Olen kyllästynyt vihaan, piste (Filosofian Puutarha 10v)

Seksualisti ilmoittaa kyllästyneensä miesvihaan. Miesviha, naisviha, kaikenlaista vihaa on somessa ja maailmassa ylipäätään aivan liikaa. Mikä on muuten hyvä syy pitää somen seuraaminen minimissään. Olen tullut siihen tulokseen että moni somelle tunnusomainen periaatteessa viaton piirre ruokkii helposti vihaa. Kun viestit ovat lyhyitä, joudutaan mutkia oikomaan suoraksi, usein turhan reippaasti jos kommentoitavana on yhtään monimutkaisempi aihe. Kun viestejä on tulvaksi asti, erottuvat seasta usein ne viestit jotka aiheuttavat tunnereaktioita- ja kumpi nyt on voimakkaampi reaktio, ilahtuminen vai kiukustuminen? Kummasta saa näyttävämpää toimintaa, riidankylvämisestä ja provosoimisesta vai rauhan rakentamisesta? Niinpä.

Kun kommentoida pitää nopeasti, sanomisiaan ei juuri ehdi hioa eikä harkita vaan helposti tulee näpyteltyä maailmalle se ensimmäinen tunnekuohahdus. Ei ehdi aina tarkentaa, keitä kaikkia on tarkoitus arvostella koska yleistykset ovat tarkkoja määritelmiä lukijaystävällisempiä: miehet sitä, naiset tätä –kaupanpäällisiksi yleistävässä puhetavassa saa vielä usein aikaan meheviä vastakkainasetteluja. Yritykset ymmärtää ja pyrkimykset rakentavaan keskusteluun ovat paljon tylsempiä ja siksi ne jäävät tehokkaasti alakynteen.  Siinäpä sitä jo ollaan, ja tämän pika-analyysin päälle tulevat tietysti kaikki tilanteeseen vaikuttavat monimutkaisemmat sosiaaliset ilmiöt kuten samanmielisten kuplat ja sähköisen viestinnän etäännyttävä vaikutus joka saa ihmiset laukomaan helposti sellaisia asioita joita ei päin naamaa keskustelukumppanille laukoisi- ainakaan ennen kuin myrkylliset ajatukset vahvistuvat somessa niin että ne alkavat puskea esiin Reaalimaailmassakin.

Minä olen niin maan perusteellisen kyllästynyt vihaan ylipäätään. Se on pahe josta ei seuraa mitään aitoa hyvää ja jossa on vielä sekin ärsyttävä piirre että se joka vihaa luovuttaa väistämättä kohteensa hallintaan epämiellyttävän suuren osan ajatuksistaan ja emotionaalisesta kapasiteetistaan. 

Koko somea en voi korjata, mutta oman osani olen koittanut tehdä. Tämä blogi on sillä lailla todella epämuodikas paikka että iskevien meemien sijasta täältä löytyy enimmäkseen pitkiä tekstejä ilman kuvitusta. Teidän, Rakkaat Lukijat, on pakko hidastaa tahtia siksi aikaa kun kuljeskelette Filosofian Puutarhassa. On pakko keskittyä ja malttaa lukea hitaita mielipiteitä myös herkistä aiheista. Ei täältäkään suuria tunteita puutu, mutta irtoheitot ja möläytykset puuttuvat. Kun asioita pysähtyy miettimään ja harkitsemaan, vaikka sitten sillä uhalla että maailma kiiruhtaa ohi oikealta ja vasemmalta, tuloksena on yleensä sekä parempia ajatuksia että parempi mieli. Kymmenessä vuodessakaan tällä reseptillä ei saa massayleisöjä vetävää blogia, mutta omasta mielestäni sillä saa aikaan jotain paljon parempaa: nettiin pienen rauhallisen kulman jossa on tilaa miettiä vaikeitakin aiheita rauhassa. Se tosiasia että olen saanut blogin historian aikana vain yhden vihakommentin huolimatta siitä että otan varsin säännöllisesti kantaa provosoivina pidettyihin aiheisiin (vaikka täällä siis käy ihmisiä ja jopa ison luentosalillisen verran rekisteröityneitä lukijoita) kertoo siitä että olen epämuodikkuudestani huolimatta onnistunut tekemään jotain oikein.

Puutarha on pysynyt puutarhana eikä laajentunut Filosofian Läänitykseksi, mutta tärkeintä on että se on pysynyt. Edes netti ei pakota ketään kommunikoimaan tavalla joka ei tunnu hyvältä. Tarvitsee vain sietää se ajatus että seuraajia ei sitten ole niin paljon kuin niitä voisi olla jos kalastelisi lukijoita tarmokkaasti ja valmiina uhraamaan alkajaisiksi muutamia aika tärkeitä asioita, kuten harkitsevan, rauhallisen pohjavireen. Omistani jyrkästikin poikkeavia mielipiteitä on täällä kyllä nähty, vaan ei järkevän keskustelun nopeaa romahdusta poterosta toiseen huuteluksi. Päinvastoin, kerta toisensa jälkeen olen saanut ilahtua siitä miten rauhallisesti ja perustellen olette esittäneet eriävät mielipiteenne. Kehuista ja kannustuksista saan hyvän mielen, mutta eri mieltä olevien kanssa rauhallisesti ja loogisesti keskustellessa on suuressa vaarassa viisastua. Kuten jo Sokrates tiesi: jos joku osoittaa sinun olevan väärässä, hänelle on syytä olla aidosti kiitollinen sillä hän on vaivautunut vapauttamaan sinut huonosta ajatuksesta. Tällä asenteella täällä elellään, ja jos somemaailman rumat puolet alkavat ottaa jotakuta pannuun yhtä paljon kuin minua, uskallan suositella tämän blogin periaatteita kokeiltavaksi. Maailman korjaaminen on yleensä parasta aloittaa itsestään.

Jokaisen on oman hyvinvointinsa kannalta myös erittäin hyvä harkita huolellisesti kuinka paljon ja mitä lähteitä kannattaa seurata jotta pysyy informoituna muttei saa ähkyä tai huomaa provosoituvansa milloin mistäkin. Tästä syystä minua ei löydy Facebookista, Twitteristä, Instagramista eikä edes Linkedinistä. Varmasti minulta menee ohi muutama tiedonmuru, mutta villi veikkaukseni on että suurin osa siitä mikä ohi menee ei ehkä ole tietämisen arvoista. Taistelujensa lisäksi kannattaa myös leikkikenttänsä valita huolellisesti. Ihan kaikkeen ei aina tarvitse ottaa kantaa, ei silloinkaan kun jotakin sanottavaa saattaisi olla, oli syynä sitten kiire tai väsy. Kiinnostavista asioista voi aina palata puhumaan myöhemminkin, ja todella tärkeistä asioista maailmassamme kulkee tuhansien vuosien pituisia keskusteluja.

Minä taas huomasin, että tästä omakehusta tuli aika kiva kymmenvuotisjuhlapostaus blogille, vain vähäsen etuajassa. En lupaa että Puutarha pysyy netissä toisenkin vuosikymmenen, mutta eihän sitä koskaan tiedä vaikka pysyisikin. Kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon, sekä isossa maailmassa, somessa että omassa elämässäni. Niin kauan kuin bloggaaminen on kivaa ja sopii luontevasti elämääni, niin kauan kuin on sellainen olo että tällaiselle pienelle sekalaisten ajatusten saarelle on netissä ehkä tarvettakin, täällä pysytään. Jos jotakin blogin ensimmäisen vuosikymmenen aikana on oppinut niin sen etteivät maailmasta jutunaiheet lopu.

8 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Onnea blogisynttärille! Hienoja tekstejä aina löytää kun tänne tulee.

Saara R kirjoitti...

Kiitos!

loves2spin kirjoitti...

Even though the translation provided online is not very good, I enjoy reading your blog very much. I am glad you are "here". :) Like me, you have not monitized your blog, which to me gives it more credibility, as it avoids "priestcraft." Congratulations, my friend!

Saara R kirjoitti...

Thank you for your heartwarming words!
I respect your sticking with reading this blog in a poorly translated version. :)

This is not the type of blog that attracts advertisers in the first place, but I have seen a handful of "thought-provoking" blogs that have chosen to start taking steps to attract more readers and/or advertisers. Looks like many of those steps are the kind of steps I'm not interested in taking. The more commercial the blogging world becomes, the more priceless I see my freedom to blog 100% in my own terms.

loves2spin kirjoitti...

I agree. If a blog is monitized, then I would think there would be some "pressure" to post things that would be more likely to increase readership instead of truly voicing one's own thoughts. I started my blog just so I could share (and teach about) the humble things I like to do. It has been very satisfying for the most part. I do so enjoy your blog. I like seeing your pictures of the garden and projects and enjoy reading your thoughts on a large range of topics. You are a very articulate and interesting woman!

Saara R kirjoitti...

Such pressures are seldom discussed but their existence seems obvious. In my opinion, success can't be measured in money and/or fame only. I consider myself a successful blogger because I have received feedback that my posts have actually helped and inspired people to live better. Or how about the fact that I fit into the description of a typical target of internet hate campaigns rather well and also post regularly about controversial topics, yet during these ten years I have received only one hate comment? If that is not a serious achievement in these days, I don't know what is...
I'd say that your blog, too, is quite successful in making a positive contribution to the world. Both world and internet really need more talk about simplicity and simple living skills.:) So while you call your doings humble, I think you should feel healthy pride in knowing that reaching out and sharing your way of life is both good and important.

Ana kirjoitti...

Onneksi olkoon! Itekin tykkään eniten blogimaailmasta, vaikka käyn joka päivä myös feisbuukissa ja twitterissä. Sun blogi on ehdotonta kärkeä!

Saara R kirjoitti...

Kiitos kannustuksesta! Bloggaamisen parhaita puolia ovat myös pitkän linjan vakkarilukijat. :)
Vähän harmittaa kun en ole ehtinyt etsiä uusia säännöllisesti seurattavia blogeja lopettaneiden suosikkien tilalle...tämän voisikin laittaa tehtävälistalle, sille mikä paperille kirjoitettuna alkaa olla jo metreissä mitattava.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments