Ei haukkoja

Maaliskuu lähestyy, ja sen myötä lintulautakauden loppu. Rouva Varpushaukasta ei ole näkynyt koko talvena vilaustakaan. Se johtuu tietysti siitä ettei sille löydy ruokintapaikaltamme kunnollisia tarjoiluja. Ennen kuin Rouva Varpushaukan näkemistä voi toivoa, pitää täyden palvelun lintulaudalta löytyä myös petoeläimen ruokaa. Meidän Rouva on ollut erityisen perso pulupaisteille. Niitä onkin yleensä ollut saatavilla yllin kyllin. Vaan ei tänä vuonna, tänä vuonna siellä ei ole näkynyt kuin muutaman kerran 5-10 pulun mitätön porukka.


Puluparvihan on ruokintapaikalla todella ärsyttävä ilmestys. Pulut pomppivat peltikatolla. Ne kakkivat. Ne valtaavat lintulaudan isona parvena joka pelottaa monia pienempiä lintuja. Kyllähän pulut tietysti lehahtavat karkuun pienintäkin epäilyttävää merkkiä siinä missä kaikki muutkin, mutta yleensä ne tekevät vain pienen kierroksen ennen kuin palaavat ja karkoittavat lintulaudalta taas ne pikkulinnut jotka ovat ehtineet sinne evästä hakemaan. Eikä niitä karkoita mikään, paitsi Rouva Varpushaukka siinä vaiheessa kun pihamaa alkaa olla huolella koristeltu höyhenkasoilla ja veriläiskillä. Johan tässä menikin monta helmi-maaliskuunvaihdetta joiden suuri ilonaiheeni oli se että meillä ei ravaa vieraita kovin tiheästi. Tässä vaiheessa vuotta pihamaa kun on yleensä näyttänyt vähän hirveältä. Rouva Varpushaukka taas, hän on näyttänyt komealta ja julmalta linnulta ja tuonut tullessaan sen tunteen että kaiken muun hyvän lisäksi olemme päässeet havainnoimaan ehjää ravintoketjua.

Vielä satakunta vuotta sitten ravintoketjuista ei niin ymmärretty. Petoeläimiä pidettiin pahiksina jotka söivät söpöjä kasvissyöjiä ja sitä paitsi häiritsivät ihmisten metsästysharrastuksia. Vielä tänäkin päivänä petoja vainotaan kaikessa hiljaisuudessa, mutta kansan enemmistölle on sentään valjennut kantapään kautta että myös petoeläimillä on paikkansa maailmassa ja roolinsa ekologisen tasapainon säilyttämisessä. Ne eivät ole vain lajeja jotka keekoilevat ravintoketjun huipulla vaan olentoja jotka tekevät oman osansa luonnon tasapainon eteen. Kasvinsyöjätkin voivat aiheuttaa ympäristölle suurta tuhoa jos mikään ei hillitse niiden lisääntymistä joka on virittynyt tasolle jossa laji selviää huolimatta siitä että pedot harventavat päälukua. Lisäksi monet pedot tekevät myös puhtaanapitohommia, ovathan ne usein valmiita syömään myös valmiiksi kuolleita saaliita. Petoeläinten kantojen kokoa puolestaan säätelee saaliseläinten määrä. Kun saaliseläinten kannanvaihteluihin lisätään ihmisen petoja kohtaan tuntema epäluulo ja vihamielisyys, ollaan siinä tilanteessa että monet petomme ovat hätää kärsimässä. Varpushaukalla menee onneksi kohtuullisen hyvin- mahdollisesti siksi että se saalistaa sellaisia eläimiä joiden hyödyntäminen ei ihmistä paljon kiinnosta. Ja merikotkakanta on saatu kovalla suojelutyöllä pelastettua sukupuuton partaalta. Nämä ovat valopilkahduksia, mutta sellaisia valonpilkahduksia jotka nähdessään muistaa aina ettei läheskään kaikilla petolajeilla mene niin hyvin.

Onko siis ihme jos piha kaikessa siisteydessään tuntuu pikkuisen epätäydelliseltä ilman Rouva Varpushaukkaa? Pikkulintuja saalistavalle Herra Varpushaukalle tarjoilua tietysti olisi, mutta epäilemme että se on tullut näille maille pikemminkin naisen kuin ruuan perässä. Mistä tietysti seuraa se, että toivomme minkäännäköisten haukkojen näkemisestä tänä talvena alkavat olla mennyttä. Sitä emme kuitenkaan ole vielä ihan valmiit myöntämään, että lintulautatalven menestyksellisyys olisi millään tavalla riippuvainen harventamisen tarpeessa olevan puluparven viihtymisestä maisemissa.

posted under , |

2 kommenttia:

loves2spin kirjoitti...

When I was a girl, if something was very nice, my sweet and funny mother would say, "Just like uptown, only not so many pigeons!" I know this has nothing to do with your post, but what I could decipher from your post reminded me of her. :)

Saara R kirjoitti...

I'm not sure I can even imagine how Google translator must abuse Finnish language...respect for you to sticking with it!

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments