Saikkupäikky: ajanhallinnasta, saikkuversio

Jos saikulla olen jotakin oppinut niin sen ettei kiireiseen elämään välttämättä vaadita pitkää tehtävälistaa. Jotakuinkin samaan lopputulokseen päästään vähentämällä vuorokaudesta tunteja. Ripaus kiireiseen elämään kuuluvaa lievän kaoottisuuden ja orastavan riittämättömyyden tunnetta saadaan mukaan kun nipistellään tunteja hieman epätasaisesti ja sattumanvaraisesti. Esimerkiksi, kuluneella viikolla minulla oli kolme Tärkeää Menoa joista kaksi sijoittui peräkkäisille päiville. Paljon muuta ei siis viikkoon mahtunutkaan. Jälkimmäinen peräkkäisistä menoista oli ihan pienenpieni, mutta kun palautumisajasta oli siis nipistetty, sekin oli liikaa. Maksu perittiin joutuisasti pitkien ja lukuisten ekstrapäikkärien muodossa. 


Koska houkuttelevia menoja (jotka kaikki siis ovat pieniä tehtäviä) riittäisi aina, olen joutunut kehittämään ajanhallintataitojani ja opetellut sanomaan reippaasti EI kaikille (okei, melkein kaikille) menoille jotka eivät selviydy viikon top kakkoseen. Ajanhallinnasta onkin puhuttu paljon terapiassa, ja syystä. Huolellisesti aikataulutettuna kolme pientä menoa mahtuu viikko-ohjelmaani juuri ja juuri, mutta elämän yllätyksellisyys huomioon ottaen on aina parempi jos menoja on vain kaksi. Silloin jokin normaaliarkeen mahtuva yllätyksellinen tilanne ei ehkä kohdalle osuessa sekoita koko pakkaa. 
Nämäkin menot täytyy tietysti suunnitella huolella jotta välttyisin liioilta aistiärsykkeiltä ja ihmisiltä. Niiden on myös pysyttävä tarpeeksi lyhyinä. Hyvää onneakin tarvitaan hieman jotta retkestä ulkomaailmaan suoriutuu kunnialla. Eikä selvästikään ole keksitty niin pientä itsenäistä pistäytymistä Ulkomaailmaan etteikö sen jälkeen pitäisi aikatauluttaa vähintään pari päivää palautumisaikaa. Onneksi kauppareissuja ja Puolisotreffejä ei lasketa, paitsi huonolla tuurilla. Ilman kunnollista ihmiskilpeä elämä olisikin vallan mahdotonta.

Välillä ajanhallinnassa on sattunut onnistumisiakin. Silloin virtaa riittää vaikka ylimääräiseen siivoamiseen, lenkillä käymiseen tai vuoden saippuoiden valmistamiseen (vain 4 kuukautta myöhässä, mutta kuitenkin). Näille rästi- ja bonustehtäville on tietysti mielessäni oma listansa, josta nappaan päällimmäisen puuhan aina tilaisuuden tullen. Aikaansaavuuden tunne on huikea.

Sellaista kuuluu saikulle: jonottajan aika kuluu hiljalleen ja ilman dramaattisia käänteitä. Rajoihin ja rajoitteisiin ei kannata päätään hakata (vaikka tietysti niin välillä teen, ihan koemielessä ja jottei haitallista välttelykäyttäytymistä pääse kehittymään). Parhaiten menee, kun keksii keinoja ujuttaa mahdollisimman paljon normaalia elämää niiden sisälle. 

Siitä olen kuitenkin tyytyväinen että ensi viikon osalta kalenteri on vaihteeksi tyhjänpuoleinen. Ehkä voin toivoa Maailmankaikkeudelta synttärilahjaksi oikein hyvää ja aikaansaavaa viikkoa?

posted under |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments