Kekri, edelleen

Tänä vuonna Halloweenista näyttää tulleen puolivirallinen juhla Suomessakin. Ainakin se tuntuu olevan kaikkialla ihan toisella volyymillä kuin aiempina vuosina. Kurpitsat, noidat, kaduilla ja kujilla pelottelevat valepellet...siinä sitä on hupia marrasajan pimeyteen. Eikä tämäkään juhla tule millään ilman ostamista, krääsää, halloweenreseptejä ja bileitä. Eiväthän juhlat ikinä tule...vai tulevatko?


Vasta suomenuskoistuttuani olen huomannut, miten tyhjiksi vuodenkierron juhlat ehtivätkään käymään. Ryyppääminen on tietysti aina hyvä sisältö juhlalle. Sen lisäksi juhlaan kuuluvat perinteet joista tunnistaa, mikä juhla on kysymyksessä. Muuta virkaa niilläkään ei ole, eikä niistä tiukasti pidetäkään kiinni. Pääsiäinen on palannut tipu- pupu- ja kevätkukkateemoineen lähemmäksi Ostaraa. Mikäpä siinä. Onhan se kieltämättä vähän outo ajatus juhlia brutaalia kuolemantapausta kevään saapuessa ja valon palatessa. Vapun poliittisuus muistetaan vasemmistopiireissä, muille se assosioituu luontevammin nakkeihin, tilaisuuteen pitää ylioppilaslakkia ja kuohuvan naukkailuun. Varsinainen perinteiden silliaamiainen, siis. Juhannuksena jotkut polttavat kokkoa, toiset miettivät mikä tämä juttu oikeastaan on ja tulevat siihen tulokseen että väliäkö sillä, sen varjolla on hyvä vaikka karata mökille. Välillä on kiva juhlia, se riittää merkitykseksi.

Kekri, Talvennapa, Vakkajuhla ja muut ikivanhat juhlamme ovat aivan toista maata. Niihinkin liittyy perinteitä, tietysti, monenlaisia perheiden, sukujen, kylien ja kansan perinteitä joita voi noudattaa miten nyt osaa, haluaa ja jaksaa. Varmaa on kuitenkin vain se, että vanhat juhlat koittavat yhtä varmasti kuin Maa etenee radallaan. Siihen ne itse asiassa liittyvätkin: vuodenkierron vaiheisiin sekä niihin syvähenkisiin merkitykseen joita eri ajankohtiin liittyy. Mainosmiehen tai kalenterin ei tarvitse kertoa minulle että on Kekrin aika. Sen kertoo marrasajan hämärä jota valaisemaan tekee mieli sytyttää kynttilä, talvilevolle käyvä puutarha joka hiljaisuudessa valmistautuu uuteen kasvukauteen, utuinen hiljaisuus jossa Esivanhempien ystävälliset kuiskaukset voi kuulla jos tahtoo kuunnella. Ihmisen tehtäväksi jää huomata hetken erityisyys ja tarttua siihen miten taitaa. Juhlan merkitys on kiskaista katse omasta napanöyhdästä siksi aikaa että ehtii huomata, miten suuressa ja ihmeellisessä maailmassa tässä eletäänkään ja miten syvälle ulottuvat vuodenkierron toistuvat hetket.

Tänä vuonna meillä ei kummoista kekrijuhlaa pidetä kun ei vaan jakseta. Kynttilät kuitenkin syttyvät melkein omia aikojaan, jossain vaiheessa Kokselille tulee toivotettua "Kekri, Kekri kaniseni" kun se vaan tuntuu jotenkin sopivalta. Paranemisprosessi on ihan muuten vain edennyt siihen vaiheeseen missä on tullut mietittyä erinäisiä Esivanhempien viisauksia huolella ja hartaudella (psykiatrin suureksi ihastukseksi. Tästäkään ei näemmä saa tässä maassa hullun papereita). Talviruoka on tehnyt tuloaan taloon jo kuukausitolkulla. Vieläkö puuttui jotakin? No ehkä vähän kuorrutusta ja krumeluuria, mutta olennaisilta osiltaan Kekri on tullut taloon aivan omia aikojaan. Niin se tulee joka vuosi vastakin, riippumatta siitä kuinka komeasti sitä ollaan vastaanottamassa. 
Sen merkityksestä ei pääse millään eroon kun sen on kerran huomannut- siitä mikä on tärkeää ja ihmeellistä ei pääse eroon kun sen on kerran huomannut. Niin yksinkertaista ja kaunista, niin eksoottista verrattuna valtavirtajuhliin jotka katoavat olemattomiin jos unohtaa ostokset, ohjelmanumerot ja rekvisiitan.

Hyvää Uutta Vuotta teille kaikille!

posted under , , | 0 Comments

Onko köyhällä varaa elää terveellisesti?

Hesarissa käytiin jokin aika sitten mielenkiintoinen pikku keskustelu terveistä elämäntavoista. Siitä, merkitsevätkö ne sitä että on varaa harrastaa trendiurheilulajeja ja syödä kalliita, monipuolisia ja kevyitä ruokia. Väestön terveyserojen ollessa kasvussa (muiden eriarvoisuuden mittareiden ohella), on aiheellista kysyä, onko kaikilla kansanryhmillä aito mahdollisuus noudattaa terveellisiä elämäntapoja. Ja jos näyttää siltä ettei ole, onko kyse uusavuttomuudesta joka korjaantuu torumalla ja valistamalla? Vai voiko olla niin ettei mahdollisuuksia ole kuin teoriassa- eikä tämä tilanne huolestuta päättävässä asemassa olevia (mukaan luettuina äänestäjät kun äänestysaktiivisuus on korkeinta ylimmissä yhteiskuntaluokissa ja vähäisintä alimmissa) ainakaan sillä tavalla että tilannetta haluttaisiin ryhtyä korjaamaan.


"Köyhälläkin on varaa syödä terveellisesti koska perusruoka on halpaa, ja työttömällä on aikaa harrastaa vaikka ilmaista lenkkeilyä" kuuluu sitkeä puupääkansanosan argumentti. Minäkin yritän nyt niitata sen, aseenani kieppi henkistä rautalankaa. Asia on pohjimmiltaan nimittäin niin yksinkertainen että puupäänkin pitäisi se ymmärtää: on olemassa muitakin resursseja kuin raha, ja köyhyys tarkoittaa yleensä puutetta paljosta muustakin kuin rahasta. Jatkuva huoli raha-asioista ja stressi syövät henkisiä voimavaroja ja kykyä tehdä pitkäjänteisiä päätöksiä. Elinympäristö, kuten naapurusto, läheiset ja vertaiset, saattaa elää epäterveellisesti, ja koska ihminen on sosiaalinen eläin, laumapaineen vaikutusta ei pidä aliarvioida. Kaikilla köyhilläkään ei ole aikaa tai jaksamista, ja vaikka halpoja ja terveellisiä ruoka-aineita on olemassa, niiden valmistaminen voi vaatia erityistä tietotaitoa tai kykyä tyytyä sellaiseen yksitoikkoisuuteen jota ei parempiosaisilta kukaan vaadi. Juurekset ovat halpoja, juu, mutta niin paljon kuin kausiruuan puolesta liputankin, myönnän reippaasti että minua ahdistaisi kyllä jos heviosastolta ei koskaan voisi ostaa muuta kuin lanttua, kaalia ja tarjousappelsiineja. Marjastus, sienestys ja kalastus vaativat nekin osaamista, pääsyä ja kulkumahdollisuuksia sopiviin paikkoihin, sekä sopivien säilytystilojen omistamista. Pikkuyksiössä elävällä on todennäköisemmin pakastelokero kuin reilu pakastearkku. Väestön keskittyminen jota Suomessakin tapahtuu vauhdilla puolestaan tarkoittaa sitä että yhä harvempi vähävarainen asuu maaseudun mökeissä luonnon aarreaittojen äärellä ja yhä useampi lähiöyksiöissä.

Sosiologinen tutkimus tietää kertoa, että arvostellessamme ihmisten elämäntapavalintoja arvostelemme usein pikemminkin heidän yhteiskuntaluokkaansa. Huono-osaisille tyypillisiä elämäntapavalintoja arvostellessamme arvostelemme ja moralisoimme siis helposti huono-osaisuutta sinänsä. Se on ensinnäkin kehäpäätelmä, ja toiseksi silkkaa typeryyttä koska yhteiskunnassamme on monia mekanismeja (alkaen koulutodistuksista) joiden funktiona on nimenomaan lajitella ihmiset kerroksiin joissa vallitsevat erilaiset todellisuudet. Huono-osaisen ei ole yksinkertaisesti järkevää samaistua keskiluokan arvoihin, koska arjessaan hän pärjää parhaiten sopeutumalla vertaisiinsa ja arkiympäristönsä todellisuuteen. Toisaalta, tarve erottautua esimerkiksi paheksunnalla on klassinen luokkaeron vahvistamismekanismi. "Vanhan rahan" väki pyrkii erottautumaan ennen muuta mauttomista uusrikkaista, uusrikkaat hyvin toimeen tulevasta keskiluokasta, keskiluokka duunareista. Toisin sanoen, huono-osaisuus lakkaa olemasta typerää, mautonta ja ihmisten oma vika vasta siinä vaiheessa kun huono-osaiset on hävitetty yhteiskunnasta. Tässä taas on vain se ongelma, että luokkaeroja ylläpitäviä rakenteita viljelevässä yhteiskunnassa jotkut päätyvät väistämättä pinon pohjalle. Yleensä näitä joitakuita on vielä paljon enemmän kuin on jäseniä niissä eliiteissä joiden helmasynneistä kukaan ei jaksa olla kovin kiinnostunut, lähinnä sillä perusteella että "parempi väki" on varakkuutensa ohella myös jollakin mystisellä tavalla moraalisesti muita parempaa, myös silloin kuin heidän toimintansa näyttää kovasti aiheuttavan suurta tuhoa ja kärsimystä. Niinpä niin: huono-osaisten mollaamisen kulttuurin kääntöpuolena on erikoinen kritiikittömyys kerskakuluttavia eliittejä kohtaan.

Johtopäätöksenä voisi ehkä sanoa, että vaikka ihmisellä periaatteessa on mahdollisuus vaikuttaa elintapoihinsa paljonkin, käytäntö on usein eri asia kuin periaate. Vaikka nykyään raha on olevinaan kaiken mitta, todellisuudessa hyvinvointiin ja elämänhallintaan vaaditaan paljon muutakin -ja sen päälle rahaa, kuten perusturvaa, sen verran että ihmisarvoinen elämä on mahdollista. Esimerkiksi suomalaiset minimituet ovat niin pieniä ja mitoitettuja niin lyhytaikaisiin elämäntilanteisiin, että tämä on hyvin kyseenalaista. Muun muassa hiljattain käsittelemäni kohtuullisen minimin budjetti toteaa, että siinä määritelty minimikulutustaso on selvästi korkeampi taso kuin mihin minimituilla on mahdollista yltää. Ja ne minimituethan oli suunniteltu kantamaan kansalaiset tilapäisten kriisien ohi. Sellaisten kriisien joiden aikana on epätodennäköistä että pesukone tai silmälasit hajoavat, ja jotka on jo puoliksi ylitetty pikku ostolakolla ja kotivaran hyödyntämiselle. Tosielämässä kriiseillä kuitenkin on taipumusta kasautua ja pitkittyä, jolloin niistä ylös nousemiseen tarvittaisiin paljon enemmän kuin tilapäisen kriisin skenaariossa. Tästä näkökulmasta katsottuna, tukien leikkaaaminen ja kyykyttä...tarkoitan osallistava sosiaaliturva ovat täysin ristiriidassa pärjäämisen ja kansanterveyden parantamisen tavoitteiden kanssa. Harkinnanvaraisen toimeentulotuen ongelma taas on, että se on kirjaimellisesti harkinnanvaraista: kiinni yksittäisen virkamiehen harkinnasta sekä sosiaalitoimen budjetin loppuvuoden näkymistä eli seikoista joilla on tekemistä paljon muunkin kuin tarpeiden todellisuuden kanssa. Onko tällä kuitenkaan niin väliä, jos köyhyyden pelko kasvatetaan kansassa siihen mittakaavaan että keskiluokka on valmis huonontamaan työehtoja pelätessään työttömyyden mukanaan tuomaa kurjuutta? Tällöin vastaavasti köyhälistön ainoa vaihtoehto pärjätä systeemin rattaissa on olla nöyrä, ehdottoman rehellinen, ahkera ja vaatimaton- ominaisuuksia jotka ovat jostain syystä hyveitä vain alaluokalle vaan eivät menestyjäluokalle? Varakkaille riittävät lisäinvestoinnin turvallisuuspalveluihin ja vakuutusturvaan- niin kauan kuin riittävät. Heillä myös on näyttäisi olevan varaa jaella ilmaisia neuvoja ja kuria ihmisille jotka elävät aivan toisenlaisissa todellisuuksissa. Sekä todeta lopuksi surullisesti, että kyllä hyvää tahtoa muuten riittäisi, mutta kun ne tosielämässä vastaantulevat köyhät eivät ole yhtään oikeanlaisia köyhiä. Ne ovatkin katkeria, eivät nöyrän kiitollisia almuistaan. Luovuttaneita ja näköalattomia, eivät ahkeria ja reippaita lyömään päätä seinään loputtomasti ja hyppimään aina uusien esteiden yli. Ne etsivät omanarvontuntoa sieltä mistä voivat sen realistisesti löytää, eivät sieltä mistä heidän kuuluisi se löytää. Elämäntavatkin ovat vinksallaan. Mikä on kun lenkkipolku ei kutsu eikä nauris maistu? Velttous ja välinpitämättömyys varmaankin. Autetaanko sivistysvaltiossa muka velttoja ja välinpitämättömiä? (vastaus: kyllä autetaan, sillä heillekin tulee nälkä ja vilu ja se on paha juttu noin yleisen ja yhtäläisen ihmisarvon näkökulmasta).

Lopuksi: Niiden joiden tekee mieli edelleen huudella "selittelyä!" soisi muistavan, että kovasydämisyys on vakava pahe, ja "ymmärtämättömyys" on vain kaunis kiertoilmaus itse valitulle tyhmyydelle ja empatiakyvyttömyydelle. En sano, etteikö tähänkin kirjoitukseen saisi reagoida leimaamalla sitä selittelyksi, toivoisin vain että samalla kun niin tullaan sanomaan, minulle toimitettaisiin myös todistusaineistoa siitä ettei sanoja todellakaan kärsi mainitsemistani paheista (vihje: kuukausilahjoittaminen hyväntekeväisyyteen ei sitten riitä alkuunkaan).

Koxun kuvapostaus kaikesta kivasta mikä on kiellettyä / Kola The Rabbit's Photo Post About Everything That Is Nice But (supposedly) Off Limits for Me

Hei vaan kaikki! Noi mun ihmiset on nykyään aikaansaamattomia, joten pienen kanin pitää hoitaa itse oma somenäkyvyytensä. Mun ihmiset näyttää nykyään vähän tältä kun mää tossa kuvassa. Väsyttää katsellakin.

Mut se mistä mä aattelin kertoa, on ne kaikki herkut mitä täällä on kesän aikana tehty mut mitä mä en oo saanut syödä. Tässä kävi niin et keväällä kun mulla oli masu ihan pikkusen kipeä (sen jälkeen kun eräs oli vetänyt totaaliset överit perintöpelleteillä toim. huom.), noi hysteerikot vei mut eläinlääkäriin. Se sanoi mua possuksi. Miten ne voi pitää sitä hyvänä kanitohtorina?!!!! En oo possu, oon kaniini! No mut joka tapauksessa, sen jälkeen mulle on annettu pellettii vaan kahdesti päivässä. Oon kans joutunut kerjäämään kaikki herkkuni ja opettelemaan vaik mitä ihan et vaan saisin ravintoo. Ja välillä ne sittenkin sanoo et mä oon vegaani ja sitä paitsi heinänsyöjä joka voi ihan hyvin syödä heinää jos on nälkä. En oo tosta yhtään varma. Ei ne itekään millään paleodieetillä ole, miks mun pitäis?!!! No mut joka tapauksessa, tää on mun imitaatio siitä miltä Saara on näyttänyt viime aikoina.

Oh hai! Those peeps of mine are just plain lazy in these days, so a dwarf rabbit has to take care of his own social media visibility. How lame is that?! In this first pic you can see what my people look like in these days. This is my Saara imitation. 

But the thing I wanted to blog about are all the treats that have been prepared lately in this family but not been given to me. I don't know what it has to do with anything, but in the spring my tummy felt just a wee bit sore (after certain rabbit had gorged inherited pellets...editor's note) Anyhoo, those hysterical humanoids took me to the vet. She called me piggy. How can my people think she's a great bunny doctor?!!! I'm not a piggy, I'm a rabbit! Ok, so ever since I've been fed pellets only twice a day. I've had to beg all my treats and learn even tricks in order to get nourishment. And when I complain, they just say that I'm a vegan and a hay-eater who can eat hay as much as he likes if he is hungry. I'm not at all sure about that. It's not like they are on paleo diet themselves even if they are humans. So why should I bother?! 

 photo DSCN0746_zpsaobwkbsu.jpg

Nii, se mistä mun oikeesti piti kertoo on kaikki ne herkut joita mä en oo saanut tänä kesänä syödä, vaik oon vinkunu niin paljon kun ilman äänielimiä oleva pieneläin vinkua voi. Noitten puutarhanhoitokin on ollut tänä vuonna vähän mitä sattuu, mut kirsikkavuosi oli hyvä. Aluks aattelin et kaikki on hyvin kun sain kuiteski muutaman kirsikan (ja vadelman, mansikan, karhunvatukan ja pensasmustikan ja ompun...)

So the thing I wanted to show you are all the treats that I've been not allowed to eat even though I've whined as well as a little animal without vocal chords can whine. My humans' gardening hasn't been all that great this year, but everything looked pretty good when cherries ripened. At first I thought that all was well when I got to sample a few cherries (and raspberries, strawberries, blackberries, blueberries and apples...)

 photo DSCN0716_zps9hilnkep.jpg

Taisin syä muutaman herukankin. Mut sit Saara teki tämmösen punaherukkapiiraan. Tuoksu oli ihan älyttömän hyvä. Mut arvatkaa vaan, sainko yhtään. No en saanut.

I think I ate some red currants too. But then Saara made this pie. It smelled heavenly, but I didn't get any!

 photo DSCN0743_zps5xwjp9qs.jpg

No sit ne teki kirsikoista hilloo. Ei kelvannut edes apu, kun ehdotin et voisin vähän pestä kattilaa. Saara ei kai oo kuullu että pienten on tärkeää päästä osallistumaan keittiöhommiin osaamistasoon sopivalla tavalla.

Then they made cherry jam. My help was not accepted when I suggested that I could help to wash the cooking pot. Saara hasn't probably heard that it's important for little ones to be able to participate in housework as their abilities allow.

 photo DSCN0734_zps9smxdeg2.jpg

Sit se Saara leipo viäl tämmösen kirsikkaversion New York Cheesecakesta. Kuulemma tuli älyttömän hyvä, mut tässä vaiheessa aloin epäillä et mun ihmisistä on tullut oikeesti vähän pahoja. Kattokaa nyt: kakun päällä olevat kirsikat on ihan tuoreita. Mut arvatkaa vaan sainko niistä yhtään? No en saanu.

Then she baked this cherry topped version of New York Cheesecake. They said it was wonderful, but at this point I started to suspect that my humans had started to turn towards the dark side. See those fresh, tasty cherries on top of the cake? See if I got any? No, I didn't.

 photo DSCN0726_zpslsaqkpms.jpg

Sit vähän myöhemmin ne kävi jossain metsässä. Kai niillä oli tullut vähän huono omatunto, sain sieltä nimittäin tuliaisiksi aika hyviä metsämustikoita. Mut oisin mä voinut maistaa vähän tätä kantarellipastaakin. Eikö muka oo kasvisruoka? No on! Mut en saanut silti yhtään! Mä luulen et mun ihmiset on vaan ahneita.

A little later they went to someplace called forest. I guess they felt a bit bad, because I got some tasty bilberries from there. But I could have tasted just a little this chanterelle pasta as well. Isn't this a vegan dish, I ask? Yes it is! And I still didn't get any. I think my people are greedy.

 photo DSCN0741_zpsrqsfep2u.jpg

Sit ilosempiin kuulumisiin. Kuulin jonkun Keskeneräisen blogista jossa on kuulemma välillä hyviä piilokuvia. Kuulemma, en oo päässyt kattomaan sillä tietysti ihmisten mielestä se on kaneille sopimaton blogi. En tiä miks. No mut päätin sit tehä ihan oman piilokuvan kun sain tilaisuuden heinäpussin kaaduttua. Tässä se on! Etsikää kuvasta kaniini! Ei sit kurkita tonne alas heti!

Ok, but then let's wrap this post up with some happier news. There's this Keskeneräinen's blog (in Finnish), where the blogger sometimes posts some neat puzzling pictures. Or so I've heard, I haven't been allowed to look because of course my humans think the blog isn't suitable for rabbits (editor's note: This otherwise lovely blogger grows meat rabbits). I don't know why. But anyways, when a chance came, I decided to make my own puzzling picture. Here! Find a rabbit! And no peeking to the pic below!

 photo DSCN0767_zpst0vj5ype.jpgI

-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-

No nyt saa katsoa! Täällähän mää. Ja tietysti multa kiellettiin pää edellä muovipussiin ryömiminenkin heti kun saivat nää kuvat otettua.

Now you can look. I'm in here. And sure as taxes, my people forbade me to dive head-first into a plastic hay bag right after they had finished taking photos.

 photo 20161008_110103_zpszw9inmca.jpg

No niin, tässäpä tää tältä erää. Hyvää syksynjatkoa kaikille! Mä meen nyt miettimään vielä jotain mitä noi vois multa vielä kieltää. Mähän oon tän talon pikku päivänsäde, ja selvästi noi kaks saa tyydytystä siitä että kieltävät kaiken tosi hauskan pilkkueläimiltä. Kai saan vähän myötätuntoa ees teiltä?! Myös pupunnameja ja juustoa ja sipsiä voi lähettää vaikka postissa.

Terveisin,

Kola

So this is it! Happy fall, everyone! I'm going to think what fun I could do and be forbidden to do. I'm the little ray of sunshine of this household, and it's obvious those two humans are very happy when they get to tell "no" to me. I hope you, Dear Readers, are more compassionate. Maybe you could also send me some bunny treats and cheese and potato chips? 

Love, 

Kola

Dinosauruksia puistossa

Olen kytännyt Katlaa (mitä muuten todellakin kannattaa jatkaa, siellä tapahtuu jännittäviä asioita vaikka isoa pamausta ei ole vielä kuulunutkaan) niin innokkaasti että moni muu tärkeä uutinen on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle. Esimerkiksi se että aitoa Jurassic Parkia ei tarvitse etsiä elokuvista vaan kipaisu rantaan tai kaupungin puistoon voi riittää. Uudessa Tiede-lehdessä pöllytettiin vanhentumaan päässeitä käsityksiä dinosauruksista. Ykköspaikalle jutun kirjoittanut Maija Karala nosti ansaitusti ajatuksen siitä että dinosaurukset olisivat kuolleet sukupuuttoon 66 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneessa massasukupuutossa ja modernit linnut polveutuvat pisimpään sinnitelleestä kourallisesta siivekkäitä dinosauruslajeja. Nyt on selvinnyt, että tämä on vain osatotuus. Todellisuudessa eräät dinosaurukset ovat selvinneet näihin päivin asti, näyttäen suunnilleen samoilta kuin ne ovat näyttäneet jo liitukaudella. 


Kutsumme näitä dinosauruksia sorsiksi.

Näkemyksen taustalla vaikuttanut fossiililöytö, Etelämantereelta Vegan saarelta löydetty sorsalintuihin kuulunut Vegavis iaai ei ole mikään uusi fossiililöytö, vaan ollut maisemissa jo vuodesta 1992 asti. Vegavikset räpylöivät Etelämantereen vesillä jo 68 miljoonaa vuotta sitten. Ne näyttivät sorsilta, polskuttivat kuin sorsat, ne olivat sorsia. Vaakut polskuttivat maailmanlaajuisen katastrofin läpi suunnilleen samannäköisinä kuin ennenkin, ja sen jälkeen ne ovat odottaneet kärsivällisesti jotakuinkin 66 miljoonaa vuotta jotta jostain ilmaantuisi vihdoinkin kädellislaji jolta saisi pullaa. Niiden ympärillä jylläsi massasukupuutto joka teki selvää kaikista dinosauruksista ja liskolinnuista, linnuista selvisi vain kourallinen kaikkein sopeutuvimpia lajeja. Voi olla sattumasta kiinni ettei nykyään ole olemassa hännällisiä tai hampaallisia lintuja. Tietysti sorsillakin oli sopivien ominaisuuksien lisäksi matkassaan enemmän onnea kuin Eurojackpotin päävoittajalla. Mutta silti.

Tämä oli pitkään kuitenkin vain yksi, kiistanalainen tulkinta. Pitkään ajatusta siitä että jokin linturyhmä olisi säilynyt massasukupuuttokauden läpi olennaisilta osiltaan nykyisen kaltaisena pidettiin mahdottomana. Nyt näyttää kuitenkin siltä että vähitellen näkemys on vahvistunut ja lopulta voittanut. Useimmat lintulajit ovat toki erilaistuneet muutamasta massasukupuutosta selvinneestä sissilajista viimeisten reilun 60 miljoonan vuoden aikana nykyiseksi lajikirjoiksi joka on valloittanut myös monet dinosauruksille aiemmin kuuluneet ekologiset lokerot. Paitsi sorsat. Ne ovat vain vähän päivittäneet tyyliään, mutta muuten porskuttaneet jotakuinkin ennallaan. Mitäpä sitä hyvää ja äärimmäisissä olosuhteissa testattua designia muuttamaan.

Sorsien lisäksi toinen ikivanha linturyhmä ovat muuten kanalinnut. Mutta sen ajatteleminen pidemmälti samalla istumalla alkaa olla maailmankuvalleni jo liian iso järkytys.

Kahdeksan asiaa jotka olen oppinut huumeista maallikkotuomarina (mutta jotka kaikki haluaisivat oppia jo ala-asteella)

    1. Huumeita saa nykyään aivan joka paikasta. Ei kannata muuttaa vihoviimeiseen peräkylään siinä toivossa että lapsukaiset eivät pääsisi halutessaan käsiksi laajaankin valikoimaan päänsekoittimia. Jos siellä on vähemmän väkeä, se tarkoittaa vain sitä että todennäköisesti paikallinen diileri on vähintään puolituttu.

    2. Huumeet eivät ole vain hämärissä loukoissa piilottelevan syrjäytyneen roskasakin juttu. Se että sinä tai lapsesi liikutte piireissä joissa pukeudutaan kalliisti, harrastetaan kehittäviä asioita ja biletetään tyylikkäästi ei tarkoita etteikö huumeisiin voisi törmätä. Itse asiassa, mitä paremmat piirit, sitä pahempaa jälkeä ehtii monella tasolla tulla ennen kuin yhteiskunta huomaa tulla väliin

     3. Vaikka itse olisit vakaasti ja vilpittömästi sitä mieltä että käyttösi on hallittua ja ettei huumeidenkäytöstä ole aiheutunut sinulle mitään merkittävää haittaa, voit luottaa siihen että moni muu ympärilläsi on asiasta eri mieltä -ja hyvästä syystä. Huumeongelman pahenemisen suuriin syihin kuuluu se, että käyttäjä itse huomaa oman tilansa viimeisenä. Huumeista voi olla sinulle selvästi ja matkan päähän näkyvää haittaa vaikka kävisit töissä ja rahasi riittäisivät elämiseen, vaikka voisit pitää käytöstä vapaapäiviä tai -viikkoja, vaikka kotisi, kaverisi ja ulkoasusi olisivat siistejä.
     
     4. Pelottavat, raa'an väkivaltaiset huumemaailman möröt eivät ole kaukana perusviihdekäyttäjän maailmasta vaikuttavia pomoja, gorilloita tai salakuljettajia. Pienikin huumevelka tai muu stiplu voi tuoda siitä naapurin leppoisasta diileristä esiin uusia, vallan uskomattomia puolia (ja samalla voi selvitä ikävällä tavalla että sillä diilerillä on tosi kamalia kavereita). Jos poliisi ehtii hätiin ja päädytte käräjille koko konkkaronkka, niin hyvä on. Lehtiä lukemalla selviää, että aina ei ehdi.

5. Ihan sama miten vaarattomaksi ja satunnaiseksi ihminen kemikaalileikkinsä kokee- todennäköisesti  hän vähintään rahoittaa sillä raa’an rikollisliigan toimintaa. Myös silloin kun kuvittelee vain ostavansa kaverin pienviljelemiä tuotteita. Huumepiirit ovat verkostomarkkinointia helvetistä.

    6. Huumeiden pitempiaikainen viihdekäyttökin näkyy päällepäin- enkä nyt viittaa hoikistumiseen. Ottaen huomioon kulttuurimme etenkin nuorille asettamat ulkonäköpaineet on aika käsittämätöntä, miksi kukaan haluaa vilkaistakaan kamaan päin. Sanotaan nyt vaikka niin, että en ole kuvitellut aikoihin käyväni parikymppisestä -paitsi nähdessäni parikymppisiä käyttäjiä joilla on muutama vuosi ahkeraa harrastamista takana.

     7. Hyvä seura ei koskaan viihdy samassa paikassa huumeiden kanssa. Jos ihailemasi henkilö käyttää huumeita, se ei todista että kyseessä on harmiton ja ehkä kiinnostavakin huvittelumuoto vaan että ihailun kohteen elämässä on synkkiä puolia joista et tiedä etkä haluakaan tietää. Jos löydät itsesi bileistä joissa tarjotaan huumeita oikea johtopäätös ei ole että viihdekäyttö on ok, vaan että olet joutunut tosi surkeisiin bileisiin.

    8. Hauskimmastakin huumepäissä tehdystä sekoilusta katoaa kaikki ilo viimeistään siinä vaiheessa kun päästään käräjille. Todennäköisesti kuitenkin jo paljon aikaisemmin. Harvalle henkilönkatsastus, pakkoverikokeet, kotietsintä takavarikkoineen ja putkareissu yhdistettynä mahdollisiin vieroitusoireisiin/krapulaan ovat kovin hauskoja etenkään sellaisena pakettitarjouksena minä ne tuppaavat tulemaan. (Paketista on olemassa myös huomattavasti ikävämpiä variaatioita).

Viikonlopun ohjelmassa: tulivuoren kyttäystä

Islannissa tapahtuu taas. Tällä kertaa levoton tulivuori ei ole aiemmin kesällä hyvin paineistetuksi havaittu Hekla vaan toinen iso tulivuori, jäätikön alta löytyvä Katla. Tätä kirjoitettassa tilanne on se, että maanjäristysaktiivisuus Katlalla on noussut ja useita magnitudi 3:n ylittäviä järistyksiä on havaittu. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, mitä aktiivisuus tarkoittaa vai tarkoittaako mitään. Lentoturvallisuusluokituksessa Katla on siirretty vihreästä keltaiseen, eli rauhallisesta "aktiivisuus lisääntynyt"-tasolle.

On aika pistää kotikatsomo pystyyn mukavalle Suomessa sijaitsevalle sohvalle (ja ajatella hieman huolestuneesti Katlan lähistöllä laiduntavia söpöjä lampaita ja islanninheppoja). Näiden linkkien avulla tilanteen reaaliaikainen seuraaminen onnistuu. Katlaa tarkkaillaan nyt hyvin tiiviisti, joten jos jotakin tapahtuu, paikalle saataneen nettikameratkin.

Tässä tilannetta seuraava, ahkerasti päivittyvä blogi josta viimeisimmät tapahtumat näkee näppärästi.

http://www.jonfr.com/volcano/

Islannin ilmatieteen laitos sisältää paljon tiiviisti päivittyvää tietoa maanjäristys- ja tulivuoritilanteesta.

http://en.vedur.is/

Havaintoasemilla mitattuihin seismisiin käppyröihin pääsee tutustumaan tästä linkistä

http://hraun.vedur.is/ja/drumplot/mapDRUM.php

Englanninkielisestä lehdestä voi lukea selkokielisiä uutisia tapahtumista. Ei päivity yhtä usein kuin edelliset sivut, mutta on lukijaystävällinen.

http://icelandmag.visir.is/

Lopuksi, viranomaistiedotteet joista voi seurata seudun turvallisuustilannetta

http://www.almannavarnir.is/displayer.asp?cat_id=133

ETA: Nettikamera löytyi!

http://www.livefromiceland.is/webcams/katla/

posted under , | 2 Comments
Uudemmat tekstit Vanhemmat tekstit Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments