

Ei minulla olisi kyllä ollut pienintäkään toivoa selvitä kunnialla livenä sellaisesta ajatus- ja ärsykepyörityksestä mitä Piccinin veistosten täytyy herättää niissä jotka näkevät ne luonnossa. Onneksi ei tarvinnut vaan netti toi taide-elämyksen luokseni vähän paremmin sulavissa paloissa. Minusta tuntuu, että jos onnistun pohdiskelemaan pariakin näyttelyn herättämää kysymystä vähän pidemmälle, voin taas olla vähän viisaampi.

Millaisia ajatuksia Piccinin teokset teissä herättivät?

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments