Roskanpoimijan pohdintaa

Kun omenapuut on saatu ojennukseen, on aika napata roskapussi käteen ja tehdä kierros tiluksilla. Joka vuosi pussi on täyttynyt. Tällä kertaa löytyi muun muassa sipsi- ja paistopisteleivonnaispusseja, karkkipapereita, nuuskarasia, tiilenpala, kahvimuki ja kasa epämääräisempiä muovi- ja metallijätteitä. Enimmät ryönät löytyvät tietysti niiltä tontin reunoilta joiden vieressä tie kulkee. Roskat näyttävät täsmälleen sellaisilta joiden heittäjä on unohtanut niiden olemassaolon saman tien. Minun muistini on parempi: jos keväisten kierrosteni roskapussit lasketaan yhteen, niillä täyttäisi jo perheen jäteastian. Oma lukunsa on se, että puutarhan talviteloille laittamiseen kuuluu niin ikään vastaava kierros, saman tyyppisin tuloksin. Sinä aikana kun vuohenp... tarkoitan rehevä nurmikko peittää ja värittää maiseman, noukimme tietysti vastaantulevat roskat yksitellen. 

Samaan tapaan minullakin on toki taipumusta unohtaa huushollissa syntyneet jätteet niiden kadottua silmistäni. Minun jäljiltäni kenenkään ei tarvitse kerätä roskia maastosta. Silti roskani teettävät yhä työtä monelle: kierrätysmateriaalien käsittelijöille, vedenpuhdistamon väelle, kaatopaikkahenkilökunnalle. Roskienkeruutuokion muistutti tästäkin. Zero waste-kotia Pientilasta ei ole tulossa. Jos rehellisiä ollaan, moni kerrostaloeläjä saattaa kierrättää jätteensä meikäläisiä enemmän ja paremmin. Pienetkin parannukset kuitenkin kasaantuvat ajan myötä siinä missä pienet karkkikääreetkin. Niillä on väliä. Siksi minäkin jatkan sitkeästi hentoja yrityksiäni vähentää taloutemme jätemäärää. 

Onneksi jätteiden lajittelun täydellistäminen ei ole ainoa keino pyrkiä tavoitteeseen. Tärkeitä edistysaskeleita otetaan muuallakin: ostoksilla (ja etenkin ostamista vältellessä), korjatessa, tuunatessa, lainatessa, kierrätellessä. Onneksi tässäkin kisassa kaikella on väliä ja onneksi kilpakumppanina on vain Eilinen Minä.

1 kommenttia:

loves2spin kirjoitti...

I agree that it is a very good thing to reduce our waste as much as we reasonably can. The amount of packaging that I cannot recycle here (because of low crude oil prices) is alarming. I try to purchase food "in bulk" as much as I can and of course we grow some of our own food. Long ago, I suppose there was almost no "packaging." There is a lot of trash dropped out of cars along the roadsides. Some people go around and pick up aluminum cans to sell, but the rest of the trash just sits there. We have a wonderful organization here called "The Friends of the Muscatatuck River." Every year, I think twice, they spend a day pulling trash out of our river and also picking up trash on the banks. They get a lot of trash and help keep the river nice. People that throw out trash from their cars are called "litterbugs." Of course, it's against the law, but that doesn't seem to make any difference.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments