Saikkupäikky: nelikymppisiä

Alkaisinkohan olla jo toipunut viime viikosta ja nelikymppisten juhlinnasta? Jotain virtaa on ainakin lisää tullut kun olen jaksanut taas kuntoillakin ja kaikkea. Ehkä syynä on herkullinen synttärikakku (jonka toki sain itse leipoa), kauniit synttärikukat tai suosikkibändini Arkonan keikalta saatu sähköjänisenergia-annos. Bändi nimittäin otti ja teki ensikeikkansa Suomessa juuri synttäriviikolla. Ja niin sai alkava vuosikymmen iloisen alun huolimatta siitä että kemujen järjestäminen ei nyt onnistunutkaan. Keikkaretki Helsinkiin toki jännitti etukäteen kun viime aikoina en ole tahtonut tulla toimeen metelin enkä väentungoksen kanssa. Pienellä suunnittelulla ja sumplimisella kaikki sujui kuitenkin mallikkaasti ja pääsimme nauttimaan vauhdikkaista karkeloista. Onnistunut synttäriviikko on toivottavasti onnistuneen vuosikymmenen etiäinen.

Hoitokäynneillä on taas onnistuttu sulkemaan yksi mahdollinen diagnoosi pois ja olemme taas "toivottavasti ne sitten siellä Helsingissä tietävät"- vaiheessa. Sitä ennen ehdimme rakennella selviytymisstrategioita arkisiin haasteisiin ja pohtia sitä miten tässä tilanteessa on järkevää elää ja elämästä ajatella. Vireyden ja vuorokausirytmin tukipilareina ovat edelleen lääkkeet ja hyvä tuuri. Uusia lääkekokeiluja ei ole toistaiseksi suunnitteilla joten vuorokausirytmin ja päivävireyden tukeminen on toistaiseksi lääkkeiden ainoa tehtävä. Ei sillä että se olisi mikään pikkujuttu.

Lähestyvän kevään myötä tehtävät lisääntyvät. Omenapuiden leikkausaika on jo ovella. Pieni kirjoitusprojektikin on työn alla. Myös perheen uudet bisnekset ovat vaatineet hieman aikaani. Ilmassa on myös uuden remonttipojektin tuntua (siitä lisää vähän myöhemmin), ja tässä vaiheessa siihen liittyvät tehtävät ovat vielä minun heiniäni. Ja kuntavaalit, nekin tietysti lähestyvät ja niidenkin tiimoilta puuhaa riittää minullekin vaikka kuinka olen päättänyt ottaa tämän kierroksen "politiikka on mun harrastus, ei työ"-asenteella. Kaikenlaista puuhaa siis on ilmaantunut täyttämään viikon rajallisia virkeitä tunteja ja kortilla olevaa ajattelukapasiteettia. En kuitenkaan valita, pelkkä sairastelu ilman mielekästä tekemistä olisi kovin onnetonta menoa. Kun puuhaa ja virikettä ja kun saa asioita aikaiseksi rajoitteiden puitteissa ja niistä huolimatta, olo on heti paljon parempi. Bloggaaminen näyttäisi mahtuvan kuvioihin vähän vaihtelevasti. Sellaista on elämä nyt.

posted under , |

2 kommenttia:

loves2spin kirjoitti...

The English translation here leaves a bit to be desired, but I gather that you are still struggling trying to get a good diagnosis and perhaps find a treatment that will help you. It also seems that you are having a healthy attitude about it all. Best wishes to you, my friend. I hope the work that needs to be done on your land will get done and you will be happy about it. I see you made yourself a birthday cake! If I had been there, I would have done that for you and could also help with the apple tree trimming. Sigh... as you say, such is life.

Saara R kirjoitti...

Of course, I would have had to politely decline your kind help because my ability to interact with people is severely limited, to put it mildly. Sometimes I wonder, if I have any friends left when I get better...but if I don't, I'm sure there are still a few lonely nice people left :)
We have started trimming the apple trees. So far so good! Otherwise, we are going to take gardening easy this year. It's a good thing that our garden already has a well developed wild side.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments