Päivän ekoteko: Kulutuskirjanpito

Tämänkertainen ekovinkkini ei ole ihan täydellinen. Se nimittäin kuulostaa vähän vaivalloiselta. Jos kuitenkin annatte sille mahdollisuuden, se kyllä paljastuu yhtä hyväksi kuin edeltäjänsäkin. Tässä blogissa kriteerit julkaistaville ekoiluvinkeille ovat tiukat. Vinkin pitää sopia mahdollisimman monelle, elämäntilanteesta ja asuinpaikasta riippumatta. Sen toteuttamisen pitää olla helppoa ja sen täytyy parantaa ympäristön tilan ohella myös tekijänsä elämää, mitä nopeammin ja selvemmin sen parempi.

Suuri osa ympäristöongelmistamme kiteytyy siihen että kulutamme ja heitämme hukkaan aivan liikaa...noh, kaikkea. Tämä kuluttaminen ei kuitenkaan tunnu antavan aivan sitä mitä mainokset lupaavat. Koko ajan enemmän puhutaan siitä miten rahanmenon vastineeksi saa vain roinavuoren jota on rasittavaa hallinnoida ja josta eroon pääseminen jotenkuten vastuullisesti rasittaa sekin.

Enter kulutuskirjanpito, vanhan kunnon budjettivihon isosisko. Budjetti kertoo, miten paljon rahaa on käytettävissä ja mihin sitä kuluu. Kulutuskirjanpito kertoo myös, mihin rahaa tarvitaan, mitä sillä saa ja mikä on hankintojen elinkaari omassa taloudessa joka aina eroaa joltain osin tilastoissa esiteltävistä keskivertotalouksista.

Kulutus jaetaan eri kategorioihin kuten pukeutuminen, kodinsisustus, kosmetiikka, harrastukset. Minulla tämä tapahtuu yksinkertaisesti perustamalla vuoden alussa word-dokumentti per kategoria. Rahankäytön suunnittelu on tietysti yksi osa, mutta dokumenttiin voi kirjata myös suunnitellut hankinnat (on muuten ihmeellistä, miten kuukaudenkin listalla roikottaminen riittää tekemään rakkaustuotteesta turhakkeen jonka ostamisen voi hyvillä mielin unohtaa), sen mihin tahtiin asiat kuluvat loppuun, hutiostokset ja kierrätyksen sujumisen. Oma kirjanpitoni kulkee kuukausittain, isompia yhteenvetoja teen lähinnä silloin kun haluan hahmottaa pitkän aikavälin tilannetta. Olennaiseksi on osoittautunut myös "muuta"-kohdan lisääminen joka kuukausiarvioon. Esimerkiksi tämän vuoden vaatekirjanpidostani voisi päätellä, ettei täällä mitään kesämekkoja tarvita. Kulutusta jälkikäteen pohdittaessa voi siis olla hyvä muistaa myös, että kulunut kesä oli aivan poikkeuksellisen kylmä ja sateinen.

Asioiden kirjaaminen näin yksityiskohtaisesti on käytännössä helpompaa ja nopeampaa kuin miltä se kuulostaa (ja mitä vaivalloisemmalta se kuulostaa, sitä tarpeellisempi harjoitus luultavasti on). Hyötyä tulee roppakaupalla ja monessa lajissa. Kannattaako ostaa nipputarjouksesta käytännölliseltä kuulostavaa tuotetta joka kuitenkin itsellä on osoittautunut hyvin hitaasti kuluvaksi? Ehkä ei sittenkään. Kuinka paljon vaihtelua on riittävästi minulle? Käytänkö älyttömästi rahaa johonkin mihin en oikeastaan haluaisi? Myös muistin virkistäminen on kirjanpidon tärkeä tehtävä. Ilman lahjomatonta kirjanpitoa käsitykseni omasta kulutustasosta olisivat todennäköisesti reilusti alakanttiin. Hutiostoksistakin viisastuu paremmin jos pysähtyy edes minuutiksi miettimään, miten ja miksi lupaava hankinta paljastuikin arjessa hudiksi.

Voin kuvitella, että olisin vuonna 2014 väittänyt kysyvälle vilpittömästi olevani harkitseva kuluttaja joka kovasti yrittää ostaa vain tarpeeseen ja hemmotteleekin itseään harkitusti. Kirjanpidon mukaan poltin kuitenkin selkeisiin hutiostoksiin 370 euroa. Auts, auts, auts. Perusteellinen kirjanpito on puolestaan iso syy sille miksi näytän sittemmin viisastuneen. Tänä vuonna huteihin on kulunut tähän mennessä 22 euroa (klassisessa "kun kerrankin halvalla saa"-tilanteessa), ja tietääpä kirjanpito kertoa senkin ettei kyseessä näytä olevan satunnainen onnenkantamoinen vaan tasaisen laskun tulos. Aika kivan kokoinen erotus, vai mitä? Niin ne pienet, irralliset hudit vuoden aikana voivat kasaantua, mutta kun näkee helposti ja selvästi miten kasaantuminen on tarkkaan ottaen tapahtunut, toimintamallia on helppo muuttaa. 

Pelkkä kirjanpitäminen ei laske elintasoa eikä pakota minkäänlaiseen tinkimiseen, kivasta luopumiseen tai lakkoiluun.Tottumusten kohtuullistuminen tapahtuu kivuttomasti, lähes itsestään. Siinä sivussa säästyy selvää rahaa ja omistuksistaan pysyy paremmin kärryillä. Nykyään tavallisten ihmisten tavallisilla tavaroilla ei ole juuri muuta kuin käyttö- ja tunnearvo sen jälkeen kun ne on kaupasta ulos kantanut. Jos ne katoavat, jää jäljelle vain masentavaa jätettä jolla on taipumus vallata koteja salakavalasti.

Millä tavalla te seuraatte kulutustanne, vai seuraatteko?

3 kommenttia:

loves2spin kirjoitti...

We always keep a careful budget, and save, monthly, for the big expenses coming up, such as for car insurance or property taxes. Fortunately, my husband and I are both very frugal. when the supply of money is low, we always agree on how to handle the situation and if a larger purchase needs to be made, we save ahead for it instead of going into debt.

Saara R kirjoitti...

Sometimes, I feel that just managing one's budget, saving, frugality tips etc. aren't discussed nearly enough to counter the marketing messages luring us to irresponsible, excessive consumption.I find that tracking my consumption habits in addition to budgeting I gain valuable information that helps me buy smarter (and less!), manage better what I already have and avoid waste.

loves2spin kirjoitti...

Oh, I completely agree with you. So many people are deeply in debt here in our country, and not always, but usually, it is because they have simply chosen not to be frugal. Then, our laws make it so easy to "declare bankruptcy" and they can walk away from their debts and in a few years, do the same thing again. I do understand that sometimes a person can suffer unexpected financial disasters, but usually that is not the case. Usually they just get into debt without a thought for what tomorrow will bring. My mother taught me to be frugal. She grew up during the Great Depression in the 1930's and learned the lessons then. She always said, "Save for a rainy day" and "Always put some money into savings each time you get paid, even if it is only $1 it will add up." To me, being careful and saving is fun!

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments