Sakkoa pervoille!

Jatketaan vielä tovi rikoslain ja etiikan jännittävässä välimaastossa seikkailemista kun siihen on taas tarjolla hyvä tilaisuus. Ilta-Sanomat tietää kertoa, että Hämeenlinnassa on tapahtunut viime vuonna harvinainen rikos: täysi-ikäinen nainen on harrastanut vapaaehtoisesti seksiä isoisänsä kanssa. Rikoshan se, niin sanoo rikoslain 17. luku jossa säädetään rikoksista yleistä järjestystä vastaan. Luvusta löytyy muutaman seksuaalirikosmaisen pykälän ohella myös sellaisia rikosnimikkeitä kuin arpajaisrikos, kissan tai koiran turkiksen markkinoillesaattamisrikkomus, laittoman maahantulon järjestäminen, laiton naamioituminen ja julkinen kehottaminen rikokseen. Huolimatta siitä että seksistä on kyse, lähtökohtainen näkökulma ei ole samanlainen kuin seksuaalirikoksissa. Tämän luvun äkkiseltään hyvin sekalaisia rikosnimikkeitä yhdistää se että ne ovat rikoksia joilla on merkitystä yleisen järjestyksen, yhteiskuntarauhan ja -moraalin kannalta. 

Jutussa haastatellun rikos- ja prosessioikeuden professorin Matti Tolvasen mukaan lain taustalta löytyy kansanterveydellisiä seikkoja: on tieteellinen tosiasia että lähisukulaisten keskenään saamien jälkeläisten riski syntyä sairaina on kohonnut. Tärkein lain innoittaja on Tolvasen mukaan kuitenkin moraalinen: lain tarkoitus on suojella henkilön sijasta sukupuolimoraalia. "Meidän kulttuuriin ei sovi sukupuoliyhteys lähisukulaisen kanssa." Tämä on niin pätevän kuuloista tekstiä että melkein säälittää todeta että pikkuinenkin tökkiminen kaataa argumentaation komeasti kumoon.

Kehitysvammariski kyllä kasvaa kun sisäsiittoisuutta tapahtuu monessa sukupolvessa mutta jos kyseessä on kertaluontoinen suhde (eli tilanne jossa sisäsiittoisuus ei jatku sukupolvien ajan), on se epätodennäköistä. Toisaalta nykyään tiedämme että sairaan lapsen saamisen riskiä nostaa moni arkisempikin asia, alkaen vanhempien iästä. En ole vielä huomannut että kukaan haluaisi kieltää tällä perusteella lisääntymisen esimerkiksi yli 40-vuotiailta naisilta tai vammaisilta tai niiltä vanhemmilta joiden esikoisilla on todettu periytyvä sairaus, näin pari esimerkkiä mainitakseni. Ne ajat joina täällä haluttiin lisääntymismahdollisuuksia säätelemällä estää ei-toivottujen ihmisten lisääntyminen eivät varsinaisesti kuulu historiamme kunniakkaimpiin lukuihin. Kokonaisuutena tarkastellen yhteiskunnastamme on kehittynyt humanistinen yhteisö jossa sairaiden lasten synnyttäminen tietoisesti on hyväksyttyä ja yhteiskunta tukee sairaita ja vammaisia jäseniään synnytyssalista lähtien. 

Ei-toivotuista ihmisistä puheenollen perheinstituutiokin on läpikäynyt suuria muutoksia viimeisen sadan vuoden aikana. On käynyt ilmi että merkittävän kokoinen vähemmistö kansasta on kiinnostunut samasta sukupuolesta. Lisääntymisperustelu toimii vähän heikosti näiden suhteiden kieltämisessä. 
Vielä arkisempi ilmiö on uusperheiden muuttuminen aivan tavallisiksi perheiksi. Tätä puheena oleva RL 17 luvun 22§ ei tunnista laisinkaan. Laki ei määrittele lähisukulaisiksi esimerkiksi puolison edellisestä suhteesta syntyneitä lapsia vaikka sosiaalisesti he ovat selviä perheenjäseniä. Laki ei myöskään suoraan lausu mitään sisarpuolista. Nämä ovat aika merkittäviä puutteita, jos siis lain tarkoituksena on kitkeä ällöttävä pervoilu valtakunnasta. 

Vielä tärkeämpi näkökulma on että seksiä harrastetaan nykyään etupäässä muista syistä kuin lisääntymisen toivossa. Se on viihteellistynyt ehkä enemmän kuin mikään muu elämänalue. Ehkäisymenetelmissä on valinnan varaa ja ehkäisy on helposti saatavilla. Miehen ei tarvitse enää hakea varmuusvälineitä punastellen apteekin tiskin alta eikä naisen tarvitse olla kunniallinen aviovaimo saadakseen e-pillerireseptin. Vahinkoraskauksien riski onkin pudonnut murto-osaan takavuosista. Täytyy myös olla aika tavalla realiteeteista irrallaan jos kuvittelee että muu kuin heteroavioparien välinen seksi on yhteiskunnassa marginaali-ilmiö joka pysyy helposti kurissa ja marginaalissa sillä että lainsäätäjä vähän murahtaa. Tuskin niin kuviteltiin aivan vakavissaan aiemminkaan, mutta yhteiskunnan virallinen moraali erosi paljon siitä mitä ihmiset tykönänsä puuhailivat. Siitä muuten seurasi  suurta kärsimystä kaikille, eniten kuitenkin yhteiskunnan haavoittuvimmille jäsenille kuten lapsille ja köyhille naimattomille nuorille naisille. Nykyään emme enää teeskentele että naimisissa olevat ihmiset eivät koskaan vilkaisekaan sillä silmällä muita kuin puolisoaan tai että kaikki kunnolliset ihmiset pysyvät selibaatissa vähintään kihlajaisiin asti. Eikä tämä ole mitään tapainturmelusta vaan rehellisyyden lisääntymistä yhteiskunnassa. Juuri siksi että lainsäädännön todellisuus on lähentynyt sosiaalista todellisuutta olemme pystyneet kitkemään vääryyksiä joista aiemmin joutuivat kärsimään sellaiset ihmisryhmät joiden olemassaolon yhteiskunta halusi kieltää. Viimeisin esimerkki siitä miten näkymättömyydestä lain silmissä kärsineen ihmisryhmän oikeuksia on kyetty parantamaan ovat sateenkaariperheiden lapset (joiden tasa-arvoista oikeutta kahteen vanhempaan Kristillisdemokraatit eivät vieläkään tahdo sulattaa).  He seuraavat au-lapsia, aborttia tarvitsevia naisia, seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ja monia muita  jotka mahtuivat ennenkin maailmaan vaan eivät moralistiseen yhteiskuntaan.

Onko lähisukulaisten välinen seksi ällöä? Omasta mielestäni todellakin on. Laki on kuitenkin väärä keino säädellä ällöttävää käyttäytymistä. Jokainen uutisensa lukenut tietää että maailmassa on noin baziljoona seksijuttua jotka ovat useimpien mielestä ällöttäviä mutta joista laki ei yhtään piittaa. Tämä "ällöttävyyksien epätasa-arvo" on ongelma lähinnä lain uskottavuuden ja vaikuttavuuden kannalta. Edellisessä kirjoituksessa pääsin juuri mainitsemasta että laki on järeä signaali kertomaan, mikä on valtion mielestä oikein ja mikä väärin. Jos tarkoitus on listiä kärpänen, hirvikivääri on väärä ase. Tämä on testattu historiamme aikana huolella ja sillä tuloksella että yhteiskunta on askel kerrallaan –vaikkakin intohimoja herättävien kohujen saattelemana- perääntynyt kansalaisten sänkykamareista ja lähestynyt sitä näkemystä että niin kauan kuin aikuiset vapaaehtoiset eivät keskenään iloitellessaan vahingoita toisiaan tai sivullisia, kysymys on yksityisasioista. Eikä suinkaan mistä tahansa yksityisasioista vaan sellaisista joihin puuttuminen lainsäädännön kautta on ylevistä tarkoitusperistä huolimatta saanut perinteisesti aikaan paljon enemmän pahaa kuin hyvää. 

Jos todella, asiaa huolella harkittuamme kuitenkin olemme edelleen sitä mieltä että RL 17 luvun 22. pykälä kertoo niin tärkeän moraalisen totuuden että yhteiskunnan ja kulttuurin on sitä vahvistettava mahdollisimman tehokkaasti, ne tehokkaat vaikutuskeinot ovat todennäköisemmin pehmeitä kuten seksuaalikasvatusta sekä tukea ja kannustusta terapiaan hakeutumiselle kun omat mieltymykset alkavat vakavasti askarruttaa. Jos kyseessä on todella tärkeä moraalinen viesti, en ole kovin vakuuttunut siitä että se menee parhaiten perille tuomitsemalla pervoiluun hairahtuneille sakkoa tai korkeintaan lyhyt (käytännössä ehdollinen) vankeusrangaistus, perusteilla jotka ovat sitä epäselvemmät mitä enemmän niitä miettii.

posted under , , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments