Kevättä maalla ja ilmassa /Spring in the garden and in the air

Maaliskuu on periaatteessa kevätkuukausi. Käytännössä se oli tänä vuonna talvikuukausi meilläkin. Aloin aavistella tilannetta jo helmikuun puolella ja kaivata vaatekaappiini jotakin mikä olisi sekä kevätväristä että lämmintä. Pengoin lankavarastosta esiin joskus ajat sitten jemmaamani mintunvihreät paksut villalangat ja neuloin niistä keväisenvärisen huiviliivin. Sille on ollut käyttöä.

In theory, March is a spring month. In practice, this year it was a winter month. I started to anticipate this in February already and knitted a scarf-vest in spring colors. Mint green yarn is from my stash. The combination of a spring color and winter warmth was once again a success.

 photo DSCN2688_zps2qkfnwai.jpg

Kevättä odotellessa olen sitten leivoskellut. Ensiksi Puoliso ansaitsi koko satsin monster cookieita. 

So while waiting for spring I have been baking. First, DH earned monster cookies.

   photo DSCN2679_zps8vboszfo.jpg 

Sitten ilmeni tarvetta limettikakulle, vähän niin kuin myöhäiseksi synttärikakuksi. Keskittymishäiriö kiusaa edelleen ja niin ensimmäinen versio päätyi "moni kakku päältä kaunis"-sarjaan kun taikinasta unohtui leivinjauhe. Ei siitä ihan totaalisen kittanaa onneksi tullut, mutta ei myöskään vierastarjottavaa. Kun kakku jäi kotiväelle, laiskottelin koristelussakin. Kaikkea pientä söpöä strösseliä on kuitenkin tullut keittiöön hankittua.

I baked my birthday cake late. Due to my concentration problems, first version turned out looking better on the outside than inside because I forgot baking powder. It wasn't quite as epic fail as it sounds, but not a great success either. After deciding that this cake would not leave the house, I also became lazy decorator and took the confetti flower route. Which is still quite pretty, IMO.

   photo DSCN2698_zpszuhcca1t.jpg

Toisella yrittämällä laadunvalvoja tarkkaili leivontaa. Innostuin myös panostamaan koristeluihin. Strösselikukat saivat seurakseen sokerimassakukkia ja -koksuja.

On the second attempt I had a quality control person hanging around. I also felt a bit more ambitious overall, and so sugarkoksus and -flowers joined confetti flowers.

 photo DSCN2750_zpsgosffnfd.jpg

Leivonnaisista saatu energia kului puutarhaan jossa kevään merkkejä alkoi näkyä kylmästä huolimatta. Perinteinen ja varma kevään merkki on dosentin saapuminen pihapuuhun. Tämä vuosi taisi olla ensimmäinen vuosi jona ajatus lähes kolmestakymmenestä leikattavasta puusta ei stressannut vaikka aloitus meni myöhäiseksi (eikä vieläkään ole ihan valmista). On siitä puuhasta jo sen verran monta kertaa kunnialla selvitty. Hiukan stressiä saattoi vähentää sekin että huomasimme viime kesän olleen niin umpisurkea että vain harva puu oli jaksanut tehtailla läheskään normaalin määrän vesiversoja.

The energy from my baked goodies has been used in the garden where spring started to arrive in spite of cold. A traditional and sure sign of spring is the appearance of adjunct professor among treetops. This year may have been the first year when the idea of pruning almost 30 trees didn't feel stressful, even if we started late (and still aren't quite ready). We have succeeded so many times, among so many difficulties that a late start was nothing new. Besides, last summer was so lousy that there seems to be much less than usual pruning to do.

 photo DSCN2731_zps1b1vvvbk.jpg

Kun puutarhaan palaa hiljaisen talven jälkeen, yllätykset kuuluvat asiaan. Tällä kertaa löysin omenapuun latvasta linnunpesän. Se on varmaan viime vuodelta, mutta koska Pientilalla todennäköisyyksiin ei kannata suhtautua turhan vakavasti, aiomme pitää pesää silmällä tämänkin kevään. 

When we emerge into the garden after quiet winter months, surprises await. This time I found this handsome bird's nest from an apple tree. Chances are, it is a last year's nest, but since Smallhold life doesn't much care about probabilities we will be keeping an eye on it for the rest of the spring.

 photo DSCN2717_zps6lh0snol.jpg


Todennäköisyyksistä puheenollen, suosikkijäkäläni on uhmannut talvimyräköitä ohuen, kuolleen oksanpätkänsä päässä jälleen yhden talven. "Ihan kuin se olisi vaan kasvanut", kommentoi Puoliso. Siltä se minustakin näyttää.

Speaking of probabilities, my favorite lichen has survived over yet another winter's storms, hanging from its dead sprig. "It looks like it has grown", commented DH. Looks that way to me as well.

 photo DSCN2719_zpsx3fqyr4y.jpg

Jäkälän jälkikasvu on valinnut kasvupaikkansa aavistuksen järkevämmin.Se ei ole vielä paljon, ja niinpä talven aikana todennäköinen kohtalo osuu jonkun kohdalle.

This lichen's offspring has settled into slightly less insane places. Which isn't much, and so there's always someone who meets its probable fate during the winter.

 photo DSCN2722_zpst4qeh7dw.jpg


Pupusta meillä iloitaan ympärivuotisesti, mutta pääsiäisenä saimme vieraaksemme myös pääsiäistipun. Herra Varpushaukkaa ei ole tänä talvena näkynyt, mutta pääsiäisen aikana se ilmaantui pensaaseen näyttämään pieneltä ja pörröiseltä.

A bunny delights us all the year, but during Easter we were visited by an easter chick too! We have not seen Mr. Sparrowhawk during the winter, but during the Easter it showed up in one of our shrubs, looking small and cute and fuzzy.

 photo DSCN2736_zpshi7mjovw.jpg

posted under , , , |

2 kommenttia:

loves2spin kirjoitti...

I've never seen a scarf vest before. That looks very nice!

Saara R kirjoitti...

Basically, it's just a big scarf with armholes. Very easy to knit!

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments