Viikon jumalatar: Pele

Viime aikoina uskonto-tagin alla on käynyt trafiikkia, joten ehkäpä uudelle postaukselle aiheesta on kysyntääkin? Ajankohtainen tämänkertainen esittely ainakin on, sillä turistitulivuorten aatelia edustava Kilauea on aktivoitunut hiljattain isomminkin. Seuraavan kerran(!) seudulla vieraillessani Volcanoes National Park on taas eri näköinen kuin viime kerralla.

Pele ei ole Havaijin jumalista merkittävimpiä, mutta kuuluisin Hän todennäköisesti on. Turisti oppii jo oppaasta lukemalla että Hale'ma'uma'u:n kraaterissa pääkonttoria pitävä jumalatar on sitten pahansisuinen tapaus jonka erikoisalana on häätää ihmisiä mailtaan ja aiheuttaa ikävyyksiä turisteille jotka erehtyvät nappaamaan matkamuistoksi Volcanoes Parkista laavakiviä sen verran että laavakivien palautusosoitekin on helposti löydettävissä. Ja välillä Pele tietysti saa oikein kunnon raivarit. Miten muutenkaan tulivuoren luonnon voisi ymmärtää?

Niin, ihan kaikkia kalajuttujahan ei kannata uskoa, ja ehkä aivan erityisesti ei kannata uskoa kristillisesti värittyneitä satuja joissa pahat pakanajumalat mellastavat ja viidakon villit sitten epätoivoisesti lepyttelevät heitä kaivaten kipeästi lähetyssaarnaajia kertomaan ettei jumalille tarvitse uhrata vaan luonnolta voi yksinkertaisesti mennä ottamaan minkä haluaa luottaen siihen että jos ihminen tuhoaakin planeetan, uusi taivas ja uusi maa kyllä odottavat para-avaruudessa. Jokainen voi myös itse miettiä, kuinka järkevää on hankkia talo ilman kotivakuutusta (joita vakuutusyhtiöt eivät alueelle myönnä) suoraan aktiivisesti purkautuvan tulivuoren päältä, vaikka kuinka halvalla irtoaisi. Ainakin tällä kertaa Kilauean aktiivisuudesta pahiten kärsinyt Leilani Gardensin alue on sellaista seutua minne on vaikea kuvitella kenenkään muuttaneen ymmärtämättä että pirtti voi jäädä hyvin lyhytikäiseksi ja että puutarhaan voi saada ikioman miniversion Volcanoes Parkista lyhyellä varoitusajalla.

Huomasin jo ensimmäisellä retkellä Kilauealle, että paikalta löytynyt Pele ei vaikuttanut yhtään turistijuttujen kuvaukseen sopivalta. Big Island ei ole vielä valmis, eikä tuliperäisen saariketjun rakentaminen keskelle Tyyntämerta ole näpertelyä vaan urakka johon kuluu paljon tulta ja tulikiveä. Devastation Trailia seuraillessani puista kuuluva kuiske ja lintujen viserrys ei kertonut räjähdyksistä ja tuhosta vaan elämästä ja monimuotoisuuden syntymisestä keskelle valtamerta. Havaijin saariketju alkaen Luoteis-Havaijin saarista jotka ovat jo vajonneet meren alle ja päättyeen uusimpaan tulokkaaseen 'ihiin joka kasvaa meren alla 35 kilometrin päässä Big Islandista on tarina suurista seikkailuista, lajiutumisesta ja ainutlaatuisten elinympäristöjen syntymisestä sekä saarille että merenpinnan alle ja elämän monimuotoistumisesta keskellä suurta sinistä ulappaa.

Ihmisen sitkeisiin paheisiin puolestaan kuuluu taipumus tunkea nenänsä aivan. joka. paikkaan. ja märistä jos luonto kehtaa tehdä mitään muuta kuin alistua kiltisti ihmisen oikkuihin. Ihminen näkee, ihminen ottaa. Tarinat Pelen "oikuista" alkoivat kuulostaa pakanallisiin korviin yksinkertaiselta viisaudelta: joka tahtoo liikkua saaristonrakennustyömaa-alueella, saapi sitten olla varovainen. Myös rakennusprojektin suoranaista sabotointia kannattaa välttää. Sen Minun Pikku Matkamuistolaavakiven viattomuus kärsii hiukan kun ajattelee, millaisia ääliöiden turistien laumoja Volcanoes Parkissakin liikkuu jatkuvasti aistit ja aivot tukossa ajattelemassa viisastumisen ja ainutlaatuisen ekosysteemin sijasta vain omaa huviretkeään ja omia matkamuistojaan. Jos Pele pystyy pistämään hölmöilylle hanttiin, siinä voisi nähdä valituksen aiheen ohella myös opetuksen sellaisesta aiheesta jota ihmiskunnan olisi syytä miettiä enemmänkin. Jos jumalatar sattuisikin harrastamaan vapaa-aikanaan vähän vastalähetyssaarnaamista, mitä pitäisi ajatella siitä miten heikosti sekin jumalansana kuulostaa perille menevän? Toivottavasti Pele pääsee purkamaan traumojaan Asgardin Vertaistukiryhmään josta epäilen ja toivon muun muassa YHWH:nkin hakevan tukea. Jos ei pääse, eipä olisi ihme vaikka Hän joskus joutuisi päästelemään vähän ylimääräisiäkin höyryjä. Jumalilla saattaa olla temperamentti, mutta ei myöskään pidä vähätellä ihmisten rasittavuutta ja kovapäisyyttä.

Onneksi osasin marraskuisella matkalla osoittaa Pelelle alohaa vähän käytännössäkin. Minulla ei (ainakaan toistaiseksi) ole tietotaitoa hyvien ho'okupu:iden väsäämiseen, mutta oli minulla silti yksi lupaava idea siitä millainen uhri saattaisi ilahduttaa kaukaisessa maassa jossa vierailija ei aidosti omista muuta kuin omat tekemisensä. Kansallispuiston rantakallioilla seikkaillessani (jotka ovat sittemmin taas kokeneet muodonmuutoksia) mukanani kulki roskapussi. Se täyttyi kävelyretken kuluessa vaivatta. Tästä aiheutunutta ärsytystä hälvensi onneksi havainto siitä että Pelekin on siinä mielessä perihavaijilainen jumalatar että Hän osaa vastata alohaan alohalla. Tältäkin retkeltä tuli kannettua kotiin monenlaisia tuliaisia, mutta arvokkain niistä oli jälleen viisastuminen muutamassakin tärkeässä asiassa ja aavistuksen rikkaampi käsitys siitä millaisia ihmeitä maailmaan mahtuukaan.

Uuden aktiivisuusjakson nostattamat kohuotsikot eivät siis oikein sopineet yhteen sen teologisen käsityksen kanssa jonka olin ehtinyt Pelestä muodostaa tassutellessani Hänen maillaan, katsellessani saarenrakennustyön edistymisen merkkejä, kuunnellessani viidakoiden kuisketta ja havainnoidessani elämän valloitusretkiä uusille laavakentille. Ilahduinkin huomatessani että näissäkin mieleeni nousseissa saduissa saattoi olla ripaus totta, sillä turistipropagandasta poikkeavat näkemykseni saavat tukea myös viisaammalta ja kokeneemmalta väeltä.

posted under , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments