Väestönkasvun humaanista hillitsemisestä

Väestönkasvun hillitseminen on tajuttu olevan niin keskeinen keino suitsia ympäristökatastrofia että avoin keskustelu väestöongelmasta on alkanut. Aluksi on sanottava, että vaikka suomalaisia on vähän, ekologinen jalanjälkemme on sen verran suuri ja terveydenhuoltomme niin korkeatasoista että väestönkehityksellämme alkaa olla väliä- puhumattakaan vastuustamme näyttää esimerkkiä vähemmän kehittyneille maille. Koska keskustelu on vasta aluillaan, "mutku intialaiset, afrikkalaiset ja kiinalaiset"-argumenttivirhettä seuraa argumentum ad absurdum. Näin ikävistä aiheista käytävien keskustelujen on tapana edetä. Väestönkasvun hillitsemiskeinoiksi ehdotetaan sotia tai kohdennetumpia ihmisten lahtaamisia, humanitäärisiä katastrofeja ja tappajaviruksia. Koska kukaan kunnollinen ihminen ei halua moisia, johtopäätökseksi tulee että eipä tässä mitään voida, ainakaan vielä pitkään aikaan. Mutta kyllä me voisimme. Humaanit keinot osallistua planeetan hyvinvoinnille pidemmän päälle välttämättömiin väestömäärän hallintatoimiin ovat paitsi olemassa ja humaaneja, myös niin lähellä että jokainen kiinnostunut (jopa lapsia jo hankkinut) voi niihin tarttua.

Ensimmäinen iso edistysaskel Suomessakin olisi jos lakkaisimme pitämästä lasten tekemistä itsestään selvänä osana normaalia elämänkulkua. Tämä olisi kestävää myös lastensuojelullisesta näkökulmasta. Mitä jos opettaisimme nuoret vakavasti harkitsemaan, haluavatko he todella lapsia hyvistä syistä (joiksi vauvakuume toki lasketaan) ja muistuttaisimme että eettisesti kestävä lasten hankkimisen lähtökohtana tulisi olla aina harkittu päätös yrittää lasta eikä "katsotaan mitä tapahtuu jos ei hotsita ehkäistä"-tyyppistä haahuilua? Mitä jos opettaisimme että täyttä, hyvää ja tulevaisuuden kannalta merkityksellistä elämää voi elää myös ilman omia lapsia? Lastensuojelullisesta näkökulmasta olisi hyvä myös muistuttaa kansaa siitä että meillä on jo paljon lapsia jotka tarvitsisivat adoptio- tai tukiperhettä. Riittäisikö se?

Mitä jos lopettaisimme tunnelmoinnin sukupolvien ketjusta ja miettisimme mieluummin, ovatko geenimme todella aarteita ihmiskunnalle ja onko niiden levittäminen juuri minun henkilökohtainen velvollisuuteni (vihje: lisääntyminen ei ole kenenkään velvollisuus)? Voisimme lopettaa puhumisen "lapsettomuudesta" eli negaation ja puuttumisen kautta kun voisimme puhua myös positiivisesti lapsivapaudesta? Sanat rakentavat maailmaa. Elämästä ei puutu yhtään mitään jos siitä puuttuvat biologiset lapset. Lastenhankintaolettaman heikentäminen, hienotunteisuuden lisääminen ja lapsivapaan elämän arvokkuudesta muistuttaminen saattaisivat myös osaltaan vähentää vasten tahtoaan lapsettomien kärsimystä. Tahaton lapsettomuus on suuri suru jota ympäristön paineet vain pahentavat.

Ihmispopulaation kokoon voi Suomessa vaikuttaa myös muuten kuin jättämällä lastenteon väliin tai yhteen lapseen (vaikka niiden jotka voivat tehdä niin on toki kiitettävää tehdä niin). Kulttuuristen asenteiden lapsivapautta kohtaan pitäisi muuttua suopeammiksi. Planeetta ei kaipaa ketään joka painostaa tai edes kannustaa ihmisiä tekemään lisää lapsia, mutisee velvollisuuksista ylläpitää suomalaista geeniperimää (ihmislajin geneettinen vaihtelu on sen verran pientä että olemme paljon vähemmän ainutlaatuisia kuin rasistit kuvittelevat) tai vihjailee että vain lapsiperheet ovat oikeita perheitä ja vain vanhemmat ymmärtävät rakkauden ja elämän päälle. Emme kaipaa niitä jotka alkavat kaivelemaan lapsivapaista lähimmäisistään ja heidän elämäntavoistaan vikoja lapsivapauden selitykseksi tai vähättelevät äänekkäästi niitä syitä joilla vapaaehtoisesti lapsivapaat perustelevat valintaansa. Traumoja löytyy vähän kaikilta, itsekkyys on tavallinen kansanpahe josta kärsivät kaikenlaiset ihmiset eikä (naisen) uraorientoituneisuudessa ole mitään vikaa. Planeetta ei kaipaa lapsivapaudesta puhumista puutteen, poikkeuksellisuuden tai ongelman näkökulmasta. Tämä ei tarkoita että lapsettomuudesta pitäisi tehdä ihanne- näin alkuun riittäisi tasa-arvo ja sen ymmärtäminen että vaikka lapset ovat rikkaus toisille, toisille meistä lapsivapaus voi olla suuren onnen lähde. 

Huolehtimalla julkisten palveluiden toimivuudesta ja siitä ettei lain lupaamien palveluiden saamiseksi tarvitse käydä läpi vaikeaa byrokratiaa ja tehtailla valituksia voimme vaikuttaa siihen ettei lapsia tarvita vanhuuden turvaksi ja puolustajaksi vaan jokainen voi luottaa saavansa vanhana tarvitsemansa tuen ja avun yhteiskunnalta. Sterilisaation saamista tulisi helpottaa. On täysin absurdia että äidiksi voi Suomessa ryhtyä teininä mutta sterilisaation saamisen ikäraja on 30 vuotta. Luulisi, että ihminen joka on kypsä tekemään päätöksen lisääntymisestä on myös kypsä tekemään päätöksen lisääntymättä jättämisestä ja kykenee elämään seurausten kanssa. Ehkäisyn pitäisi olla maksutonta nuorille ja pienituloisille. Kulttuurin maallistumiskehitystä olisi tuettava ja tiedotettava että lisääntymättömyys on perusoikeus johon uskonoppineillakaan ei ole mitään sanomista. 

Myös eutanasiakeskustelu kuuluu tähän väliin. Jokaisella tulisi olla oikeus päättää omasta kuolemastaan. Jos yhteiskunta vakavasti pelkää tämän vapauden johtavan massaitsemurhiin, sen olisi ehkä syytä panostaa siihen että kaikki kansalaiset kokisivat elämän elämisen arvoiseksi. Vapaus valita ei johda yhtään mihinkään, ainoastaan vapauden käyttäminen. Siihen yhteiskunta voi ja sen tulee vaikuttaa. Elämänhalunsa täysin kadottaneiden ihmisten pitäminen hengissä kieltämällä oikeus kuolla arvokkaasti on väärin. Samalla se toki on semitehokas keino piilotella sellaisia yhteiskunnallisia ongelmia jotka saattavat edistää elämänhalun katoamista.

Suomi kuuluu maailman rikkaimpiin valtioihin.Tiedämme, että tyttöjen koulutuksen, naisten oikeuksien kehityksen tukeminen ja naisiin kohdistuvan väkivallan vähentyminen väkirikkaissa köyhissä maissa ovat tehokkaita ehkäisykeinoja. On älytöntä valittaa ihmisten hillittömästä lisääntymisestä siellä missä ehkäisy on harvojen etuoikeus tai siellä missä naiset eivät ole turvassa seksuaaliselta pakottamiselta ja väkivallalta. Sekä valtion että yksityisten hyväntekijöiden tulisi panostaa naisten oikeuksien tukemiseen siellä missä ne ovat heikolla tolalla. 

Humaaneja keinoja tukea lapsivapautta on niin paljon että ne käyttöönottamalla pääsisimme jo pitkälle. Mahdollista väestön liiallista vähenemistä paikallisesti voi tukea räätälöimällä maahanmuuttopolitiikkaa vastaamaan valtakunnan tarpeita. Suomalaisuuden katoamista voi ehkäistä tukemalla suomalaista kulttuuria ja sen siirtymistä uusille tulijoille. Jos täältä löytyisi tahtoa ryhtyä panostamaan kestävämpään väestöpolitiikkaan tinkimättä länsimaisista perusarvoista, siihen kyllä löytyisi keinojakin.

Esittelemiini keinoihin ei edes sisältynyt pienimpiäkään heikennysehdotuksia lapsiperheiden tukiin ja etuihin, lapsettomuushoitojen saatavuuden heikentämistä tai yhden lapsen politiikkoja. Eihän ole mitään syytä eikä järkeä paimentaa tai pakottaa ihmisiä niin kauan kuin pehmeimmätkin keinot tukea lapsivapautta lojuvat lähes käyttämättöminä. Omasta puolestani olen sitä mieltä että lapsivapaa elämä on niin hieno juttu että tasa-arvoisemmassa yhteiskunnassa huomattavasti useampi voisi hyvinkin valita sen. 

9 kommenttia:

heidimaria kirjoitti...

Kiitos tosi hyvästä ja tärkeästä tekstistä! Muutenkin blogisi on kuin aarreaitta viisaita ajatuksia :)

loves2spin kirjoitti...

Saara, here is what I believe on this important topic:

https://www.lds.org/ensign/2017/05/the-family-a-proclamation-to-the-world?lang=eng

Saara R kirjoitti...

heidimaria: kiitos kannustavasta kommentistasi!

loves2spin: Nice summary, though I disagree with pretty much everything...The sad fact is, that unrestricted population growth is one of the greatest environmental threats we are facing. Earth is no longer just full but way beyond its capacity. If everyone consumed like one average Finn, we would need three Earths to provide for everyone sustainably. We only have one, and at the moment the future is looking even worse. While much can be done via lifestyle changes and wise environmental policies, there is no way of going around the fact that it's time to address the overpopulation issue and the way we think about procreation.
While I think that on individual level, everyone's family is sensitive and private business that should be respected as such, in larger scale we must find a way to reverse population growth...and sooner rather than later. If we started now, the gentle, privacy-respecting ways outlined in this post could still work quite well. But if we as a species are unwilling to rethink our traditional views about procreation and continue to refuse to respect the limits of the only habitable planet we have, it is the children who will end up paying the price for it.

loves2spin kirjoitti...

The population growth in the United States is below replacement level now. Population in the world is currently (2017) growing at a rate of around 1.12% per year (down from 1.14% in 2016). The current average population increase is estimated at 83 million people per year. Annual growth rate reached its peak in the late 1960s, when it was at around 2%. If this trend continues, the problems you foresee should go away over time, I would think. If the population truly becomes unsustainable, then more people will die. That would take care of the problem also. Sad to think of, but yet, it would. Even if we destroy our environment, and all the people die, then the earth will naturally restore itself over time. I remember watching a documentary about the Black Plague of long ago, and how the population of the earth was greatly reduced, and as sad as that was, in the long run, it was better for the people who survived.

Here is an interesting article and video addressing this issue (and leaving God out of it.)

https://overpopulationisamyth.com/episode-1-overpopulation-the-making-of-a-myth/

Saara R kirjoitti...

Yes, population no longer grows in most Western countries. This is not much of a consolation, however, since consumption of goods and energy per capita in the West is many times the amount used by several people in poorer countries. One average Finn's environmental impact is much bigger than that of one average Indian person and
growing consumption more than negates the slightly declining population.

Resources are currently distributed very unequally and people in developing countries rightfully ask why they shouldn't strive for the same standard of living that people living in rich countries have enjoyed for decades and are unwilling to adjust even when there is plenty of evidence of its unsustainability. So in addition to our actual impact on environment we also set an example to those countries whose population is still growing. Why should all the Chinese people be content with bikes while we drive Hummers just for fun? Why should all the Indian people keep a simple vegetarian diet just for the sake of the planet but it's ok for us to gorge meat so much that it compromises our health? Why should the Africans live in poverty while nothing seems to be enough for Western countries?

So claiming that overpopulation is a myth is simply not true and is based on making deliberate argumentation errors instead logical reasoning based on scientific facts. Scientific fact = what you and I could see for ourselves with right equipment and skill to understand what our instruments tell. Since the environmental disaster is already under way, even equipment isn't all that necessary any longer. Just noticing changes taking place in our surrounding nature suffices.

Saara R kirjoitti...

The problem might go away in time indeed...except that we are out of time. Many ecosystems around the globe are already on the verge of collapse and the climate is already changing, population pressure has already increased erosion and there are shortages of fresh water. All because of current population size times consumption level is already unsustainable. We have started to tackle the problems of consumerism recently, though slowly and with much whining. Still, it won't be nearly enough if we continue to treat our traditional views about procreation as taboos that can't and shouldn't be changed even knowing where this stubborness will lead.

I agree that nature will eventually fix itself. However, if people acted more responsibly, humanity too could survive and prosper. Future generations could still have a good future instead of mounting problems and great suffering. Personally, I'd like that. What does it tell about us if we could still prevent the worst from happening to the next couple of generations via means that are still gentle and respect privacy but refuse to do so just because we could? When we think about the natural disasters that are predicted, we should also keep in mind that it's today's babies who are going to get hit in their lifetime. Because I'm a big mean environmental ethicist I like to tell anyone comforting themselves with the idea that "nature will eventually fix itself" to find a baby, look into its eyes and tell that "I could, without too much difficulty, contribute in giving you a good life and a world where plague and war are not seen as solutions to environmental crisis, I just don't want to. So I'll just keep on living and thinking as I have always done even though I now understand what it will cost you. You'll just handle the consequences if you can or suffer and die if you can't. Deal? I have yet to see the person who is comfortable doing that- but for some reason I see plenty of people everywhere saying just that with their actions to babies already around us. This is what truly breaks my heart.

I still hope that humanity and especially people in rich countries will accept its responsibility towards the planet and towards future generations while it still matters. I'm no expert of theology or mothering, but it seems to me that hoping that Gods will help us if we mess up too badly is an idea that manages to disrespect both Gods and people at once. It's essentially picturing Deity as a parent who tells her children "It's okay if you torture your pets to death, break all your toys and hit your baby brother. If you do, I'll just go and buy you new and better ones. And the baby brother probably had it coming anyway so no worries about him either." I can't believe that any God worth our respect would do such a thing.

loves2spin kirjoitti...

My previous comment was intended to be a little "tongue in cheek" as we say here. Of course I do not wish on anyone the calamities that seem to be gathering on the horizon. I have 12 grandchildren. I wish them the very best and do all I can to set a good example and teach them (when given the opportunity) correct ways of living that will bless their lives. In some ways, the planet seems to be teetering on the edge of a precipice and in other ways it has improved. When I was in High School, Lake Erie was DEAD. Nothing lived in it because of horrible pollution. I am grateful that it has now largely been restored to health. In my generation is when we began to take conservation seriously. When I began my college career, my majors were conservation and journalism! I changed course, later, but you can see that the health of our planet is very dear to my heart. I know your faith and my faith are quite different in many ways, but I believe we also have a lot in common.

Saara R kirjoitti...

I know you did, but some (actually, quite a few) people think so seriously...and since some of them could end up reading this post, I used the opportunity to debunk that argument here. It's difficult to write about complicated topics in compact, comprehensive and reader-friendly form...
There are some very encouraging examples from recent decades. When I was a child, acid rain and hole in the ozone layer were big threats. Those problems were taken care of. Climate change is bigger and worse problem due to the world's dependence on fossil fuels. As for overpopulation, I think it deserves to be treated as a problem on its own because it's intimately tied with almost every current environmental problem.

I know we hare plenty in common, and besides, how boring would it be if one's friends were all the same. Differences are good, they make one think and, hopefully, grow. :)

loves2spin kirjoitti...

That is so very true! I appreciate your perspective on things. I have a neighbor, a very nice and kind and generous lady. She and I are polar opposites in our political views, so I don't say much about mine. I ask her questions and listen carefully, so as to be better able to examine my own beliefs. I do see encouraging signs of more use of alternative energy here. It is very slow to develop, but it is happening. For instance, our local library is now totally powered by solar energy, and the nearby city is going to convert all of the government buildings to solar power too. It saves money and they will actually be able to sell some of the electricity generated back to the power company! Jim told me recently that Tesla has introduced cars that are completely powered by electricity. They are very expensive, but I would think over time, the price will come down. Of course, the electricity has to be generated... One step at a time. Our birth rate here is below replacement, but we have many immigrants coming here. When I was young, there was very little recycling. You could sell your glass soda bottles for 2 cents each at the grocery store. During the Second World War there was a lot of recycling, but it did not continue. However, recycling is big business here now and Jim and I, along with trying not to buy more than we truly need, do recycle all that is allowed. A garden and buying second hand clothing help also. Of course, someone has to buy that clothing new at some point in the chain, but if a lot of us then purchase and reuse these items, it helps. If I have an item of clothing that is no longer useful, I look at it carefully before I would ever discard it. Can I save the buttons or zipper? Could use the fabric for some other project? Our of necessity, frugality has become a passion for me. I am lucky that way.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments