Saikkupäikky: Rima nousee, rima laskee

Hupsista! Blogihan sitten otti ja tippui melkein koko kuukaudeksi. Eikä sen takana ole edes suurempaa draamaa. Aivan liian vähäiset tehokkaat tunnit katosivat jonnekin kuntavaalien jälkipuinnin ja Pientilalle ennennäkemättömän myöhään ja nopeasti saapuneen kevään keskelle.

Saikuttamiseen kuuluu siis sitäsamaa. Mitä hiljaisemmin ja epäsosiaalisemmin onnistun elämään kotiaitojen sisäpuolella sen parempi. Mutta aina ei voi, eikä ihan aina maltakaan. Poliittisesta tilanteesta en nyt lausu sen enempää kuin että vasemmistoriennot ovat prioriteettilistani kärkipäässä. Osallistun kaikkeen niin paljon kun voin. Rima on korkealla, mutta nukkumallahan sitä uupumuskohtauksesta selvitään. Niinpä toukokuun saldona on edellisten pestien lisäksi ehdokkuudet kolmeen luottamustoimeen joista maksimissaan kaksi toteutuu. Lisäksi löysin itseni taas uudesta työryhmästä jossa on puuhaa pitkälle syksyyn. Kesäkuussa hereilläolotuntejani alkaa kulua myös Helsingin viisaiden tutkimuksissa käymiseen. Aikataulu- ja vireystilahaasteeni eivät siis ole helpottamassa lähitulevaisuudessakaan. 

Arki on taas pysynyt kasassa kätevästi rimaa laskemalla ja pientilametodia noudattamalla. Puutarhan suhteen kunnianhimomme on tänä vuonna täysi nolla. Kasvimaasta suurin osa menee viherlannokselle (jahka saamme mokoman käännettyä). Muuten tehdään vain se mikä ehditään ja jaksetaan. Muuten ollaan hyvin onnellisia siitä että puutarhamme on jo valmiiksi puolivilli viidakko. Sama mentaliteetti jatkuu muussakin elämässä: se tehdään mikä voidaan ja muuten mennään armollisella asenteella. Armollisuus on tarpeeksi siksikin että suorituspaineet, odotukset, aikataulut ja tehtävälistat muodostuvat helposti stressin lähteeksi. Koska aivoni osaavat tällä hetkellä käsitellä stressiä vain sammumalla pariksi päiväksi, johtaisi pingottaminen ja kiirehtiminen vain entistä useampiin hukattuihin tunteihin ja vähempiin aikaansaannoksiin. Luulen, että näin käy helposti terveillekin, vaikkei ihan yhtä dramaattisella tavalla. Koska stressaaminen ei ole työtapa, se ei myöskään rakenna mitään mitä ei voisi saada aikaan armollisemmallakin asenteella. 

Rima on siitä kätevä kapistus, että sitä voi sekä nostaa että laskea voimien ja mahdollisuuksien mukaan. Joskus haasteet, tavoitteet ja kehitysideat kirittävät eteenpäin. Toisinaan taas rimaa on parasta laskea, suosiolla ja harkitusti, jottei elämä kävisi vallan mahdottomaksi. Kun ajattelee, miten yksinkertainen tämäkin idea on, on ihmeellistä miten haastavaa sen soveltaminen on arkeen siten että tuloksena on tasapainoinen ja olosuhteisiin nähden paras mahdollinen elämä.

posted under , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments