Saikkupäikky: Myth busted eli rehellisen filosofin seikkailut psykiatrian polilla

Vuoden 2016 keväällä minulle kävi selväksi että tarvitsin ammattiapua. Kotikonstit eivät enää riittäneet auttamaan uniongelmiin ja kyvyttömyyteen käsitellä stressiä muuten kuin vaipumalla kokovartalokoomaan useaksi päiväksi. Aistitkin olivat alkaneet temppuilla ikävästi kohtauksittain. Tilannetta selvitellessä ehdin saada hyvin selville netin urbaanilegendojen mielipiteen siitä miten tuli toimia: jos psykiatrista apua on ehdottoman pakko hakea, niin ainakin järkevä ihminen valehtelee ja pyrkii pimittämään omituisimmat oireensa ja muut persoonallisuuden merkit. Muuten tulisi hullun paperit, sellainen lääkitys jonka jälkeen tokkurassa saisi viettää päivien sijaan vuosia, eikä pakkopaitaan joutuminenkaan varmasti olisi kaukana. Uteliaisuuteni kuitenkin ylittää omaneduntajuni pysyväisluontoisesti. Sitä paitsi logiikkani sanoi että jos halusin saada oikeanlaista apua minun pitäisi olla tilanteestani ja ongelmistani avoin ja rehellinen. Päätin katsoa, miten käy jos toimin täsmälleen niin.


Tutkimusten pitkittyessä pääsin toteuttamaan periaatteitani perusteellisesti. Useampi psykiatri ja liuta muita ammattilaisia on tähän mennessä saanut selville että epäilen toisinaan omaa olemassaoloani (kuten jokainen metafysiikkaa lukenut ihminen joka tietää että voimme kaikki elää simulaatiossa, nähdä todentuntuista unta tai olla pahan tiedemiehen ärsykkeitä vastaanottavat aivot altaassa, pari esimerkkiä mainitakseni). Kun kerran kysyttiin, kerroin samaan syssyyn että terveellä epäilyksellä sopii myös suhtautua ulkomaailman olemassaoloon- etenkin kun moderni psykologia on moneen kertaan todistanut että aistit ovat parhaimmillaankin epäluotettavia ja normaalin ihmisen muistikin vähän mitä sattuu. Myös odotuksilla, toiveilla, ennakkokäsityksillä, mielenkiinnonkohteilla ja arvostuksilla on aika suuri merkitys siihen millaisena todellisuus hahmottuu, sillä lopputuloksella että moni 
asia jota vilpittömästi pidämme totena, on todellisuudessa kaikkea muuta.

En saanut hullun papereita vaan päinvastoin vallan ilahduttavia kommentteja henkisistä kyvyistäni. 

Sama urbaanilegenda tietää myös, että pakkopaidalta säästyäkseen kannattaa olla erityisen hissukseen siinä vaiheessa kun vastaanotolla tiedustellaan uskonnollisista käsityksistä ja kokemuksista. Raivorehellisyys kuitenkin pakotti minut myöntämään -jälleen useampaan kertaan, useammalle ihmiselle- että olen vähemmistöuskoinen jolla on ollut hengellisiä kokemuksia. Jouduin vielä
kuvailemaan kokemuksiani parilla yksityiskohtaisella esimerkillä. "Siihen on syynsä että en ole ateisti", tunnustin. 

Näissä tilanteissa kieltämättä kuumotti jonkin verran, mutta huolestuneen sijasta ammattilaiset näyttivät taas ihastuneilta. Eikä harhaisuusdiagnoosia ilmeisesti ajatellut kukaan muu kuin minä syvällä sisimmässäni. Sen sijaan sain kiitosta rehellisyydestäni ja vakuutukset siitä että realiteettien tajuni voi oikein hyvin, mielikuvitukseni ei ole huolestuttavan vilkas eikä havaintokykyni vinksallaan. Minulle myös kerrottiin, etteivät kummat kokemukset ole mitään tavattomia -ja että vielä yleisemmiksi ne todennäköisesti paljastuisivat elleivät ihmiset olisi niin kovia valehtelemaan aiheesta kysyttäessä. Todellisuus vaan sattuu olemaan psykiatrian ammattilaistenkin mielestä juuri niin monimutkainen ja iso paikka kuin metafysiikan professorit, kosmologit ja tietoteoreetikot aavistelevat sen olevan, ja jotkut meistä törmäävät epäsäännöllisen säännöllisesti sen vähemmän tunnettuihin puoliin. Maailma jossa elän on suuri ja rikas, mutta ottaen huomioon miten epämääräinen juttu todellisuus noin ylipäätäänkin on, voi suhtautua rauhallisella mielellä myös siihen jos se joskus sattuu yllättämään vähän isommin. Loppujen lopuksi olen tyytyväinen siitä että muun tutkimisen ohella mahdollinen harhaisuuteni selvitettiin tältäkin osin. Olen ehkä ollut aiheesta ihan pikkuisen huolissani, ja nyt olen sitten sen verran helpottunut että voin jatkaa rentoa suhtautumistani Realiteetteihin.

Rehellisyys psykiatrisissa tutkimuksissa johti täsmälleen siihen mihin sen pitikin: oikeaan diagnoosiin jonka avulla saan hyvää hoitoa ja sellaisen psykoterapeutin jolla on eksoottisen mallisten aivojen rassaamiseen tarvittavaa osaamista. Siinä sivussa sain pitävät ja lohduttavat todisteet siitä ettei erikoisissa ajatuksissa, erikoisessa herkkyydessä tai omalaatuisuudessa ylipäätään ole mitään sairasta tai huolestuttavaa. Täältä tullaan, maailma, maahiset ja tietoteorian kirjauutuudet, ainakin sitten kun keskittymiskyky tästä vähän paranee.

4 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Kiitos.

loves2spin kirjoitti...

On this post, the translation is particularly bad, but I think I see that you are saying that at last you have been able to get help with your afflictions? I hope so.

Saara R kirjoitti...

Toivottavasti tässä nyt tuli päivän hyvä työ tehdyksi.

Saara R kirjoitti...

I can't imagine how translator has mutilated this post...it's difficult topic and much of the content is impossible to translate word for word.

But yes, I am doing quite well and will be starting therapy soon.:)

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments