Saikkupäikky: puhuvat kädet

Syksy: märkätilaremontin maaliin luotsaamista, tutkimuksia (seuraavana ohjelmassa: unitutkimukset), mausteeksi vähän opiskelua ja Pientilan Firmaa. Siitäpä se ihmiskunta-allergikon elämä täyttyykin. Niin joo, maallikkotuomaripestinkin menivät uusimaan. En tosin ole varma siitä kuinka pitkäksi aikaa, kun käräjäoikeus lopettaa Lohjalla. Maailman tapahtumia katsellessa tuntuu joka tapauksessa hyvältä että hyödyllistä tekemistä riittää niin paljon kuin on tekemiseen jaksua.

Jaksu on tietysti pitkälti suoraan verrannollinen siihen miten tehokkaasti onnistun välttämään kommunikoimista livenä ja puhelimitse. Tutkimuskäynti, vierailu sukulaisissa, pari tuntia kansanopistolla maksavat kaikki vähintään päivän verran tokkuraa. Onneksi palvelut alkavat olla suurimmaksi osaksi netissä ja sähköposti kulkee. Mutta on tässä pitänyt muutakin keksiä. Puhetta mahtuu maailmaan, mutta tekemällä voi ilmaista tunteitaan, parantaa maailmaa ja näyttää hyvää esimerkkiä ilman ärsyttävää saarnaamista aivan hyvin. Minun täytyy välttää sosialisoimista mahdollisimman paljon (ja kevyttä jutustelua kuin ruttoa), ja voi olla että joskus tämä saa minut vaikuttamaan tavallistakin jurommalta ja töykeämmältä. Jos kuitenkin olen pohjimmiltaan mukava ihminen, sisäinen tila kyllä löytää tiensä ulos tekojen kautta. Oikeastaan teoista näyttää vallitsevan kroonisesti suurempi pula kuin hienoimmistakaan sanoista. Menetettyjä sosiaalisia tilaisuuksia ja irtopisteitä voi murehtia, tai sitten voi etsiä tilalle jotain muuta. Rajoitteisiin voi hakata päätään tai sitten voi katsoa, pääsisikö jostain kuitenkin yli, ali tai ympäri. Realiteetit ovat olemassa, mutta todellisuus ei niihin lopu. Niinhän sitä joskus luultiin että kissojen tulee olla eläviä tai kuolleita...kunnes paikalle saapui eräs herra Schrödinger.

Ilmastokeskustelu etenee etananvauhtia, uusi eläinsuojelulaki on laiha kompromissi jo syntyessään, vihapuhe on nykyään arkinen sana joka muistuttaa siitä tuhovoimasta mikä puheella pahimmillaan on. Suurten puheiden teho on epäsuotuisissa olosuhteissa heikohko, mutta roska päivässä on 365 roskaa vuodessa niin kuin aina ennenkin. Pieni muutos arkisissa tavoissa tekee edelleen monta parempaa valintaa vuodessa. Euro keräyslippaassa on yhä vaikuttavampi kuin maailman tilan kauhistelu kahvipöydässä kaverin kanssa. Lämpimiä tunteita ei ehkä tarvitse selittää hänelle jolle ojentaa lämpimän itse tehdyn neuleen. 

posted under , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments