Normaalihinta ei ole ylihinta

Tänään minua ilahdutti tämä Ylen uutinen jossa kerrotaan että Yhdysvalloista apinoitua Black Friday-tarjouspäivää vastustetaan Suomessa luonnonsuojelujärjestöjen lisäksi myös vähittäiskauppaa tekevien yritysten puolelta. Eettisyysirtopisteitä jaossa! Kuten alehuumaa vastustavat yritykset muistuttavat, halpa hinta tai tarjous ei ole mikään syy ostaa, toisin kuin oikea tarve. Nykyään halpojen hintojen taustalle ei useinkaan kätkeydy edes katteista tinkimistä vaan eettisiä ja ekologisia ongelmia. Milläpäs ne valmistajatkaan käyttöä ja päivänvaloa kestäviä tuotteita tekisivät jos kansa ei ole valmis sellaisesta tuotannosta mitään maksamaan? 

Nykyään kun koko ajan jossakin on meneillä jokin alennusmyynti tai tarjouskampanja on helppo unohtaa, että normaalihinta ei ole ylihinta. Se että ostoksilla käynti nipistää takapuolta ei myöskään ole lähtökohtaisesti ongelma (elleivät kyseessä ole aidot toimeentulovaikeudet). Oletteko muuten huomanneet, että on paljon tuotemerkkejä joita saa alesta vain poikkeuksellisesti eikä isoilla alennusprosenteilla käytännössä koskaan? Yleensä nämä tuotteet löytyvät hinta- ja laatuhaitarien yläpäästä. Mistä näille tuotteille riittää vakiintunutta kysyntää sen verran etteivät brändit tuhoudu kaikessa hiljaisuudessa omaan mahdottomuuteensa? Selittyykö kaikki pelkästään ökyilyllä ja statussymboliarvolla -myös silloin kun kyse on huomaamattomista tuotteista eikä logo-oksennuksista? Onko mahdollista, että nykyään on yhä olemassa tuotteita joista kannattaa maksaa paljon vaikka samassa tuoteryhmässä olisi tarjolla myös halpoja versioita?

Se että meillä on kohtalainen määrä brändejä joiden ei tarvitse osallistua alennuskarnevaaleihin pärjätäkseen, pistää epäilemään että supertarjousalennusmyyntihintahulinat ovat vain yksi markkinointistrategia muiden joukossa, siis yksi keino tehdä voittoa. Kun kuluttaja harhautetaan ajattelemaan pelkkää hintaa ja isoa alennusprosenttia, häivytetään samalla taka-alalle kysymykset laadusta ja eettisyydestä. Toisinaan jopa laillisuudesta. Jos tuotetta myydään jatkuvasti alehintaan, kyseessä ei lain mukaan ole enää alehinta vaan tuotteen todellinen normaalihinta. Alennushulina vain kertoo tarinaa kauppiaasta suurena altruistina joka vain haluaa mahdollisimman monen pääsevän osalliseksi tuotteista sekä järkevästä kuluttajasta joka ei maksa ylimääräistä- mutta tämäkin on niitä tarinoita joissa vastuu on kuulijalla. 

Maailman tilanne on sellainen että voisimme oikeastaan kyseenalaistaa koko myytin siitä että hintatietoisuus ja tarjoushaukan taidot ovat järkevän kuluttajan mitta ja halvalla hinnalla saaminen ostoksen onnistumisen mitta. Eettisesti, ekologisesti ja jopa pitkällä tähtäimellä oman talouden edun mukaista voi olla kannattavaa ostaa normaalihinnalla, ohittaa tarjous tai valita kalliimpi tuote vaikka halpaakin olisi tarjolla. Voimme tukea suurimpien aleprosenttien mainostajien sijaan niitä joiden normaalihinta on kohtuullinen hinta jossa ei alunpitäenkään ole enemmälti ilmaa. Voimme jos haluamme.

3 kommenttia:

loves2spin kirjoitti...

Hence... the joy of thrift shopping. :) Our budget is very "tight" and so when we need something, I always look for a true bargain, not just a cheap price. A few days ago, I stopped at our local thrift store. It was Wednesday, and they offer 30% off to seniors on Wednesdays. Soon after entering the store, I saw a All-American Pressure Canner, in nearly new condition. I couldn't believe my eyes! I don't need one, but I have a local daughter who does, so I picked it up and put it in my shopping cart. The price on the tag was $29.99 USD. I bought it for 30% less than that. New, a comparable item would cost about $250.00 USD. It even has the booklet that came with it originally. I am going to give it to her for Christmas. She will be so glad. When I was a child, ordinary people did not have a lot of clothing. Clothing was expensive, and it was also of high quality. Shoes were made of leather. If you bought a winter coat, you would wear it for many years. There were no plastic bags, no plastic food storage containers, well, no plastic anything, really! There were no "fast food" restaurants, either. We were careful with our belongings and made them last. I am not sure when all of that changed, but I do wish it was still that way.

Saara R kirjoitti...

This year I have been particularly happy about improvements in online thrifting. Visiting actual thrift shops is so difficulty that it doesn't happen many times a year. Now I am hoping though that next year, I will be able to purchase more of my clothing/accessory needs 2ndhand online.
In my childhood life was already less frugal than in yours, but I do remember that we had fewer clothes and that they were better quality. Also, while we did not necessarily have much less stuff than today's homes, furniture was better made and was also bought to last- not just until boredom strikes. All in all, cycle of fashion was slower and that tempered consumption somewhat. It is only during recent years that people have started to get sick of excessive stuff and overconsumption.

loves2spin kirjoitti...

Yes, I have been heartened by the move toward minimalism and living "green." I hope these things are not just a fad.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments