Työttömyysturvan aktiivimalli on kyykytysmalli

Vuosi ei ole pitkällä, mutta jos työttömyysturvan aktiivimallia ei saada pikaisesti peruttua, tiedämme jo tässä vaiheessa (melko) varmasti, mikä on hallituksen tämän vuoden emämunaus. Epärehellisyydellä voimaan keploteltujen emämunausten sarja taisi alkaa koulutusleikkauksista, mutta työttömyysturvan aktiivimalli on yhteiskunnan kannalta aivan yhtä tuhoisa. Sen ainoa hyvä puoli on, että se osoittaa hitaammillekin, että hallituksen mielestä työttömät ovat laiskuuttaan syypäitä tilanteeseensa- riippumatta siitä miten he toimivat tai eivät toimi. Suuryrityksiin tepsivät vain tuet ja rikkaita lepsuilu veronkeruussa, mutta se ihmisryhmä joka jo ennestään kansoittaa leipäjonoja ansaitsee vain lisää keppiä.

Aktiivimallista puhutaan tanskalaisvaikutteisena- samalla unohdetaan aktiivisesti että Tanskassa yhdellä työvoimavirkailijalla on keskimäärin 12 asiakasta kun suomalaisella kollegalla heitä on 166. Tästä ongelmat vasta alkavat. Kuten aktiivimallin kumoamista ajavassa kansalaisaloitteessa todetaan, aktiivimalli rankaisee niitä joiden työllistymisen edellytykset ovat jo lähtökohtaisesti muita heikommat. Itse asiassa, huomattava osa työttömistä on iäkkäitä tai ns. käytännössä työkyvyttömiä eli sairaita joille ei ole myönnetty sairaseläkettä. Tarvitsevatko työttömistä heikoimmat lisää keppiä, vaiko mahdollisesti tukea? Kuinka helppoa työmarkkinatuen perusosan varassa sinnittelevän on polkaista pystyyn osa-aikayritys tai metsästää työkeikkoja ympäri lääniä, esimerkiksi Lapin lääniä? Jos työnhakijalta vaaditaan aktiivisuutta, tarvitaan myös mahdollisuuksia aktivoitua. Kun töitä ei ole, miten hallitus on ajatellut varmistaa sen että työvoimakoulutukseen riittää paikkoja jokaiselle joka vain viitsii hakea?
Jos joka paikkaan riittää tulijoita niin että työehtojen heikennyksistä on tullut arkinen puheenaihe, niin mitä tehdään niille jotka ovat liian vanhoja, huonosti koulutettuja tai sairaita jotta heillä olisi käytännön mahdollisuuksia pärjätä kilpailussa? Kun kilpaillaan, niin joidenkin on oltava häviäjiä. Tukityöllistämismäärärahojen pitäminen korkeina on yksi keino auttaa työllistymistä, mutta samalla se on yritystuki joka voi vääristää yritysten välistä kilpailua sekä normaalien työmarkkinoiden toimintaa.

Aktiivimallia perustettaessa ei myöskään ole otettu kantaa byrokratialoukkuihin joihin keikkatöiden vastaanottaminen tuppaa työttömän johtamaan. Keikkatyön tekijän työttömyysturva menee nykyisellään herkästi katkolle kunnes hän on selvittänyt tarkkaan työsuhteensa. Työtöntä saatetaan myös rangaista asuinpaikasta. Työn perässä muuttamisesta on helppo huudella, jos unohtaa että kaikki työttömät eivät ole terveitä, monitaitoisia (lähes kaikkiin ammatteihin kun on nykyään kelpoisuus- ja koulutusvaatimuksensa) perheettömiä ihmisiä joiden tukiverkot ovat maanlaajuiset.
Työttömien lasten oikeutta päivähoitoon on myös viime aikoina heikennetty, joten voimme ihmetellä myös sitä miten työttömän on tarkoitus järjestää lastenhoito työkeikkojen ajaksi. Ehkä ne voi ottaa mukaan töihin, ovathan hyvien köyhien lapset hiljaisia, nöyriä ja vaatimattomia olentoja.

Työtöntä myös rangaistaan aktiivisuudesta aivan tähänastiseen malliin. Työttömän omaehtoinen opiskelu esimerkiksi kansanopistossa tai avoimessa yliopistossa ei kelpaa aktiivisuuden osoitukseksi, ei myöskään vapaaehtoistyö vaikka se olisi miten hyödyllistä ja säännöllistä. Työvoimaviranomaiset kontrolloivat tiukasti mikä aktiivisuus kelpaa, ja liiasta oma-aloitteisuudesta rangaistaan reippaasti karenssilla tai yrittäjäksi leimaamisella. Aktiivimallin ainoa selkeä "etu" on, että tilastoissa työlliseksi määritellään henkilö joka on tehnyt viikon aikana tunninkin töitä. Tämä on ilmeisesti keskustaoikeiston mielestä hyvinkin nerokas tapa nostaa työllisyysastetta kohti komeaa tavoitetta jonka täyttäminen asiallisia työpaikkoja luomalla on osoittautunut kovin hankalaksi ja suhdanneriippuvaiseksi.

Myöskään mikään määrä työn hakemista ei kelpaa osoitukseksi aktiivisuudesta, vaan rangaistus napsahtaa mikäli töitä ei hakemisesta huolimatta ole löytynyt. Toisin sanoen työtöntä rangaistaan siitä ettei työnantajan rekrytointipäätös ole sattunut kohdistumaan häneen. Työvoimatoimiston järjestämiin aktivointitoimiin osallistuminen lasketaan myös aktiivisuudeksi, mutta missään ei velvoiteta työvoimaviranomaisia järjestämään riittävää määrää kurssipaikkoja. Se toki vaatisikin aivan eri tason resursseja kuin mitä tällä hetkellä on käytettävissä. Kursseille pyrkimistä ei luonnollisesti myöskään lasketa aktiivisuudeksi vaan työttömyyskorvauksen alentamiselta välttyy vain jos tulee valituksi kurssille. Työtöntä siis rangaistaan työvoimaviranomaisten tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. 

Mitä vaihtoehtoja aktiivimallille sitten olisi? Li Andersson on esittänyt muutaman. Minä voin jatkaa. 
1) Työn jakaminen: nykyään monet töissä olevat ovat ylityöllistettyjä. Työn kuormittavuus on jatkuvassa kasvussa, ja jossain vaiheessa tilanteesta tulee kestämätön. Työpäivien pidentämisen sijaan pitäisi siis alkaa vakavasti pohtimaan, miten töitä saataisiin jaettua nykyistä tasaisemmin. Tavoitteeksi voisi ottaa kuuden tunnin työpäivän, ja ihan vaihteen vuoksi tasaustoimet pitäisi aloittaa vaativista työtehtävistä. Huippuasiantuntijoita ja johtajiakin tarvitsisi kasvattaa, etenkin kun koulutuksestakin on leikattu isolla veitsellä. 
Jos tämä idea työnantajia kovin itkettää, muistuttaisin että työtehon ja tuottavuden nousu kompensoivat työajan lyhenemistä. Sitä paitsi, historia tietää kertoa että sata vuotta sitten porvarit parkuivat suureen ääneen sitä että työväestö kehtasi vaatia työpäivän lyhentämistä kahdeksaan tuntiin. Oikeastaan on aika mielenkiintoista, että kaiken 1900-luvun alkupuolelta tapahtuneesta kehityksestä ja vaurastumisesta huolimatta työpäivän pituus on jämähtänyt kahdeksaan tuntiin. Voi olla, että kysymys ei ole enää ihan siitä mihin työnantajilla ja yhteiskunnalla on varaa.
2) Robottivero: Automatisaatio on tunnettu työpaikkojen syöjä. Automatisaatio on myös työnantajalle erittäin palkitsevaa. Tällä hetkellä työntekijäpuoli kantaa automatisaation yhteiskunnalliset haitat ja työnantajapuoli nauttii automatisaation tuomat rahalliset voitot. Oikeudenmukaista olisi vähän tasata tilannetta siten että osa edistyksen hyödyistä tulisi yhteiskunnalle. Vero voisi myös motivoida työnantajia miettimään, kannattaako kaikkea automatisoida vai voisiko sittenkin palkata työntekijän.
3)Kansalaispalkka: Nykyinen työttömyysturvabyrokratia on lannistava. Työttömyys on ylivoimaiselle enemmistölle vaikea ja stressaava elämäntilanne jota kyykytys ei ainakaan helpota. Tukijärjestelmää, keikka- ja silpputöiden vastaanottamista sekä osa-aikayrittäjyyttä tukisi parhaiten kansalaispalkka joka riittäisi turvaamaan peruselintason (toisin kuin esimerkiksi tämänhetkinen toimeentulotuki). Tulotason noustessa tilanteen voisi tasata verotuksella. Kansalaispalkka siis hyödyttäisi kaikkia jotka todella ovat perustoimeentulon tarpeessa, se toisi perusturvan myös niiden saataville jotka eivät kehtaa, jaksa tai osaa hakea heille kuuluvia etuuksia ja vähentäisi kyykytystä ja byrokratiaa.
Ansiotuloverojen lisäksi voitaisiin ihan vaihteeksi tarkastella myös yritys- ja pääomatulojen verotusta sekä tukkia verolainsäädännön porsaanreiät jotka mahdollistavat verojen välttelyn niille joilla on varaa palkata konsulttiapua.

Siinä pari ideaa näin alkajaisiksi. Odotan päättäjien yhteydenottoja jotta pääsemme jatkokehittelemään niistä toimivia ratkaisuja. Pientilan Firma sattuu tarjoamaan myös konsulttipalveluita, joten projektit hoituisivat sen puolesta jouhevasti. 

Tätä kirjoittaessani kansalaisaloite on kerännyt jo reilusti yli satatuhatta allekirjoitusta ja on siten menossa heittämällä eduskunnan käsiteltäväksi. Jokainen uusi allekirjoitus on kuitenkin edelleen tärkeä: kun olet mukana, olet mukana näyttämässä hallitukselle, miten paljon meitä kyykytysmallin kriitikkoja on. Hallitus ei kuunnellut aktiivimallin valmistelussa asiantuntijoita eikä oikeusoppineitakaan- kokeillaan seuraavaksi, tepsisikö päättäjiin selvä ylivoima.

Kansalaisaloitteen pääset allekirjoittamaan tästä. Allekirjoittaminen vaatii vahvan tunnistautumisen.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments