Keskikesä!

Keskikesä on täällä. Ahomansikat, hytyt, lomakausi. Lämpö ja ukkoskuurot, Ukon juhla, päivät joina on valoisaa melkein vuorokauden ympäri mutta jotka ovat silti liian lyhyitä.

Siis hidastetaan vielä vähän. Maailman ehtii saada valmiiksi huomennakin, ensi viikolla, joskus myöhemmin. Jos sitä ei valmiiksi saisi, joku varmaan ilmaantuu jatkamaan työtä. Elämä on se jota kukaan ei voi elää puolestani. Jos en tartu kauniisiin hetkiin, kuka sen tulisi tekemään puolestani? Jos en haista ruusuja enkä tallenna mieleen pääskysten tanssia taivaalla, mistä ne löytyisivät pimeämpien aikojen tullessa kun niitä tarvitaan?

Kevään täytti touhu ja aherrus, ja syksyllä niitä on taas luvassa lisää. Keskikesän päivinä on aika hengähtää hiukan. Jos ei oikealla lomalla, niin ainakin hetkittäin. Liian nopeasti kiitävä aikakin rauhoittuu kun päiviin mahduttaa vähän vähemmän kiirettä ja tehtäviä. "Ei" on kesän sanavarastossa arvokas sana. Sitä viisaasti viljelemällä voi paitsi vähentää stressiä, myös venyttää itse kesää. Hitaisiin päiviin mahtuu enemmän kaikkea sitä mikä tekee keskikesästä ainutlaatuisen ajan.


Korjaamisesta

Mikä on mielestänne vaikein kohta mantrassa: Reduce, Repair, Recycle, Do Without? (suomeksi: Vähennä, Korjaa, Kierrätä, Pärjää Ilman)? Tavaran raivaaminen on suorastaan muodikasta. Viisaampien, ehkä harvempienkin ostospäätösten tekemisistä puhutaan ja nettiä kiertää lukemattomia ostoslakkohaasteita. Ilman pärjäämisestäkin puhutaan: siivousguru Marie Kondo hakkaa naulat seinään tarvittaessa vaikka paistinpannulla kun meni heittämään kuluneen(?) vasaransa pois, ja ruokaostoksilla kieltäydytään kilvan lihasta, gluteenista, hiilareista ja huonoista rasvoista. Näitä mietin odotellessani että posti tuo minulle paketin helmiäisnappeja. Vanhan ruskean pellavapuseroni josta on jo korjattu saumaa ja ja jota on uitettu värinpalautusvärjäyksessä, muoviset napit alkoivat näyttää kulahtaneilta muuten hyväkuntoista vaatetta vastin. Seuraavat napit ovat sitten helmiäistä, ja odotan vaihto-operaation jälkeen saavani entistä hienomman, jälleen uudenveroiselta näyttävän vaatteen joka palvelee minua vielä monta kesää.

Vaikein kohta mantrassa taitaa siis olla Repair, korjaaminen. Korjaamisen vaihtoehtohan on usein reipas raivaaminen, kierrättäminen ja sen perään fiksumman ostospäätöksen tekeminen. Korjaamalla vain pidennetään tuotteen elinikää, ja sitten ideana on elellä sellaisen tuotteen kanssa joka ei enää ole uudenveroinen, ei ehkä enää ihan muodikaskaan, josta markkinoille on jo tullut uusia ja kivoja versioita. Sitä paitsi, korjaamiseen voi tarvita välineitä ja tarvikkeita, eli jotain joutuu joka tapauksessa ostamaan. Jos ei kesäpuseroa, niin napit ainakin. Ja kai nyt rikki meneminen tai selvä kulahtaminen jos mikä on hyvä syy raivata tavara nurkista? Mutta korjaaja korjaa ja kuluttaa itse tavaran niin loppuun että jäljelle jää vain roskaa. Siis sitä miltä ovela ekokettu olisi välttynyt pistämällä tavaran kiertoon siinä vaiheessa kun käyttökelpoisuutta oli vielä vähän jäljellä ja toimittamalla näin mustanpekan tavaran ostajan tai vastaanottajan käsiin. Korjaaja kulkee uusien ja hienompien tavaroiden ohi ja sanoo "ei, minulla on vielä riittävän hyvä". Korjaamalla ei vähennetä ekologista jalanjälkeä näyttävästi raivaamalla vaan sillä että ehtii elämänsä aikana kuluttaa vähemmän sekä sillä että kulkee monen sellaisenkin houkutuksen ohi joihin tarttumisen voisi helposti oikeuttaa itselleen. 

Korjaaminen on ekologisen elämäntavan mantralle välttämätön, sillä siihen sisältyy kärsivällisyys. Korjaamisen näkökulma on se joka muistuttaa, että vaikka käyttötavaroiden huono laatu on noussut kestopuheenaiheeksi, todellisuudessa kohtuullisella huolenpidolla moni arkinen tavara voi kestää vuosia, vuosikymmeniä, jopa yli eliniän. Astiat, kalusteet, korut, kodintekstiilit ja sisustusesineet... moni tavara voisi tänäkin päivänä kestää kauan, jos vain haluaisimme niin. Jos vaihtelunhalu ja uutuudenviehätyksen kaipuu hellittäisivät otteensa edes hetkeksi. Jos harkiten hankittuihin tavaroihin kiintyisi ja niitä jaksaisi kunnioittaa niin paljon että ne haluaisi pitää luonaan mahdollisimman kauan.

posted under | 0 Comments

Kesälukemista: Johanna Tuomolan Valheiden vangit

Kesäpäivä, mukava käpertymispaikka säästä riippuen ulkona tai sisällä ja Johanna Tuomolan uusin rikosromaani ovat hyvä resepti nautinnolliseen lukuhetkeen. 

Tässäkin kirjassa oli taas paljon uutta edellisiin teoksiin verrattuna: uusi sankaritar, tapahtumien päänäyttämönä Helsinki- sekä uusi kirjoitustapa. Tällä kertaa kirjoittaja oli hyödyntänyt jo ennen teoksen viimeistelyvaihetta yli 30 esilukijan palautteita. Uusien asioiden kokeileminen kirjoittamisessa on minustakin noin lähtökohtaisesti aina hyvä idea, ja on ilahduttavaa että myös taitava ja kokenut kirjoittaja uskaltautuu kokeilemaan uudenlaisia kirjoitusprosesseja.

Valheiden vangit on murhamysteeri jossa sivutaan myös seksibisnestä ja huumemaailmaa sekä laillisten ja laittomien bisnesten harmaita rajamaita. Henkilöt ovat odotetusti moniulotteisia. Tavallisen oloiseen tyyppeihin kätkeytyy kaikenlaista, ja toisaalta ne joita voisi luonnehtia dramaattisilla sanankäänteillä osoittautuvat enimmäkseen tavallisiksi. Juonenkäänteissä oli sopivasti yllätyksellisyyttä, ja jotakin jäi avoimeksikin. Olisikohan yksityisetsivä Julia Takalon seikkailuille tulossa jatko-osakin? Arvosana: taatun viihdyttävää kesälukemista helle- ja sadepäiville.

Laskettuani kirjan käsistäni olo oli hyvin viihdytetty, mutta Tuomolan aiempiin teoksiin ja etenkin loistavaan edelliseen teokseen Vielä kerran verrattuna uutuus oli jollain tapaa hieman köykäinen. Tarina potki eteenpäin sujuvasti, mutta jotakin puuttui: se erityinen yksityiskohdissa piilotteleva loisto joka tekee Tuomolan kirjoista ainutlaatuisia ja on tavannut erottaa ne muista ammattitaidolla kirjoitetuista rikosjännäreistä. Esilukijaprosessi oli kokeilemisen arvoinen idea, mutta minulle jäi sellainen tunne että kun kirjassa kuului yli 30 ihmisen ääni, se yksi ainutlaatuinen oli jotenkin jäänyt niiden alle. Kirjan teemoista olisi ehkä irronnut enemmänkin pureskeltavaa, mutta tällä kerralla niiden käsittely jäi hieman sovinnaiseksi ja, noh, kevyeksi. Mikä tarkoittaa tietysti, että jos kirjan loppuun jäänyt tietty avoimuus tosiaan enteilee jatko-osaa, voinee lukija jäädä odottelemaan kierrosten nousua.

Sain kirjan arvioitavaksi blogin kautta. En saa arviosta muuta korvausta.

posted under | 0 Comments

Perjantain tunnelmamusiikkipala

Britanniassa murhataan köyhien puolustajana tunnettu poliitikko. Koti-Suomessa äärioikeistojärjestöt kokoontuvat Jyväskylässä huomenna tapahtumaan. Perheenyhdistämistä tiukennetaan, viis siitä että se olisi tehokas kotouttamiskeino ja viis siitä että alaikäiset lapset jäävät ilman huoltajiaan. 

Toisaalta: Paleface julkaisi hienon musiikkivideon. Ja allekirjoittaneen poliittiset harrastukset etenivät taas piirun verran, Vasemmiston puoluevaltuuston varavaltuutetuksi. Toivotaan, että siitäkin poikii tilaisuuksia tehdä hyödyllisiä asioita. 2010-luku jatkaa synkällä tiellään, mutta toivoakin on.

posted under , | 0 Comments

Pieni puheenvuoro Suureen Kesämuotikeskusteluun

Kesän saapumisen tunnistaa täällä Suomessakin siitä että otsikoihin alkaa ilmestyä kirjoituksia siitä mitä (etenkin naisten) sopii tai ei sovi kesällä päälleen pukea. Juoni on ennalta-arvattava, joskaan ei liialla loogisuudella pilattu. Ennalta-arvattavaa on, että mitä iäkkäämpi ja mitä kauempana bikini fitness-vartalosta ihminen on, sitä useammat vaatteet ovat kiellettyjen listalla. Epäloogisuuden kukkanen taas on se, että vaikka minihameet ja pakarashortsit ovat toisaalta kansallisvaate joiden käyttöä tulee puolustaa raivokkaasti ovella olevaa islamisaatiota vastaan, toisaalta ne ovat myös mauttomuuden huippu joita kenenkään ei pitäisi käyttää (paitsi pervojen mielestä).

Warningcurvesahead törmäsi Facebookissa listaan 24 asiasta joita yli kolmekymppisten naisten ei sovi päälleen pukea, ja siitä syntyi postaus joka tiivistää hienosti ja kuvien kanssa minunkin mielipiteeni sekä tästä että muustakin muotipoliisitoiminnasta. Postaus on englanniksi, mutta kuvitettu niin ettei kielitaidon puute ole ymmärtämisen este.

Lopussa esitetään hyvä kysymys: miksi naisetkin usein määräilevät ja lyttäävät toisiaan tukemisen ja erilaisuuden kunnioittamisen sijasta? Kun tuhlaamme kohtuuttomasti energiaa ulkonäön miettimiseen ja säätämiseen arvostelun pelossa, se energia on pois suurempien ja tärkeämpien päämäärien eteen työskentelystä.

Kasviskeittolautaselliseen sisältyvästä monimutkaisuudesta

Jokin aika sitten istahdin erään tilaisuuden lounastauolla nauttimaan borssikeitostani. Tuskin lautanen oli pöydässä kun joku kysyi ”Oletko sinä kasvissyöjä?”. ”En”, vastasin hämmentyneenä, ja ihmettelijä liukeni paikalta ennen kuin enempää ehdin sanoakaan. Koska sosiaalinen maailma on toisinaan minulle suuri mysteeri, kysyin kotona psykologilta vähän valaistusta. Ympäristöeetikon vaisto nimittäin sanoi, että nyt olin sellaisen ilmiön äärellä jota minun olisi syytä ymmärtää.

”Katsos”, Puoliso selitti  iltapalan ääressä ”Ensiksi lihaanin pitää ymmärtää, että kasvisruoka voi olla syötävää jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Sitten pitää ymmärtää, että on olemassa kasvissyöjiksi kutsuttuja ihmisiä jotka eivät suostu syömään lihaa milloinkaan. Mutta tästäkin on vielä pitkä, siis tosi pitkä, matka sen ymmärtämiseen että joku voi valita kasvisruokaa vaikka lihavaihtoehto olisi tarjolla. Että kasvisruuan voi valita vaikka mikään ei estäisi valitsemasta lihavaihtoehtoa. Että ihminen voi, niin kuin sinä, olla vilpittömästi sitä mieltä että jotkut kasvisruuat ovat parempia kuin jotkut liharuuat. Siinä puhutaan jo evoluution hyppäyksestä.”
”Siis tääh? Onko jollekulle helpompi ymmärtää että on olemassa kasvissyöjiä kuin että sekasyöjän ei ole koko ajan pakko syödä eläimiä, tai ettei hän välttämättä edes halua tehdä niin?”
”No tietysti. Lihansyöjä voi kokea että lihansyöjyys on identiteetti jota pitää koko ajan vahvistaa.”
”Se lihansyöjä ei sitten ole tainnut kuulla virallisista ravitsemussuosituksista.”
”No hän voi ajatella, ettei kukaan vapaaehtoisesti valitse kasvisruokaa. Esimerkiksi kasvissyöjänä tunnetulla ihmisellä on paineita valita kasvisruoka, ettei tule muilta sanomista. Mutta sinunlaisesi ihminen pistää todella ajatukset sekaisin: valitsee kasvisruuan, ihan tuosta noin vain, siksi että on vilpittömästi sitä mieltä että päivän kasvisvaihtoehto on parempi kuin lihavaihtoehto.”
”No mutta kun se oli!”
”No toki, mutta paatuneen lihaanin on sitä vaikea käsittää.”

Jatkan yrityksiäni ymmärtää asiaa, sillä lihansyönnin vähentäminen valtakunnan tasolla kuuluu minunkin agendaani. Ymmärsin, että kasvisruokaan suhtautumisessa näyttäisi siis olevan tavallaan sivuseikka se millaista pöperöä lautaselta löytyy. Etiketeistä on tullut elämää suurempia: ties miten voi käydä, jos valitsee lounaakseen varomattomasti kasvisruuan vaikkei ole sitoutunut elämänmittaiseen kasvissyöntiin. Toinen päätelmä: en ole ihan varma siitä, kuinka pitkälle suosimani järkiargumentit kantavat näin kummallisessa tilanteessa.

Tiedättehän te ne suosikkiargumenttini: terveellisyys, ruokavalion monipuolisuus, maailman pelastuminen, eläinten hyvinvointi ja rahansäästö ovat kaikki lihankulutuksen vähentämisen puolella. Kasvissyöjäksi ei tarvitse alkaa, eikä etenkään kiukkuvegaaniksi, vaan suurta edistystä saavutettaisiin jo sillä jos kansan lihan kulutus laskisi terveyssuositusten näkökulmasta suositeltavalle tasolle. Näin alkajaisiksi. Minä en ole se ympäristöeetikko joka lähtee kieltämään keneltäkään pihviä syntymäpäivänä tai makkaraa kesäretkellä. Fakta on, että suurin osa lihankulutuksesta ei koostu elämän kohokohdista vaan sen lajin epämääräisistä pöperöistä joille kunnollinen kasvisruoka pärjää helposti. Mutta jostakin, ehkä kansan katajaisesta menneisyydestä, on selkärankaan ehtinyt iskostua se käsitys että vain liharuoka on oikeaa ruokaa. Aina ylivertaista kasvispöperöön verrattuna, aina järkevä valinta jos valita voi.

En oikein tiedä, mikä tähänkin nyt tepsisi.

Ehkä peruna-parsakaalikeiton resepti jakaminen auttaa alkuun. Siinä vasta ankealta kuulostava resepti joka kuitenkin on mahtavan hyvää tuoreen leivän kanssa tarjoiltuna.


PERUNA-PARSAKAALIKEITTO

4 suurenpuoleista jauhoista perunaa
n. 1/3 parsakaalia, varsikin kelpaa mukaan
1 l vettä
2 kasvisliemikuutiota
n.1/3 pkt koskenlaskijaa
vehnäjauhoja suurustamiseen



Kuori perunat ja pane ne kasvisliemikuutioiden kanssa kylmään veteen. Kun perunat ovat kiehuneet tovin, lisää parsakaali ja anna kiehua vielä kymmenisen minuuttia. Ei se niin tarkkaa ole. Ota keitto liedeltä. Murusta sekaan Koskenlaskija. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää reilu kourallinen vehnäjauhoja, sekoita kunnes koostumus muuttuu pehmeäksi. Tarjoile keitto tuoreen leivän kanssa ja katsele pöytäseuraksi valitsemasi lihaanin ilmeen vaihtumista epäluulosta tyytyväisyyteen.

Rottapostia

Roskaposti alkaa olla jo niin ysäriä. Minunkaan postilaatikkooni sitä eksyy aniharvoin- suodatusohjelma poimii postivirrasta tehokkaasti ja huomaamattomasti afrikkalaisten prinssien ja tietoja huonolla suomenkielellä tarkistelevien pankkien terveiset. 2010-luvulla erityisesti rasisteja vastaan äläköimällä kunnostautuneiden bloggaajien omaiset voivat jännittää, löytyykö postilaatikosta rottapostia


Tämä kertoo jotakin, jostakin. Yksittäistapauksesta voidaan tietysti puhua siinä mielessä että tämäkin teko vaikuttaa yksittäisen henkilön tempaukselta. Katsotaan kuitenkin suurempaa kuvaa. Sitä, jonka piirtämisen voi aloittaa suunnilleen tämän blogin alkuvaiheista. Muistatteko, millaista täällä oli vuonna 2008? Minä muistan, että silloin politiikkaa pidettiin tylsänä. Ihmisten uhkailun ja yleisen törkyturpaisuuden ilmaukset olivat harvinaisia ja tapahtuivat yleensä anonyyminä. 

Nykyään ihmiset lataavat omalla naamallaan ja nimellään sellaista tekstiä jonka sanojaa olisi kehotettu vuonna 2008 hakemaan apua vihanhallintaongelmaansa, niin ahkerasti ettei avun hakemiseen jakseta kehottaa. Se käytöksen rima jota pienelle lapselle ja vanhukselle osoitettu rottaposti on taas osaltaan laskenut, on ollut putoamassa jo jonkin aikaa. Jotkut, harvat, ovat sen huomanneet. Useammat eivät pidä ajatuksesta mutta eivät mielellään ajattele koko asiaa. Jos vaikka ikävä menisi sillä pois niin kuin sängynalusmöröt lapsena? Aivan viime aikoina on puhuttu sievistelevästi kahdesta ääripäästä joista toisessa lietsotaan rasismia ja vihaa ja toisessa puolustetaan perustuslain ja ihmisoikeuksien tapaisia asioita. Jonkin aikaa ne muuten ehtivät olla tässäkin yhteiskunnassa jonkinlaisia perusasioita. No, enää ne eivät sitä ole. Niitä vastaan ovat nousseet ihmiset jotka pelkäävät kun näkevät tummaihoisen lajitoverin ostamassa kukkakeppejä tai kuntoiluvälineitä, ihmiset joiden mielestä murhapolton yritys on hyvä tapa ilmaista poliittinen mielipiteensä, ihmiset joiden mielestä sananvapaus tarkoittaa sitä että heillä on oikeus tehdä rikokseksi luokiteltuja tekoja ilman rangaistusta mutta heidän kanssaan eri mieltä olevat ovat vaarallisia hulluja jotka pitäisi vaientaa vaikka väkisin. Syyt tähän ovat monet, mutta niiden joukossa on se että liian usein näillä ihmisillä on sosiaalista tilaa toimia niin kuin toimivat. Näyttäähän hiljainen paheksunta hyvin samanlaiselta kuin hiljainen hyväksyntä.

Rohkenenpa tehdä ennustuksen: tämä rima jatkaa laskemistaan täsmälleen niin kauan kunnes hiljainen enemmistö saa tarpeekseen. Kunnes tarpeeksi moni toteaa omalla kohdallaan, että minä aion alkaa tehdä voitavani vihan ja hulluuden pysäyttämiseksi. Minä olen valmis näkemään vaivaa tämän yhteiskunnan korjaamiseksi, omasta arjestani alkaen. Muuten...1900-luvun alun historiasta voi oppia, että nykytilanteesta on pohjalle pitkä matka joka kuitenkin lyhenee riman pudotessa.

posted under , | 0 Comments

Lempihiljaisuuksia

"Kuunteletko jotain musiikkia? Onko sinulla jotain suosikkia?", minulta kysyttiin hiljattain. Vastaus tähänkin kysymykseen osoittautui niin monimutkaiseksi että minun piti miettiä asiaa vielä jälkeen päin. Osasin tietysti vastata kylmiltään, että kaikkein eniten pidän hiljaisuudesta. Se ei ollut kovin hyvä vastaus. Sillä siinä missä monilla ihmisillä on mielimusiikkinsa, minun maailmassani on paljon erityisiä hiljaisuuksia joista pidän. Uuden, miellyttävän hiljaisuuden lajin löytäminen on yhtä hauskaa kuin uuden lempikappaleen löytäminen- paitsi että hiljaisuudesta voi yleensä nauttia paljon enemmän ja pidempään.

Kodin hiljaisuus on kotoisaa hiljaisuutta. Ulkoa vaimeina kantautuvat äänet, ehkä perheenjäsenten omat puuhat tai omista toimistani syntyvät pienet äänet rakentavat kodikkaan, rauhoittavan hiljaisuuden.

Puutarhan hiljaisuus josta voi nauttia puutarhassa tai lenkillä, on aika äänekäs ollakseen hiljaisuuden laji. Lintujen äänet (laulusta ei aina voi meillä päin puhua), naapurustosta kantautuvat nikkaroinnin tai ruohonleikkuun äänet ja liikenne, tuulen humina puissa. Keväällä puutarhan hiljaisuus on täynnä toimeliaisuutta, hellepäivinä se rauhoittuu. Loppusyksystä, vähän ennen lintulautakauden alkua hiljaisuus on syvimmillään.

Metsän hiljaisuus Puiden humina, metsäneläinten äänet ja omat rapistelut. Vihreä, kuumanakin päivänä hieman kostea metsän tuoksu. Siitä on tehty metsän hiljaisuus.

Talven hiljaisuus Lumi tuo tullessaan maisemaan aivan erityisen hiljaisuuden, kimmeltävän ja pehmeän. Talven hiljaiset päivät paljastavat eläinten jälkiä hangella, salaista elämää joka muina aikoina menee ohi. Pitkinä talviöinä taivaan täyttävät tähdet ja silloin hiljaisuus tuntuu ulottuvan avaruuteen asti.

Kirjaston hiljaisuus Kirjojen tuoksu, vaimeat askeleet.
Kaikki kirjastot eivät ole nykyään kovin hiljaisia, joten sopivaa paikkaa voi joutua vähän etsiskelemään. Paras hiljainen kirjasto oli Philosophica Siltavuorenpenkereellä. Siellä saattoi viettää tuntikausia nauttien hieman rapistuneesta vanhasta arkkitehtuurista ja hitaasta viisastumisesta. Onneksi ehdin kokea tämänkin: uuden keskustakirjaston hälinässä samat kirjat ovat tallella, mutta hiljaisuus on muisto vain. Nyttemmin olen huomannut että myös Virkkalan kirjastossa voi nauttia kirjaston hiljaisuudesta.

Onko teillä lempihiljaisuuksia?


Uudemmat tekstit Vanhemmat tekstit Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments