Ystävänpäivänä: ystävyydestä itsensä kanssa

Jokaisella meistä on sosiaalisen elämän vilkkauden tasosta riippumatta, tai ainakin voisi ja pitäisi olla yksi huippuystävä: Minä Itte. Vietti ystävänpäivää yksin, kaksin tai isommalla porukalla, tai vaikka sitä ei kiireeltä ehtisi viettää mitenkään, Minä Itte on vain ajatuksen päässä milloin vain. 


Ystävyyden rakentaminen itsensä kanssa on tärkeää ensinnäkin siksi että Minä Itte on maailman ainoa tyyppi jonka kanssa on sataprosenttisen varmasti jumissa lopun ikäänsä. Se asia ei muutu vaikka häntä inhoaisi miten, joten eikö olekin viisaampaa yrittää tehdä olo mahdollisimman mukavaksi? Minä Itte kulkee mukana kaikkien vastoinkäymisten läpi ja ymmärtää nekin huonot vitsit jotka eivät naurata ketään toista. Hän ottaa tarpeen tullen vastaan valtavan kasan sättiä, mutta karkuun hän ei lähde vaikka miten masentaisi, vaan on aina valmis yrittämään uudestaan heti kun itseinhon puuska vähän hellittää. Lisäksi häntä on yllättävän helppo ilahduttaa, ja hän vastaa ystävyyden osoituksiin voimalla vähän paremmin. Mikä parasta, hän on maailman ainoa ihminen jonka todella voi järkevästi odottaa kehittyvän parempaan suuntaan jos häntä yrittää sitkeästi muuttaa. Lisäksi ystävyyttä itsensä kanssa voi vaalia milloin tahansa. Lämmin ajatus on nopeampi kuin ruuhkabussissa näpytelty viesti. Aina se menee perille, aina se huomataan, aina se ilahduttaa.

Ja ollaanpa rehellisiä: vaikka vaatimattomuus on kulttuurissamme hyve ja vaikka olisimme miten täynnä vikoja, mokia ja huonoja puolia, tarvitsee pysähtyä vain hetkeksi miettimään löytääkseen myös hyviä puolia. Kun ne saavat välillä huomiota, kannustusta ja itsearvostusta osakseen, ne kasvavat ja rakentavat vahvaa itsetuntoa. Sellaista joka voi hyväksyä myös ne itsessä olevat ongelmakohdat ja voi rauhallisin, luottavaisin mielin tehdä töitä niiden korjaamiseksi. Sellaista jota häijyinkään ulkopuolelta tuleva kritiikki ei pysty murskaamaan koska mielen pohjalle on rakentunut luottamus siitä ettei karmeinkaan moka ole koko totuus Minusta. Ystävänpäivän ilta on hyvä vaan ei ainoa aika jona kannattaa iloita hetki niistä hyvistä puolista joita Minussa Ittessäni on. Muut voivat nähdä minussa sellaista hyvää mitä itse en näe, mutta samalla tavalla minussa voi olla myös paljon sellaista hyvää mikä ei aina arjessa ulospäin loista. Kuka sen hyvän huomioi, jos en Minä Itte?

Mutta eikö näin ajatteleminen ole kauhean omahyväistä ja itserakasta, pöyhkeää suorastaan? Ei, sillä terve ystävyys itsensä kanssa ei ole muilta pois. Aito rakkaus ei jakamisesta vähene, pikemmin asia on päinvastoin.Pitääkseen itsestään ei tarvitse verrata itseään keneenkään toiseen ja miettiä kumpi on parempi. Sitä paitsi, eivätkö omahyväisyys ja pöyhkeys olekin usein asenteita joilla peitellään epävarmuutta ja heikkoa omanarvontuntoa? Koska ystävät ovat toisilleen sekä rehellisiä että kilttejä, ystävyys itsensä kanssa on pikemminkin suoja montaa pahetta vastaan. 

Tiedätkö, mitä sinulle kuuluu? Koska viimeksi ilahdutit itseäsi? Millainen elämänkumppani Minä Itte sinulle on?

posted under , |

3 kommenttia:

Keskeneräinen kirjoitti...

Minä Itte on niin kiva tyyppi, että hän on ainoa, jonka olen ihan varmasti päättänyt huolia kuolinvuoteelleni.

loves2spin kirjoitti...

I hope you had a very good birthday, Saara! I would love to hear from you.

Saara R kirjoitti...

keskener: Näin on!
loves2spin: Yes, I did! :)

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments