Vaikein osa on antaa rastaalle osa

Täälläkin sitten innostuttiin ottamaan laiskiaisista mallia, ainakin mitä blogiin tulee. Puolustaudun sillä että nyt on marja-aika. Mustikkametsään emme tosin ole vielä ehtineet...mutta olisimme varmaan, jos puutarhan sadossa ei olisi niin paljon tekemistä. 


Tämä vuosi on taas oikein hyvä marjavuosi. Uudet, vanhat ja siirretyt kirsikkapuut ovat olleet ahkerina, ja sitten on tullut meidän vuoro tehdä ihanaa kirsikkahilloa ja joululahjalikööriä. Pakastimeen on nousemassa pino punaherukkarasioita. Viikonloppuna olen vielä ajatellut tehdä mustaherukkahilloa.

Marjasadon, ja yleensäkin sadon, prosessoimisessa ei mielestäni ole se poiminta- pilkkomis- ja keittelypuoli. Sen mitä maalaisjärki ei kerro, saa helposti selville ja sitten tarvitsee vain seurata ohjeita. Paljon vaikeampaa on ennakoida osuvasti se kuinka paljon mitäkin talvella kuluu. Itselläni, kuten varmaan monella muullakin, satovyöryn tullessa talven kulutus on helpompi ennakoida yläkanttiin. Joo, ihan varmana meillä talvella syödään joka päivä hilloa JA mehua JA pakastemarjoja JA toista hilloa. Joo, ihan varmaan... Vaikein osa minulle on myöntää, että pieni perheemme pystyy hyvällä mielellä syömään talven aikana tietyn määrän kutakin lajia, muttei paljon enempää. Kun kesällä ollaan ahmittu koko perheen voimin (Kolalainen on myös tietysti päässyt osingoille) tuoreita marjoja, on kiinnostus säilöttyihin aarteisiin ollut loppuvuodesta kohtuullista. Maalaismittakaavassa, tietenkin, sillä muistan yhä hämärästi että elämässäni oli joskus aika jolloin en olisi voinut kuvitellakaan tarvitsevani talvivaraksi useamman kilon pakastettuja punaherukoita. Optimisti voi varautua parilla ekstramarjarasialla, mutta tuplamäärää ei kannata innostua säilömään. 

Kantapään kautta on tullut sekin viisaus opittua, samalla kun olen oppinut kaiken muunkin minkä säilönnästä tiedän. Ensimmäisten vuosien säilöntäöverit ja niitä vuoden perästä seuranneet siivoojaiset ovat vähitellen opettaneet, mitä meillä oikeasti kuluu ja miten paljon. Koska jokainen perhe on omanlaisensa epäilen, ettei tätä asiaa ehkä muuten voikaan oppia. Jonakin talvena löytyy sitten loistoresepti, varasto tyhjenee ennen aikojaan ja seuraavana vuonna voi säilöä vähän lisää ellei reseptiin ehdi sitä ennen kyllästyä. Jonakin vuonna voi tulla kato, ja joutuu sinnittelemään ilman jotakin olennaista, kuten kuluneena satovuonna omenahilloa (kaupan kuraa on jääkaapissa yhä kerran maistettu purkki. Yäks.) Sekin saattaa aiheuttaa parempien aikojen koittaessa hamstraushalua. Mutta noin pääpiirteittäin, jos perheessä ei tapahdu suuria muutoksia, säilöntätarpeetkin pysyvät vuodesta toiseen suht samoina. 

Ahnehtimista parempi on antaa rastaillekin osansa. Ovathan ne ärsyttäviä lintuja, mutta niillä on edessä rankka muuttomatka ja talvehtiminen alueilla joissa pikkulintujen rääkkäys ja tappaminen on paikoitellen huvittelumuoto. Jos pensaissa on myöhään syksyllä vielä muutama marja jäljellä, paikalle voi jonakin synkkänä marraspäivänä saapua vaikka kaunis tilhiparvi sirisemään. Kohtuullisuus palkitaan taas- jos ei muulla niin pienemmällä paniikilla ennen seuraavaa satovyöryä.

Söpöt eläinvideot-teemaviikko: esimerkkiä lomalaisille

Tämän päivän söpöt eläimet tulevat Costa Ricasta ja ovat todellisia rauhan ja rakkauden mannekiineja. Mikä ehkä selittääkin sen, että ne tarvitsevat nykyään erityistä suojelua. Laiskiaisia kannattaakin suojella, sillä jos maailma jotain tarvitsee kipeästi niin söpöjä eläviä todisteita sillä että jopa evoluution hampaissa voi selvitä pikälle erikoistumalla rennosti ottamiseen.

posted under , | 1 Comments

Söpöt eläinvideot-teemaviikko: siivouspäivä pandatarhassa

Siivoaminen on usein vähän rasittavaa. Eläinystävät jotka haluavat osallistua siivoukseen ja kertoa mielipiteitään ihmisten aherruksesta maustavat arkiset askareet usein yhtaikaa rasituksella ja söpöysyliannostuksilla. Se on toisaalta ihan korvaamaton tunteiden yhdistelmä. Nämä pandanpojat ovat jo ammattilaisia lajissa.

posted under , , | 1 Comments

Söpöt eläinvideot-teemaviikko: Lundi

Lundi tarkoittaa ranskaksi maanantaita ja islanniksi lunnia. Aivan liian herkullinen yhteensattuma, jotta sen voisi jättää huomioimatta tällä teemaviikolla.

On siis lunnivideopäivä! Tämä video kertoo projekti Puffinista jonka pitkäjänteisen työn tuloksena saarelta kertaalleen sukupuuttoon metsästetyt lunni- ja tiirapopulaatiot saatiin palautettua. Sukupuuttoon tappaminen oli taas kerran helppoa verrattuna siihen pitkäjänteiseen, innovatiiviseen työhön mikä tarvittiin bioottisen yhteisön korjaamiseksi. Lopussa hyvä saa palkkansa, ja ihminen onnistuu korjaamaan aiheuttamansa vaurion (sivuhuomautus: jostain syystä "luonnon kiertokulkuun puuttumisesta" ollaan yhä enemmän huolissaan suojeluprojektien kohdalla kuin silloin kun eliölajien selviytymismahdolllisuuksia ollaan heikentämässä ihmisen toimesta).

Marmustoin eilinen kommentti sai minut miettimään sitä miten kohtelemme usein hyvää kuin äärimmäisen rajallista resurssia jonka käyttämistä "turhiin" tai "liian vähäpätöisiin" kohteisiin pitää tarkasti varoa. Kuitenkin hyvä lisääntyy jakamalla, ja on todennäköisempää että maailma joka on lempeä pienimmille, on sitä myös vahvemmille. Jos keskitymme miettimään, mitkä myötätunnon eleet, hyvät teot ja välittämisen tunteet ovat tuhlausta ja turhuutta, menetämme helposti useimmat niistä hyvän mahdollisuuksista jotka arjessa ovat tarjolla. Ja luonne korruptoituu sen mukaisesti. Paljon parempi on uskaltaa välittää ja vaivautua tekemään pieniä hyviä tekoja- niin saamme ajan saatossa paljon hyvää aikaiseksi ja lisäksi valmistaudumme järkevimmällä mahdollisella tavalla suurempiakin tilaisuuksia varten.

Söpöt eläinvideot-teemaviikko: Hyvän matematiikka on helppoa (+ pingviininpoikasia)

Päivän ajatus: Jos yhden ihmisen hirmutyö pysäyttäisi kaikki suomalaiset niin että he tekisivät sen inspiroimina yhden rauhan ja ystävällisyyden teon, se tekisi reilut viisi miljoonaa hyvää tekoa. Samaan tulokseen päästäisiin jos vain puolet kansasta innostuisi, mutta niin kovasti että jokainen yrittäisi lisätä onnea kahden ylimääräisen hyvän teon verran. Luulisi suurempien pahantekijöiden vähitellen vajoavan epätoivoon jos heidän pelon- ja vihanlietsomisyrityksensä päättyisivät aina niin. Samalla hyvyyden matematiikka auttaa laittamaan perspektiiviin ne lannistavat ajatukset jotka sanovat ettei pahuuden rinnalla minun pienistä yritelmistäni kuitenkaan mitään hyötyä ole. Kyllä on, ja jos tarpeeksi moni valitsee uskoa hyvään, maailma paranee.

Lohdullista on sekin, että söpöihin eläinvideoihin sopivia tyyppejä on maailma täynnä. Ehkä heitä ainakin toistaiseksi on vieläkin enemmän kuin hirveitä ihmisiä. Sen kunniaksi, tämän päivän videossa on supersöpöjä Etelämantereen asukkaita.

Söpöt eläinvideot-teemaviikko: Ei vain kevytmielisyyden vuoksi

Niille jotka miettivät, onko söpöjen eläinvideoiden jakoon laitto pelkkää hömppää, tarjoan alkulukemiseksi ennen päivän videota tämän linkin (englanniksi). Kissavideoiden katselu näyttää tutkimuksen mukaan alentavan stressiä ja lisää katselijan onnentunnetta.

Tämän lisäksi teemaviikko on tietysti myös demonstraatio etiikan perusteisiin kuuluvassa harjoituksessa "pieniä keinoja pysäyttää paha ja muuntaa sitä hyvän lähteeksi."

Tässä tämän päivän annos onnea teille, Rakkaat Lukijat. Korkeasaaren amurintiikerille (joka tietysti lasketaan kissaksi, erittäin uhanalaiseksi kissaksi) on vähän aikaa sitten syntynyt kolme hyvinvoivaa pentua. 

Millä pienillä keinoilla te olette ajatelleet torjua pahaa lähitulevaisuudessa?


Muualla blogistaniassa: Keskeneräinen on jo ehtinyt tervehtimään äititiikeriä perntuineen.

Nizzan terrori-isku ja uusi teemaviikko

Nizzassa on tapahtunut hirmutyö. Kirjoitin aiheesta noin puolikkaan postauksen, sitten pyyhin sen pois, sillä minulla ei varsinaisesti ole aiheesta mitään upouutta sanottavaa.


Sen sijaan minulla on uusi teemaviikko. Sillä kuten aikaisemminkin olen kirjoittanut: sitä mitä terroristi haluaa, hänen ei pidä saaman. Sen sijaan kaikkea minkä terroristi haluaa hävittää ja vaientaa, tulee viljellä entistä suuremmalla tarmolla: vapautta, veljeyttä, tasa-arvoa, elämäniloa, kevytmielisyyttä, rakkautta ja postmodernia taidetta, muun muassa.

Omalta osaltani, luulisin etteivät terroristit halua yhtään lisäjulkisuutta söpöille eläinvideoille. Siis täällä alkaa nyt söpöt eläinvideot-teemaviikko. Ja koska tämänkin teemaviikon taustalla ovat ne jotka ovat jälleen muistuttaneet maailmaa siitä miten tärkeä on nauttia elämästä täysillä niin kauan kuin sitä riittää, näen viisaaksi ampua kovilla heti aluksi.

Olkaapa hyvät: kanien estehyppykilpailut

Kanien ystäville tiedoksi, että tätä urheilulajeista jalointa on mahdollista harrastaa myös täällä Suomessa.


Google ja suomalaiset: omia ajatuksiani

Suomalaiset naiset ovat tasa-arvoisia. Suomalaiset miehet työllistyvät nyt viimevuotista paremmin. Ihan vilpittömästi odotin, että tämäntapaisia otsikoita Google tarjoaisi topkymppiin, onhan tuontyyppisistä aiheista yhä uutisoitavaa maassa jossa globaalissa mittakaavassa tarkasteltuna niin moni asia on yhä ruusuisesti. Mutta niin vain sinisilmäinen blondi tuli taas yllätetyksi. Eniten Google haluaa kertoa, että suomalaiset ovat ällistyttävän rumia. Itse tosin epäilen, että pinnallisuus ja negatiivisuus ovat näiden tulosten perusteella vielä suurempia ongelmia. 

Mielenkiintoista oli mielestäni sekin että siinä missä amerikkalaisnaisista kertovat (ja heitä mollaavat) hakutulokset vievät usein ns. miesasiamiesten sivuille, Suomessa mollaamisessa kunnostautuivat keskustelupalstat ja oikeat mediatalot. Eli tavalliset kansalaiset ja tavallisen kansan suosimat mediat. Suomalainen ulkonäön mollaamisen kulttuuri näyttäisi pikasosiologisen testin valossa olevan laajempaa kansanhuvia kuin vastaavat ulostulot Amerikanmaalla. Jos näin on ja meille todella on kehittynyt lyttäämisen ja pinnallisuuden kulttuuria, se on paljon isompi ongelma kuin rumuus sinänsä. 

Mitä rumuuteen tulee, kannattaa toki muistaa että huolimatta kaikista ulkoisista vioistamme ja puutteistamme (jotka pinnallisuuden logiikalla kertovat tietysti kaiken olennaisen Sisämaailmasta), rikkaan länsimaan ihmiset ovat ainakin kauniimpia kuin koskaan aikaisemmin historiassa. Katukuvassa ei suurin joukoin näy sodan, onnettomuuksien tai vaarallisen työn silpomia ihmisiä jotka ovat saaneet hoidoksi korkeintaan alkeellista ensiapua. Puutostaudit ja aliravitsemus eivät ole runnelleet keskivertokansalaista. Köyhät ovat yhä keskuudessamme, mutta likaista ryysyköyhälistöä ei näy. Revennyt ja kulutettu tyyli on muotivalinta, ei arkinen pakko. Vanhat valokuvat paljastavat että tämän päivän keskivertonelikymppisen olemus on ihan toisen näköinen kuin sata vuotta sitten eläneen kansanihmisen: vauraampi ja paljon vähemmän kulunut ja kumarainen. Siitä voisi ehkä päätellä että vikojen laskemisen sijaan suomalaisilla olisi syytä peiliin katsoessaan tuntea syvää kiitollisuutta jokaisesta näkyvästä hyvinvoinnin hitusesta. Sillä mikään niistä ei ole itsestäänselvyys, kaikki ne muruset ja itsestäänselvyydet ovat asioita joita ilman esivanhempiemme murskaenemmistö on joutunut toimeen tulemaan.

Kiitollisuuden treenaaminen on hidasta ja pitkäjänteistä työtä, joten lopuksi pikaratkaisu niille jotka kärsivät omasta tai kanssaihmisten rumuudesta kovasti:katso toisaalle. Ala vaikka tarkkailemaan lintuja. Tai vielä parempi: opettele tietoisesti näkemään sekä peilissä että vastaantulijoissa hyvää. Muista että sinun maailmasi koristaminen ei ole kovin korkealla kenenkään elämän tärkeysjärjestyksessä, ja että niin on hyvä. Aluksi voi kokeilla vaikka keksiä jokaista mieleen tulevaa negatiivista tai arvostelevaa ajatusta kohden yhden kauniin ja myönteisen ajatuksen. Loppujen lopuksi ikävistä ajatuksista ja rumuudesta kärsii eniten se joka on jumittunut rumuutta havainnoimaan ja ajattelemaan.

posted under , | 2 Comments

Naistenviikon lähestyessä: Google ja suomalaiset naiset

Näin naistenviikkoa odotellessa innostuin tekemään pienen googlesosiologisen testin

Näpytin hakukenttään sanat "suomalaiset naiset ovat".

Tässä 10 ensimmäistä tulosta:

1.Miksi suomalaiset naiset ovat epänaisellisia? (Iltalehti)
2.Miksi suomalaiset naiset ovat niin rumia? (Suomi24 keskustelu -sinkut)
3.Suomalaiset naiset ovat miesmäisiä (Tiede.fi, vapaa sana)
4.Miksi suomalaiset naiset ovat niin rumia? (vauva.fi, aihe vapaa)
5.Miksi suomalaiset naiset ovat epänaisellisia (vauva.fi, aihe vapaa)
6.Tyly tuomio naapurimaista: suomalaiset ovat rumimpia (Iltasanomat)
7. Suomalainen rumuus (Anna.fi, useita alakohtia mm. Miksi Suomessa naiset niin ilkeitä toisilleen,
Suomalaisten naisten järkyttävä maine, Suomalaiset juntteja?)
8. Naiset eivät pysy Hottis-Danielin perässä: "Suomalaiset naiset ovat juntteja!"(nelonen.fi)
9."Suomalaisen naisen kanssa on helpompaa"-Irakilaiset turvapaikanhakijat puhuvat nyt naisista (Yle)
10.Miksi suomalaiset on niin rumia? (Meidänperhe.fi/keskustelu)

Vertailun vuoksi: sama kysymys amerikkalaisista naisista: American women are...

1.European women vs. American women (Maverick traveler)
2.How my Life Regained Harmony After I Stopped Dating American Women (Maverick traveler)
3.15 things I've Noticed About American Women (happierabroad.com blog)
4.Why I will never marry an American Woman (www.the-niceguy.com)
5.What Foreign Men Think Of American Women (heartiste.wordpress.com)
6.10 Reasons Why Foreign Women Are Better Than American Women (returnofkings.com)
7.American Women Are Only Good for One Thing (returnofkings.com)
8.Clinton Surrogate Says Most American Women Are Ugly (dailycaller.com)
9.Why American Women Are More Obese Than Ever (msn.com)
10.The Pitfalls of Marrying an American Woman (Telegraph.co.uk)

Lopuksi, katsokaamme tasa-arvon vuoksi mitä mieltä suomalaisista miehistä ollaan:

1.Hottis-Martta pitää myös naisista: "Suomalaiset miehet ovat suoraan sanottuna aika rumia" (Iltasanomat.fi)
2.Tämän takia naiset valitsevat ulkomaalaisen miehen (Iltasanomat.fi)
3.Miksi suomalaiset miehet ovat niin rumia (vauva.fi/aihe vapaa)
4.Suomalaiset miehet ovat ymmällään: Mihin minua tarvitaan? (Iltalehti.fi)
5.Tässä suomalaiset miehet ovat laiskimpia (Radionova.fi)
6.Kiinalainen ystävättäreni haukkui suomalaiset miehet lyttyyn (meidänperhe.fi/keskustelu)
7.Suomalainen rumuus (anna.fi, keskustelu)
8.Suomalaiset miehet on rumia (Suomi24 keskustelu, Ihannemies)
9. Ovatko suomalaiset miehet rumia? (Suomi24 keskustelu, sinkut)
10.Suomalaiset miehet ovat rumia, mutta suomalaisissa naisissa puolestaan on paljon hyvännäköisiä (Kaksplus.fi, keskustelu)

Huomioita, ajatuksia?

Hellettä paossa Islannissa, osa 2: Ihmeiden paraati / Escaping heat wave to Iceland, pt 2: A Parade of wonders

Matkustaako Amerikkaan vai Eurooppaan? Tämänkin kinan voi pistää poikki jos matkustaakin Islantiin jossa Euroopan ja Amerikan mannerlaatat erkanevat toisistaan. Paikoitellen mannerlaattojen välikin on näkyvillä. Tuliperäisellä vyöhykkeellä syntyy uutta maankuorta, mikä onkin mielettömän hienoa sillä laattatektoniikkaa pidetään yhtenä elämän edellytyksistä planeetalla.

America or Europe? This travel problem can be handily solved by traveling to Iceland where European and American tectonic plates are slowly separating. In some places the fissure is even visible. New Earth crust is produced in this volcanically active zone, which is really great because plate tectonic is considered to be one of the necessities for a living planet.

 photo DSCN9561_zpsc0ggbbsu.jpg


Elävästä planeetasta puheenollen...tämä levä ei sisältynyt matkaoppaan Islannin top 10 kasvit-listaan, ehkä siksi ettei se näytä kovin kummoiselta. Me kuitenkin julistimme sen hienoimmaksi vastaantulleeksi kasviksi. Ekstremofiili löytyi Reykjanesin tuliperäiseltä alueelta ja valloittaa elävien kirjoihin puroa jonka vesi pulppusi maasta kiehuvan kuumana ja kaamean rikinhajuisena. Joskus kasvikunnankin edustajalle pitää antaa pojot silkasta asenteesta.

Speaking of a living planet...this algae wasn't included in our travel guide's Top 10 Plants of Iceland-list, perhaps because it really doesn't look like much. We, however, didn't hesitate in declaring it the coolest plant we encountered on our trip. This is an extremophile living in volcanic are of Reykjanes. It is conquering a foothold for life in a creek where water emerged from the ground boiling hot and smelling strongly of sulphur. Because sometimes representatives of plant kingdom deserve points for sheer attitude too.

 photo DSCN9618_zps9p3tncur.jpg

Tarkempi vilkaisu levän kotimaisemiin. Tuommoisesta höyryävästä lähteestä tulevasta purosta se löytyi. Vain haju puuttuu. Olkaa siitä kiitolliset.

A better view of the area where we found the awesome algae. See those little streams coming from the smoking pools? Only stink is missing. Be grateful for that.

 photo DSCN0422_zpswijokqai.jpg

Tästä kuvasta puolestaan puuttuvat äänitehosteet jotka tulivat purkautuvasta höyrystä. Huomatkaa tuhoutunut turistisilta.

Missing from this photo are sounds caused by steam emerging from underground. Note the destroyed viewing bridge that had been built for tourists.

 photo DSCN9576_zps3ai63ijk.jpg

Aktiivista vulkaanista toimintaa oli vain paikoitellen, mutta maisema oli tuliperäistä kaikkialla. Laavakenttiä ja mustan vulkaanisen tuhkan (joka tosin on pikemminkin mustaa hiekkaa) peittämiä näkymiä oli kaikkialla.

Only some areas are volcanically active, but the scenery is volcanic everywhere. Lava fields and black tephra were everywhere.


 photo DSCN0128_zpszd86s114.jpg

Näissä maisemissa eläminen vaikuttaa taatusti elämänasenteeseen. Pienistä ei kannata säikkyä. Tämä meriharakka (Haematopus ostralegus) oli tehnyt pesäkuoppansa avoimelle maalle tien viereen.

Living here must surely affect in one's outlook for life. It's no use to fret over the small stuff. This Eurasian oystercatcher (Haematopus ostralegus) had coolly made her nest on an open ground right by the road.

 photo DSCN0118_zpshd1i9zbi.jpg


Toisaalta, pääsimme havainnoimaan myös lunneja (Fratercula arctica). Niillä on toki mielenkiintoiset elämäntavat, mutta päällimmäiseksi muistoksi jäi söpöysyliannostus. Paljon yliannostuksia tällä matkalla!

On the other hand, we did spend some time observing Atlantic puffins (Fratercula arctica). They do have very interesting behavior, to be appreciated after wrestling with yet another bad case of cuteness overload. Lots of overloads on this trip!


 photo DSCN0597_zpswmjgdxrz.jpg

Teimme tuttavuutta myös Hellnarin-hotellin lähistöllä asustelleiden islanninhevosten kanssa. Kielimuuria ei esiintynyt- "saako olla sokeripaloja?" ymmärrettiin ihan hyvin.

We also befriended some Icelandic horses residing near our hotel in Hellnar. No language barriers: the horses understood "Would you like some sugar?" in Finnish just fine.

 photo DSCN0227_zpsvdbqkke0.jpg

Samaisen hotellin rantakalliot olivat myös hyvä paikka seurailla miekkavalaita. Henkilökunnan mukaan kaksikin miekkavalasperhettä vierailee paikalla säännöllisesti.

Cliffs of the same hote turned out to be a great place to watch orcas. According to the staff, two orca families visit the area frequently.

 photo DSCN0177 ndash kopio_zpsonuckpbj.jpg

Nähtiin muuten hotellin rannasta enemmän valaita kuin varsinaisella valasretkellä. Mutta valasretkellä anoppi otti meistä taas herttaisen perhekuvan. Päivänasut sen kun paranevat: edellisessä postauksessa nähdyn varustuksen päälle puettiin nyt pilkkihaalarit. Eikä se ollut yhtään liioittelua.

Turned out we saw more whales in Hellnar than during our actual whale watching tour. But at least MIL took another cute family photo of us during the tour. Outfits of the day continue improving: in addition to the clothing seen in the previous photopost, we got to wear these thermal coveralls. For a good reason, I might add.

 photo DSCN9988_zps5qe0tatj.jpg


No nähtiin me tämä ryhävalas, nuori ja pieni yksilö. Nyt minulla on matkoiltani jo kolme valaslajia plakkarissa!

We did spot this humpback whale, a young and small individual. Now I've seen three species of whales during my travels, yay!

 photo DSCN0019_zpsgwvnmfxt.jpg

Reykjavikissakin käytiin, toipumassa yliannostuksista, shoppailemassa etenkin lunniaiheisia juttuja, koluamassa taidemuseoita ja kävelyillä. Suurin osa turisteista näytti viihtyvän Reykjavikissa, ja pääkatu Laugarvegur oli turistirysäputiikkeja täynnänsä joista monet myivät lunniaiheisia juttuja.

We also visited Reykjavik. There we recovered from all those overloads, shopped puffin themed stuff, visited art museums and just hanged around. Most of the tourists seemed to stay in or near Reykjavik, and the main street Laugarvegur was full of tourist trap stores many of which sold puffin themed stuff.

 photo DSCN9231_zps3eorzggm.jpg

Pakollinen veistoskuva: Jón Gunnar Árnasonin Sólfar,

Obligatory sculpture pic: Sólfar by Jón Gunnar Árnason.

 photo DSCN0701_zpsjcnhc2za.jpg

Reykjavikista käsin hipsimme Puolison kanssa myös Hafnarfjörduriin jossa sijaitsee kuulemma ihmiskaupungin ohella haltijakaupunki.

From Reykjavik I and DH also visited nearby Hafnarfjördur where according to local legends is an elf town in addition to a human town.

 photo DSCN0656_zps5gu2ded2.jpg


Haltijapuisto oli aivan ihastuttava, luonnonläheinen puisto jossa kiemurteli paljon pieniä haltijapolkuja. Itse haltijoita emme kuitenkaan nähneet...

Elf park was a lovely park with small paths and natural landscaping. We did not see actual elves...

 photo DSCN0666_zpsfjoutttv.jpg

Mutta sen sijaan huomasimme että ystävälliset haltijat olivat tehneet tarkkasilmäisten iloksi pienen taidenäyttelyn. Tässä suosikkiteokseni, jonka arvelisin esittävän Gorm-setää. 

Instead, we noticed that friendly elves had made a little art exhibition for those with keen eyes. Here's my favorite elven artwork, "Uncle Gorm" as we decided to call it.

 photo DSCN0673_zpsfyqdsoni.jpg

Oli se Islanti täynnä suuria ja pieniä ihmeitä. Paljon nähtiin, paljon kuvattiin, mutta paljon jäi vielä näkemättäkin...tai siis seuraavaan kertaan!

Iceland was full of wonders, great and small. We saw a lot, we took a ton of photos, but so much was still left unseen...until the next time!

posted under , | 0 Comments

Hellettä paossa Islannissa, osa 1 / Escaping heat wave to Iceland, pt 1

Juhannuksen alla lämpötilat uhkasivat nousta helteen puolelle. Islantiin suunnistaminen alkoi vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta. Islannissa oli sitä paitsi meneillään paljon mielenkiintoista, kuten jalkapallohuumaa ja hyvin paineistettu Hekla-tulivuori. Aikaa oli reilu viikko, matkaseurana Puolison lisäksi anoppi puolisoineen sekä lankomies puolisoineen, tavoitteena nähdä Reykjavikin parhaiden palojen ohella eteläistä Islantia Jökulsárlóniin asti ja pohjoisempia maisemia Snaefellsnesiin asti. 

As the heat wave approached Finland, we packed our bags and headed to Iceland. Besides, there was a lot of fascinating stuff going on in Iceland, such as soccer fever and well pressurized volcano Hekla. We had eight days, DH's mother and her spouse and DH's brother with his spouse for company, and a goal to experience Iceland from Reykjavik to Jökulsárlón in the south and Snaefellsnes in the North.

Pääsimme nauttimaan viileistä (ja sateisista) tunnelmista heti matkan alkupuolella. Matkalla Jökulsárlóniin vastaan tuli hieman pienempi mutta silti kaunis ja vaikuttava jäälaguuni, Fjallsárlón. Siellä ei vielä parveillut turisteja, mutta tilanne taitaa olla muuttumaan päin.

We got to enjoy cool (and often rainy) weather right from the start. On our way to Jökulsárlón we discovered a smaller but still magnificient ice lagoon Fjallsárlón. It wasn't still crowded by tourists, but the situation seemed to be changing.

   photo DSCN8969_zpsxc3qgptx.jpg

Näkymä hieman kauempaa, horisontissa jäätikön reuna joka murenee hitaasti laguuniin.

A view from a distance: in the horizon there's the edge of the glacier, slowly crumbling into the lagoon.

 photo DSCN8957_zpsxicj77sm.jpg

Lähikuvassa luonnon jääkaleidoskooppi, aineksena eriväriset jäälohkareet.

And a closer view of nature's ice caleidoscope, made of ice in different colors.

 photo DSCN8966_zpsa5ge9u0p.jpg

Aikamme ällisteltyämme pääsimme varsinaiselle Jökulsárlónille asti. Se oli suurempi, mutta tällä kertaa jäävuoria oli vähemmän kuin "bonussárlonissa". Moni jäävuori oli täällä kuitenkin kauniin akvamariininsininen.

After an awesomeness overload we made it to Jökulsárlon. It was a larger lagoon, but this time there were fewer icebergs than in "bonussárlón". Many of them came in this beautiful shade of perfect aquamarine blue.

 photo DSCN8996_zpsgnzgykbu.jpg

No nyt ei ole kuuma! Tämä oli pitkälti viikon tyyli: lämpökerrastoa, kuoripukua, vaelluskenkiä, sekä tietysti pipo ja hanskat. Ja taustalla upea maisema jota vastaan kuka tahansa tyylipoliisikin näyttäisi epäkiinnostavalta.

I'm not complaining about heat here! For most of the time it was wise to wear thermal underwear, shells and layers, and to accessorize with a fast-drying hat, warm gloves and hiking boots. And to complete the picture by standing against a background of natural wonders that would make the most perfect style police appear uninteresting.

 photo DSCN9764_zpsxtphkfbd.jpg

Iloa ja riemua: spottasimme hylkeen ja toisenkin Jökulsárlónissa. Odotuksemme eläinnähtävyyksien osalta eivät olleet aivan pienet, mutta hyljettä emme sentään olleet tohtineet laittaa pakollisten nähtävien joukkoon.

Oh joy and more awesomeness! We spotted a seal, in fact two seals, while in Jökulsárlón. Our expectations regarding wildlife sightings weren't exactly modest to begin with, but we had not dared to include the elusive seals in our must-see list.

 photo DSCN9795_zpsadpgpczb.jpg

Jäävuoret pyrkivät merelle, mutta kauas ne eivät pääse ennen kuin aallot painavat ne takaisin mustalle rannalle jossa ne lopulta sulavat.

Icebergs float towards the sea, but they don't get far before waves push them back to black sand shore where they eventually melt.

 photo DSCN9812_zpshlkyykdd.jpg

Jökulsárlonissa nähtiin tämäkin pieni (Pientilan elävän näkökulmasta) lintumaailman ihme. Lintu joka osasi oikeasti laulaa eikä vain pitää karmeaa metakkaa, eli pulmunen (Plectrophenax nivalis)

Another little wonder (in our opinion, anyway) of bird world: a bird that can actually sing and not just make infernal noise. A snow bunting (Plectrophenax nivalis).

 photo DSCN9741_zpsk9atveo0.jpg

Matka oli muutenkin onnistunut linturetki, eikä pelkästään lunnisöpöysyliannostuksen vuoksi. Hieman aikaisemmin olimme jo nähneet rannalla tämän soman haahkaparin (Somateria mollissima)

Our trip was a successful bird trip, and not only because of puffin cuteness overload. A bit earlier we had seen this beautiful pair of common eiders (Somateria mollissima) taking a walk on a black sand beach.
 photo DSCN9634_zpssr1cnexj.jpg

Putouksia, suuria ja vähän pienempiä, tuntui tulevan vastaan joka tienmutkan takaa. Pysähdyimme aika monessa, mutta vain yhdessä paikassa innostuin loikkimaan purossa.

Waterfalls, big and smaller, seemed to be everywhere. We also stopped to photograph many of them, but this one where I was able to walk into the creek, was one of my favorites.

 photo DSCN9875_zps6aqfbo1z.jpg

Niinjuu, olihan siellä se Heklakin, emmekä voineet tietenkään vastustaa sen lähistölle hiippailemista. Itse vuori pysytteli pilviverhon takana, mutta varoituskyltin saimme kuvattua.

And there was that volcano Hekla, which according to recent news is ready to erupt at any time. How could we resist of getting close enough in order to catch a glimpse of the volcano? The volcano itself hid behind the clouds, but we got a great picture of this warning sign describing the hazards of the area.

 photo DSCN9908_zpshdohzes1.jpg

Jos eli kun tätä paikallisen palvelupisteen näyttelystä löytynyttä keskiaikaisen kartan kopiota on uskominen, helvetin portit on nyt nähty.

According to this very reliable looking copy of medieval map found at local visitor centre, I can now cross "gates of hell" from my list of must see places.

 photo DSCN9911_zpsmizuw2yi.jpg

Niin, mihinpä sitä ei tyttö vulkaanisen toiminnan perässä rämpisi. Jopa kaatosateeseen joka kuritti vierailuamme kuuluisan Geysirin luona. Sää oli kylmä ja julma, mutta kiehuva, rikiltä haiskahtava vesi lämmitti jo katselijaansakin. Ainakin sydämestä. 

But then, where wouldn't a girl go if there's a chance to see some volcanic activity? Even into a pouring rain that was our share during our visit to the famous Geysir and surrounding geothermal area. The weather was cold and cruel, but being surrounded boiling, sulphur-smelling water was quite warming. At least heart-warming.

 photo DSCN9957_zpsizsvxrou.jpg

Metrien korkeuteen sekunneissa suihkuava höyryävä vesipatsas ja kuuma kaakao- niiden voimalla kestää rankemmankin sään. 

Hot chocolate and some geysir action are the key to surviving even the harshest weather.

 photo DSCN9012_zpsbprepzq5.jpg

Matkatunnelmille luvassa vielä paljon jatkoa!

Much more to come!


posted under , | 2 Comments
Uudemmat tekstit Vanhemmat tekstit Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments