Pitkästä aikaa: iloinen vaalianalyysi

Kuntavaalit on taas pidetty. Pitkästä aikaa vaalien ajattelemisesta tuli hyvä mieli useammastakin syystä.

Ensiksi: onnistuin nostamaan omaa äänisaalistani 17 ääneen. Olosuhteet (mukaan lukien kampanjoinnin täydellinen puuttuminen) huomioon ottaen, tulos on oikein hyvä ja äänimääräni kasvoi viime vaaleista joissa Perussuomalaiset juhlivat. Varovainen vaalivoitto nähtiin myös koko Vasemmistossa. Monen vuoden kannatuksen laskun jälkeen tämä on tärkeä asia. Ehkä hyvinvointivaltion purkutalkoot eivät sovikaan kaikille? Kiitos kaikille minua ja Vasemmistoa äänestäneille, seuraavien vuosien aikana äänillänne tulee olemaan paljonkin merkitystä! 

Vaalikarttojen mukaan olen sekä arvoiltani että mielipiteiltäni niin tukevasti vihervasemmalla että voinemme olla varmoja siitä etteivät uudet äänet tulleet vaalitappion kärsineiltä Perussuomalaisilta. Kyllä ne tekivät tappionsa ihan itse. Mahdollisesti jotkut ovat myös alkaneet ikävöimään reipasta vihervasemmistolaisuutta? Hallitustyöskentelyn aikana on käynyt selväksi ettei maahanmuuttokriittisyydellä ja populismilla pärjätä siinä vaiheessa kun jämäkästi ajettava oma linja pitäisi löytää myös sellaisten tylsien asioiden kuin peruspalveluiden ja kaavoituspalveluiden osalta. Ex-suuri puolue on nyt jotakuinkin tasoissa Vasemmiston kanssa, sillä pienellä erolla että Vasemmisto on nousussa ja Persut mahalaskussa.

Vaalien suuresta voittajasta ei ole epäilystäkään. Se pokaali menee Vihreille jotka nostivat kannatustaan useilla prosenttiyksilöillä. Vihreiden arvojen esiinmarssi onkin hienoa. Kuntatasolla vihreät voivat saada paljon hyvää aikaan. Kysymysmerkkinä Vihreistä puhuttaessa kuitenkin on aina se, miten hyvin sosiaalinen oikeudenmukaisuus mahtuu tavoitelistalle. Vihreät eivät ole selkeästi asemoituneita oikeisto-vasemmistoakselille vaan henkilövalinnoilla on suuri merkitys siitä millaista politiikkaa puolueessa lopulta tehdään. Puolueeseen mahtuu sekä hyvin vasemmistolaisesti ajattelevia että elinvoimainen Kokoomuksen puisto-osasto. 

Kolme vanhaa suurta puoluetta -Kokoomus, SDP ja Keskusta- säilyttivät yhä asemansa, vain johtovuoro vaihtui (mikä myös on perinteistä). Kolmen suuren aseman pysyvyys jaksaakin hämmentää minua vuodesta toiseen. Mikä saa kansan äänestämään kerta toisensa jälkeen samoja tyyppejä joiden edesottamuksista valitetaan sitten suureen ääneen vaalien välillä? Selittyykö kaikki sujuvasti sillä että vaaleissa "kansa" tarkoittaa noin 20 prosenttia äänestäneistä tilanteessa jossa äänestämässä käy vajaat 60% äänioikeutetuista? Tällä kertaa kaikkien kolmen suuren kannatus toki laski viime vaaleista. Johdon kisassa vei Kokoomus, jonka valtakunnallinen kannatus toisaalta myös laski eniten. Keskusta pärjää pienten kuntien vahvan kannatuksen suhteen. SDP:n oppositiopolitiikka jäi selvästi Ville Niinistön johtamien Vihreiden ärhäkän oppositiopolitiikan jalkoihin. 

Näissä vaaleissa mielenkiintoiset asiat tapahtuivat pienemmissä puolueissa. Erityisen ilahduttavaa on Feministipuolueen menestys ja valtuustopaikka Helsingissä. Uusien puolueiden on vaikea lyödä itseään läpi -kuten niin ikään ensimmäisiin valtuustopaikkoihinsa yltäneen Piraattipuolueen pitkä taival marginaalissa osoittaa- joten sillanpääaseman saavuttaminen ensi yrittämällä vain muutama kuukausi puolueen rekisteröinnin jälkeen on kova saavutus. Lohjalla feministipuolue sai 86 ääntä. Esimerkiksi Vasemmiston listoilta se olisi riittänyt valtuustopaikkaan, joten huonona sijoitusta ei voi täälläkään pitää. Menestyksen myötä äänestäjien luottamuksella on taipumusta kasvaa, joten reippaalla politikoinnilla sekä Feministipuolueen että Piraattien nousu voi hyvinkin jatkua.

Seuraavaksi kunnissa alkaa luottamuspaikkaruletti, joka vaalituloksen valossa näyttää taas mielenkiintoiselta. Perussuomalaiset joutuvat ottamaan reilusti takapakkia. Lohjallakin Vihreät rynnivät voittoon nousten kolmanneksi suurimmaksi valtuustoryhmäksi. Lohjalla vihervasemmistolainen yhteistyö ei ole varsinaisesti kukoistanut, ihan muuten vain totean että yhtenäinen vihervasemmisto ylittäisi pääluvultaan sekä SDP:n että Kokoomuksen. Oma lautamiespestini on luonnollisesti katkolla. Jatkan luottamushommia "sinne mennään minne kaivataan"-asenteella. Siihen voimme kuitenkin luottaa että jotakin hyödyllistä puuhaa jossa pääsen edustamaan pikku äänestäjäkuntani arvoja, varmasti tulee löytymään.

posted under , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments