Mitvit-hetki vaalikoneen ääressä

Kuten tiedätte, blogi etenee vähän kevyemmällä vaihteella koska minulle on juuri nyt hyvin epäterveellistä stressata tai rasittaa itseäni maailman suurilla murheilla. Yleisesti ottaen olen pärjännyt tämän haasteen kanssa aika hyvin (etenkin maailmantilanne huomioon ottaen). Ketutuskohtauksen uhatessa olen tunnollisesti ajatellut tovin viisaita ajatuksia itsensä huolehtimisen tärkeydestä ja viisaudesta etenkin tällä henkilökohtaisten ongelmien tasolla. Tänään vastaani kuitenkin tuli aivan ylivoimainen kiusaus, aihe josta vain en voi olla postaamatta.

Kuntavaalit lähestyvät, ja minäkin olen taas listantäytteenä (jos on puolueosaston ja koko Uudenmaan piirin varapuheenjohtaja, on parasta näyttää esimerkkiä riippumatta todellisesta suorituskyvystä). Olen päättänyt että noin yleisesti ottaen en montaa tikkua näiden vaalien takia ristiin pistä, mutta vaalikoneet kuitenkin täytän huolellisesti. Tässä puuhassa vastaan tuli kaksikin kertaa seuraava kysymys, vähän vaihtelevin sanamuodoin esitettynä: Tuleeko kunnan tarjota välttämättömimmät peruspalvelut myös laittomasti kunnassa oleskeleville ulkomaalaisille?

Mitä. Aktuaalista. Vittua?

Kysytäänkö vaalikoneessa vuonna 2017 ihan tosissaan, kuuluvatko ihmisoikeudet (juuri ne joiden kunnioittamiseen Suomi on sitoutunut sekä kansainvälisesti että perustuslain tasolla) alkaen oikeudesta elämään todella ihan kaikille vastaantullijoille? Olisiko jotenkin oikein tai ainakin eettisesti ymmärrettävää jättää jotkut heitteille maassaoloperusteen nojalla? Voiko kunta kieltää, tai voisiko jotenkin ajatella että sillä olisi peräti moraalinen velvollisuus kieltää välttämätön sairaanhoito, yösija talvipakkasella tai edes ravinto ihmisolennoilta jotka eivät täytä tiettyjä kriteereitä? Saammeko luopua inhimillisyydestä sillä perusteella että valtio (jonka maahanmuuttopolitiikan eettisestä tasosta minulla olisi muutenkin jokunen valittu sana sanottavana) ei ole onnistunut käännyttämään ihmisiä maasta? Saanko minä syyllistyä tekoon jota on tavattu kutsua rikoslaissa heitteillejätöksi sillä perusteella ettei valtio ole suoriutunut velvollisuuksistaan? Ei kai siitä nyt mitään pahaa seuraa jos täällä hylätään yleisen ihmisarvon idea ja sen mukana inhimillisyys sillä perusteella että säästämme siten muutaman euron (joita tarvitaankin kipeästi esimerkiksi asehankintoihin ja Nalle Wahlroosin maataloustukiin)? Jep, juuri sitä siinä taidettiin kysyä.

Mitä. Aktuaalista. Vittua?

En yhtään epäile etteikö meiltä löydy näinä päivinä paljonkin kansalaisia joiden mielestä raatojen palauttaminen katukuvaan on erinomainen idea eivätkä vääränväriset, vääräuskoiset tai väärinajattelijat ole alunpitäenkään olleet varsinaisesti ihmisiä, eli moraalisesti merkityksellisiä olioita. Maahanmuuttotrollien puheissa he ovat olleet jo kauan lähinnä toinen toistaan villimpien väkivaltafantasioiden kohteita. Se minua tässä eniten kammottaa, että vaalikoneiden tekijät joiden voisi kuvitella tuntevan edes länsimaisen sivistyksen alkeet, saavat päähänsä kysyä asiaa wannabe-kuntapäättäjiltä. Mistä lähtien ihmisten oikeus elämään on ollut mielipidekysymys johon voi olla olemassa monia ihan kelvollisia vastauksia? Mistä lähtien kuntapoliitikoilla on ollut moraalinen -tai edes laillinen- oikeus siunata ihmisten hengenvaaraan asettaminen olosuhteissa jotka ovat seurausta kansainvälisen politiikan vaikeuksista? Mistä lähtien meillä on ollut muita harkinnan ja keskustelun arvoisia vaihtoehtoja kuin tehdä voitavamme inhimillisyyden eteen, ymmärtäen että se on ainoa tapa ylläpitää omaa inhimillistä arvokkuuttamme? 

Oikea vastaus: ei niin sitten mistään lähtien, ja tämän asian kyseenalaistaminen julkisessa keskustelussa on vahva vihje siitä että puheeni keskiaikapäivistä ovat edustaneet reipasta unelmahöttöä. Tätä menoa ei kestä pitkään ennen kuin herra Hammurabikin alkaa jälleen näyttää jälleen suurelta moraalisen edistyksen airueelta -jollainen hän toki olikin. Omana aikanaan, muinaisessa Babyloniassa. Täällä vuonna 2017 asian pitäisi kuitenkin olla sillä lailla että kansalaisten tehtävä on jättää kansainvälisten poliittisten kiemuroiden selvittely valtiotasolla ja huolehtia inhimillisyyden ja muiden länsimaisten perusarvojen säilymisestä omassa vaikutuspiirissään. Ratakiskosta väännettynä: jos näen jonkun homo sapiens-lajin edustajan kärsivän hätää ja hänen auttamisensa on millään tavalla, vaikka sitten vaivalla ja kalliilla hinnalla, mahdollisuuksien rajoissa, apua on annettava. Eikä edes pääasiassa siksi että "maahantunkeutujallakin" on oikeus elää, eikä siksi että se on ylevää, vaan siksi että säilyttäisimme itsessämme sen mikä ihmisyydessä on hyvää ja säilyttämisen arvoista. Jos vaarannamme toisen ihmisen elämän ja terveyden puuttuvien tai vääränlaisten papereiden varjolla, hän saattaa jopa kuolla, mutta itsellemme käy sitäkin huonommin: joudumme elämään itsemme, oman hirviömäisyytemme ja kaiken siitä seuraavan pahan kanssa mahdollisesti hyvinkin pitkään. Yleisen ja yhtäläisen ihmisarvon kääntöpuolella ei ole suomalaisten etu vaan päinvastoin sen tuho mikä sivistysvaltiossa ja sitä ylläpitävässä kansassa on arvokasta.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments