Allekirjoita adressi Metsähallituksen yhtiöittämistä vastaan

Kalevalan päivän kunniaksi yritän taas puolustaa suomalaisuutta, suomalaista luontoa ja ainutlaatuisia jokamiehenoikeuksiamme.

Onko hallituksen kovalla kiireellä ajama laki Metsähallituksen yhtiöittämisestä tuttu? Lyhyt oppimäärä aiheesta ja siitä miksi se on huono idea, selviää linkistä löytyvistä addressin perusteluista. Lausuntokierroksella hanke sai tyrmäävän vastaanoton laajalla rintamalla, mutta toisaalta olemmehan jo nähneet etteivät perusoikeistohallitusta asiantuntijoiden mielipiteet kiinnosta eivätkä hidasta.

Tässä vaiheessa hallituskautta olen valtaapitävien "Suomi kehitysmaaksi"-kampanjasta niin masentunut etten ole mitenkään toiveikas siitä, hidastaako hallitusta tämä adressikaan. Mutta me kaikki voimme allekirjoittaa ja tuoda siten mielipiteemme eduskunnan tietoon, ja siksi allekirjoittaminen myös kannattaa. Että todella voimme sanoa yrittäneemme pysäyttää lyhytnäköisen, luonnolle ja Suomen kansalle mahdollisesti hyvinkin tuhoisan politiikan sen sijaan että olisimme seisseet tumput suorina ihmettelemässä sitä miten ne kehtaavat.


posted under , | 0 Comments

Perussuomalaiset nuoret ja ad hoc-tuolileikki

Perussuomalaiset nuoret ovat sitä mieltä että on olemassa vain tyttöjä ja poikia. Asia kuulemma määräytyy biologisesti. Siihen nähden, on toki tavallaan mielenkiintoista että he kokevat tarvetta ottaa kantaan biologisiin faktoihin poliittisena järjestönä. Biologiset faktat kun ovat asioita jotka saa selville tutkimalla, siis varustautumalla sopivilla välineillä ja katsomalla miten asiat luonnossa ovat (tässä kohtaa en voi millään vastustaa kiusausta mainita limasieniä joilta on löydetty 13 sukupuolta. Kiitos evoluution, ihminen jakaa sientenkin kanssa kymmeniä prosentteja geenejä. Miettikääpä sitä, ystävät!) Syvä vakaumus tai edes sen toteaminen "näin on ja PISTE"-sävyyn ei ole saanut Aurinkoa kiertämään Maata. Ihmisen biologiakaan ei ole poliittinen kysymys, ei edes filosofinen kysymys.

Sukupuoletko riippuvat kromosomeista? Väärin. Aivot ovat käsittääkseni elin, siispä myös aivojen rakenteesta riippuu muutama asia. Naisten ja miesten aivot todella ovat keskimäärin hieman erilaiset. Niin ovat myös homomiesten ja heteromiesten aivot. Aspergernaisten aivoissa taas on keskimääräistä enemmän miehille tyypillisiä piirteitä. Myös sukupuolihormonien ja muiden elimistössä esiintyvien kemiallisten yhdisteiden pitoisuudet voivat vaihdella jännittävillä tavoilla, ja nämä vaihtelut ilmenevät sekä fenotyypissä että käyttäytymisessä. Ja tätä rataa.

Ai niin, mutta tämäntyyppisissä esimerkeissä puhutaan poikkeuksista ja häiriöistä. Niitä ei lasketa.

Hyvä on, ei lasketa. Seuraavaksi kysyisin, mitä Perussuomalaiset nuoret ajattelevat intersukupuolisista eli niistä Suomessakin vuosittain syntyvistä kymmenistä vauvoista joiden sukupuolielimet muistuttavat sekä tyttöjen että poikien elimiä? Ei puhuta niistäkään, sellaisiakin ihmisiä on lopulta pieni joukko, ja osa heistä on vanhempaa sukupolvea jonka syntyessä kukaan ei kyseenalaistanut, olisiko kenties väärin leikata vauvan sinänsä terveitä ja toimivia elimiä vain jotta hänet saataisiin ahdettua muottiin. Yleensä intersukupuoliset vauvat on leikattu tytöiksi. Valinnassa painaa biologian lisäksi paljon myös se fakta että kirurgisesti on paljon helpompi rakentaa ihmiselle vagina kuin normaalisti toimiva penis. Tässä yhteydessä voimme vaieta myös niistä lapsista joilta kyllä löytyy toisen sukupuolen ulkoiset sukuelimet vaan ei sisäisiä: tytön näköisiä joilla on kuitenkin kohdun sijasta piilokivekset, pojan näköisiä joilla on munia sarjoittain. Ratkaiseeko heidän kohdallaan ulkonäkö vai sisin? Vai olisiko mitenkään mahdollista kysyä, miten he itse asian kokevat? Olisiko moraalisesti paras ratkaisu kuitenkin hyväksyä nämä lapset ja antaa heidän kypsyä rauhassa kunnes he osaavat itse päättää tarvitseeko heidän kehoaan muokata ja jos tarvitsee, mihin suuntaan? 

Puhutaan vihdoinkin niistä kromosomeista. Siis niistä ihmisistä (joiden tarkkaa lukumäärää kukaan ei edes tiedä) jotka olemukseltaan muistuttavat naisia tai miehiä mutta joilta tarkemmassa syynissä löytyy epätyypillinen kromosomisto. Onko XXY-kromosomit omaava henkilö nainen vai mies? Onko hänen pakko valita? Onko XXYY-henkilö sekä täydellinen nainen että täydellinen mies? Saako sukupuolestaan muuttaa mieltään, jos ne paljonpuhutut geenit antavat luvan olla kumpi vain? Luonnollisesti tällaisetkin pohdinnat voi välttää toteamalla että tällaisiakin ihmisiä on varmasti aika vähän.

Joka kierroksella kun pudotamme ad hoc-tuolileikissä pois jonkun ihmisryhmän vetoamalla siihen että kysymyksessä on kuitenkin vähemmistö ja enemmistö ihmisistä on cisnaisia tai cismiehiä jotka eivät suuremmin kärsi heteronormatiivisuudesta, poispudotettujen ryhmän pääluku kasvaa. Lopulta heitä onkin aika paljon. Ihmisiä joita ei haluta nähdä eikä kuulla ja joiden olemassaoloa ei edes haluta muistaa. Heistä ei saisi edes nuorille kertoa. Kyllähän jokainen omasta identiteetistään varma hämmentyy ja muuttuu epävarmaksi saadessaan tietää että erilaisia ihmisiä on olemassa  (samalla lailla eri väriset ja eri kulttuuria edustavat ihmiset ovat uhka elinvoimaisen suomalaisen kulttuurin edustajalle). Vai hämmentyykö todella? Onko tasa-arvon, normaalien vapauksien ja elintilan antaminen muille väistämättä minulta pois jollakin kauhealla tavalla? Entä ne nuoret jotka todella ovat epävarmoja hyvästä syystä- onko oikein tunkea heitä ahtaisiin muotteihin vai kertoa että on olemassa erilaisia ihmisiä joista jotkut kuuluvat vähemmistöihin, mutta ovat silti yhtä arvokkaita kuin enemmistön edustajat?

Nyt oikeesti: jos joku, lapsi tai aikuinen, ahdistuu suuresti siitä että saa tietää että ihmisiä on moneen lähtöön, vika ei ole siinä joka kehtaa olla olemassa vaikka on erilainen. Nyt on korkea aika sisäistää se ajatus että muiden syrjiminen ei ole oikea tapa käsitellä omaa epävarmuutta ja maailman monimutkaisuutta. Erilaisuus ei ole arvostelua, kapinointia tai hyökkäys enemmistön arvoja vastaan. Erilaisia ihmisiä vain on. Mutta sivistysvaltiossa (jota toki olen huomannut Perussuomalaisten tarmokkaasti vastustavan) kaikilla on ihmisarvo ja yhtäläiset oikeudet siihen asti missä muiden vastaavat oikeudet alkavat.

Prinsessaenergiaa!

Jos päivän uutiset ovat masentaneet jotakuta teistä yhtä paljon kuin minuakin, tulee tämä uutinen Ruotsinmaalta tarpeeseen. Prinsessa Madeleine on mukana vakavasti sairaiden lasten ilahduttamiseen omistautuneen Min Stora Dag-säätiön toiminnassa. Siinä ominaisuudessa hän järjesti 12 sairaalle lapselle prinsessajuhlat kuninkaanlinnaan. Kultainen sali, kaksi prinsessaa, Ruotsin akvamariinikokoshnik-tiara, kakkua ja ohjelmaa= paljon tarttuvaa iloa.

Tästä lähti nyt Ruotsiin täydet pisteet, ja täydet prinsessapisteet Madeleinelle.


Ilmastomietintöjä: ajokortti ei ole kansalaistaito

Jo siihen aikaan kun minä olin lukiossa, ajokortin teoriaosuus oli mahdollista suorittaa valinnaisena kokeena. Se jäi suorittamatta. Asuin ja kävin koulua Helsingin Kalliossa. Sitä paitsi minun on vaikeaa erottaa oikeaa ja vasenta, mikä lienee aika iso haaste autoilijalle. Sittemmin olen ajautunut rauhallisemmalle maailmankulmalle, mutta ajokorttia ei vieläkään ole. Meidän perheelle riittää yhä yksi auto, vaikka asia jo hieman sumplimista vaatiikiin. Toinen auto ja kuski olisivat tietysti joissakin tilanteissa mukavampia, mutta viimeistään kulupuolen ajatteleminen palauttaa tehokkaasti maanpinnalle. Henkilöauton ylläpitoon kuluvalla summalla ajelee kuukaudessa aika monta taksimatkaa jos niikseen tulee. Bussikyydeistä puhumattakaan. Lyhyet matkat taas kannattaa joka tapauksessa kulkea jalan jo pelkistä terveyssyistä. Sitä paitsi: jos meitä ajokortittomia ja autottomia olisi enemmän, ehkä päättäjilläkin olisi enemmän motivaatiota panostaa julkiseen liikenteeseen. 

Viime syksyn aikana täällä Lohjalla on keskusteltiin jälleen mahdollisuudesta saada junarata kaupunkiin. Hankkeeseen suhtaudutaan pääsääntöisesti myönteisesti. Miksi ei suhtauduttaisi, onhan Lohja kooltaan yhtä iso kuin monet vastaavalla etäisyydellä Helsingistä sijaitsevat radanvarsikunnat. Mielenkiintoista keskustelussa on ollut kuitenkin se miten monet päättäjämme ottavat yksityisautoilun vahvan aseman Lohjalla annettuna ja ikuisena faktana. Näkemys ei ole perusteeton: paikallinen joukkoliikenne toimii vain välttävästi ja kaupunkiimme kuuluu pienen keskustan lisäksi laajoja harvaan asuttuja alueita kyläkeskusten ympärillä. Nämä ovat faktoja. Tästä huolimatta fakta on myös se että yksityisautoiluun perustuva elämänmuoto on kestämätön. Se siis tulee loppumaan. Joko hallitusti ja suhteellisen miellyttävästi tai jollakin ikävämmällä tavalla. Täällä Lohjalla bussia käyttävät usein ne joilla ei ole mahdollisuutta autoilla: koululaiset jotka ovat liian nuoria hankkimaan mopoja ja mönkijöitä ja vanhukset. Monille koululaisille menopeli luonnollisesti hankitaan heti kun ikä sallii, syrjäytyminenhän selvästi uhkaa jos ei pääse päristelemään mopolla lenkkiä kesäviikonloppuisin. Vakavammin puhuen, kaikkine puutteineenkin jo nykytason julkinen liikenne olisi käypä perusvaihtoehto paljon useammalle. Jos kaupunki ryhtyisi reippaasti purkamaan yksityisautoilun asemaa, moni lohjalainenkin voisi vähentää autoiluaan reippaasti. Eivät ihan kaikki, mutta paljon nykyistä useammat. Asia on pitkälti kulttuurikysymys, eikä siinä mitään, mutta yksityisliikennöintiä ei oikein planeetta tahdo kestää. Laskelmien mukaan jopa Ykköstien kestokyky tulee lähivuosina vastaan.

Ongelmaan voidaan kuitenkin tarttua monilta kanteilta. Joukkoliikenteen
 lisäminen ja sujuvoittaminen on vain osa ratkaisua. Toisaalta liikennemääriin voidaan puuttua myös puuttumalla ihmisten tarpeeseen liikkua arjessaan. Etätyö, sähköinen asiointi ja verkkokaupat ovat vain pari esimerkkiä ilmiöistä jotka vähentävät liikkumisen tarvetta. Koska kuulun siihen sukupolveen joka muistaa ajan ennen nettiä, osaan sanoa että nämä ilmiöt ovat vähentäneet omaa tarvettani liikkua jo nyt. Sen sijaan että minun tarvitsisi raahautua kaupunkiin ostoksille, paketit saapuvat lähikauppaan tai peräti kotiovelle. Tullauksenkin voi hoitaa netissä sen sijaan että tarvitsisi rämpiä lähimpään tullitoimipaikkaan paperipumaskan kanssa- niin täytyi muuten tehdä vielä tämän blogin alkuaikoina. Harrastamiseenkin lähinäkökulma sopii. Tuleeko onni todella siitä että perheenjäsenet viuhtovat iltaisin omissa harrastuksissaan kuka missäkin, vai olisiko hyvinvoinnin kannalta parempi tehdä enemmän yhdessä perheenä ja lähempänä kotia? Ehkä kotikylän urheiluseura ei lupaa huippuvalmentajia, mutta toisaalta hyvin harvasta lapsesta tulee ammattiurheilija. Liikunnan iloon ja kunnonkehittämiseen kotikylän tarjonta riittää hyvin. Eikö vaihtoehtojen vähyyttä kompensoi arjen helppous ja se että omalla kylällä harrastaminen lisää arjen yhteisöllisyyttä? Yksityisautoilua puolustetaan usein vetoamalla sen mukavuuteen ja kätevyyteen. Täsmälleen samoilla argumenteilla voi myös puolustaa sellaisten keksintöjen tarvetta jotka vähentävät tarvetta lähteä liikenteeseen.

Lähipalveluiden karsiminen ja keskittäminen puolestaan on vastakkainen trendi. Pian Virkkalan terveysasemakin lopettaa (ellei Vasemmisto onnistu tekemään viime hetken ihmeitä, mitä toki kovasti toivon), ja kävelymatka terveyskeskukseen vaihtuu sen myötä vähintään bussikyytiin. Postipalveluiden alasajoa markkinoitiin meillekin ekologisuudella- mutta minulta ei ole jäänyt huomaamatta että postinkantaja joka ennen liikkui polkupyörällä, tekee tätä nykyä kierroksensa autolla. Ihan kaikki säästäminen ei sittenkään ole synonyymi ekologisuudelle. Kumpaa nyt on ekologisempaa liikennöidä: terveyskeskuksen henkilökuntaa vai asiakaskuntaa? Enkä nyt mene edes siihen että juuri terveyspalveluita käyttävät ihmiset ovat usein huonosti liikkuvia: vanhuksia, lapsiperheitä tai ihmisiä joiden liikkumista sairaus hankaloittaa.

Kun ajokorttia kohdellaan kansalaistaitona, hyväksytään karvoineen ja nahkoineen myös yksityisautoilun hallitseva asema. Kuitenkin teknologian kehitys on edennyt siihen vaiheeseen että juuri nyt olisi hyvä hetki alkaa rakentamaan toisenlaista kulttuuria ja ratkomaan niitä ongelmia jotka ovat tulleet yksityisautoilun valtakauden myötä.

Poissa keskuudestamme: Lumi-kani

 photo DSCN8713_zpssiiawq95.jpg

Lumi-kani nukkui pois eläinlääkärin avustuksella ja ihmisystäviensä saattamana rauhallisesti eilen yhdeksän ja puolen vuoden kunnioitettavassa iässä. Lumen vierailu maailmankaikkeudessa oli hyvä päättää nyt kun sen viimeisiin päiviin mahtui vielä ilon pilkahduksia. Viimeiset pari vuotta elämästään Lumi pärjäili rauhallisesti keuhkoissa olevan kasvaimen kanssa, mutta lopulta tilanne alkoi huonontua. Suunnilleen tämän ajan Lumi vietti "eläkepäiviä" rauhassa blogijulkisuudelta, mutta kuvia toki muistimme ottaa. Tämä kuva on otettu vain pari viikkoa sitten.

Yhdeksän ja puoli vuotta on kanille pitkä ikä, yli kolme kertaa pidempi kuin luonnossa elävien lajitovereiden keskimääräinen ikä. Lumi saapui meille luovutusikäisenä poikasena ja sai pian elämänkumppanikseen Pyryn. Kovin paikka Lumen elämässä olikin Pyryn menetys monen onnellisen vuoden jälkeen. Siitä alkoi syvä masennus joka johti lopulta hengenvaarallisen sairauskierteeseen. Viime hetkellä elämänhalu kuitenkin voitti. Me ihmiset ajattelemme mielellämme, että Lumi huomasi että hänen olemassaolonsa oli arvokasta muillekin kuin edesmenneelle kanikumppanille. Elämänsä toisella puoliskolla Lumi ehtikin tehdä ihmisiinsä ja eläinlääkäriinsä vaikutuksen elämänilollaan ja -halullaan. Lumi jakoi mielellään kokemustensa kartuttamaa viisautta- joko selväksi rabitiksi tai hitaammille myös opettelemallaan "ihmisten kielellä" mukisemalla (mikä myös hämmästytti eläinlääkäriä).

Mukavaa pikkutyyppiä jäävät kaipaamaan omat ihmiset. Koksu ei jäänyt kaipaamaan, koska Koksu on tietyissä asioissa vähän pönttö.

posted under , | 4 Comments

Moraalinen motivaatio mietityttää taas: iso kuva kunniaan

Uutisvirrasta sattui silmiini juttu jossa kerrottiin, ettei netistä ostaminen olekaan erityisen ekologista. Yksi tärkeimmistä perusteluista johtopäätökselle oli, että näyttää siltä että ihmiset käyttävät ostosparatiiseissa kiertelemisestä säästyvän ajan muihin epäekologisiin aktiviteetteihin. Jos elämäntyyli haluttaisiin muuttaa ekologisemmaksi, näin ei tietenkään pitäisi olla vaan shoppailun tilalle pitäisi löytyä jotakin ympäristövaikutuksiltaan parempaa tekemistä.

Koko kuvio muistutti minua siitä tutkimuksesta jossa havaittiin ettei sähkölaitteiden ja rakennusten parantunut energiatehokkuus ole onnistunut vähentämään energiankulutusta. Teknologian kehittymisestä syntynyt säästö on syöty sillä että laitteita on entistä enemmän ja asuntojen koko on kasvanut. Kohtuullisuus ei ole riittänyt. Kun enemmän on ollut tarjolla, mahdollisuuteen on tartuttu innolla. 

Tämäntyyppisistä syistä en jaa Esko Valtaojan teknologiaoptimismia ja uskoa siihen että ihminen tulee ratkomaan suuretkin ongelmansa teknisellä kekseliäisyydellään. Vaikka tulevaisuus voi tuoda tullessaan uusia tapoja säästää energiaa ja ympäristöä, mikään ei nimittäin voi pakottaa meitä käyttämään uusia teknologioita viisaasti. Siihen tarvitaan moraalista motivaatiota, ja moraalinen motivaatio on niitä juttuja joita ei insinööritaidolla kehitetä. Hyve-etiikan kova väite jonka mukaan aidosti hyviin lopputuloksiin ei voida päästä muista kuin hyveellisistä motiiveista lähtien näyttää jälleen kyntensä. Edes reppu täynnä lupaavia teknologioita ja hyviä ideoita ei riitä, jos motivaatio puuttuu. Jos omaksumme nettishoppailun, energiaa säästävät laitteet tai jonkin muun lupaavan teknologian jostakin muusta syystä kuin siksi että pidämme ympäristöystävällisyyttä itseisarvona, on aivan mahdollista päätyä hukkaamaan uudet mahdollisuudet. Jos yksinkertaisesti pidämme muita asioita tärkeämpinä kuin ympäristönäkökulmaa, jäävät ympäristövaikutukset käytännössä onnen vaihteluiden heiteltäviksi.

Arjen ympäristökeskustelu pyörii usein pienten yksittäisten ongelmien ja tekojen ympärillä. Usein muita ihmisiä arvostellaan ja arvotetaan hyvinkin rankasti yksittäisten valintojen perusteella. Onko se järkevää, kun menestyksen ratkaisee lopulta iso kuva ja se ovatko ympäristöarvot ihmiselle aidosti itseisarvollisen tärkeitä? Arjen pienet valinnat voivat nivoutua isoon kuvaan monin tavoin. Jossain kontekstissa vaikkapa netistä ostaminen voi olla mielekäs ja toimiva osa ekologisesti kestävää elämäntapaa, toisten elämän iso kuva taas on sellainen että asia on oikeastaan samantekevä. Maailmanparantamisen kannalta olennaista olisikin pitää huolta isosta kuvasta ja pyrkiä tarjoamaan kansalle ennen kaikkea syitä ja perusteluja ympäristöstä välittämiseen.

Helmikuun värit /Colors of February

Virkkalan talvi on värejä täynnä. On myöhäisten auringonnousujen sävyjä.

Winter in Virkkala is full of colors. There are the shades of late sunrises.


 photo DSCN8956_zpsctcvqaos.jpg

On käsityönurkan tuotosten kirjavuutta. Tässä on viimein jonkinlainen kuva viime syksyn isosta työstä, isoäidinneliöviltistä, joka valmistui vasta vuoden alun pakkasille. Painoa 1726 grammaa, mittoja komean torkkupeiton verran.

In craft corner, you can find dozens of colors. Here is finally a photo of my last falls' big project, granny square throw that I finished during first days of the year, just in time for bitterly cold days. It weighs 1726grams.

 photo DSCN9083_zpssbu3l1js.jpg

Pakkasen hellitettyä metsästä voi löytää lumenvalkean ja kaarnanruskean lisäksi veden värejä.

Now the weather is milder, and in addition to snow white and bark brown one can find colors of water in nature.

 photo DSCN8946_zpst4xojl9r.jpg


Virkkalan keskusta on sininen ja valkoinen. Keskusta on juuri sopivan kokoinen minun makuuni: tämä katu, sen kaksi puolta. 

Center of Virkkala is blue and white. Center is perfect size for my taste: there's this one street and its two sides.

 photo DSCN8952_zpsuswpsphr.jpg

Muunlaista liikennettä on ehkä enemmän. Jos pihan portti on kutsuvasti auki, voivat jänikset mennä vieraanvaraisuudesta sekaisin kuten nämä jäljet naapurustossa kertovat.

There might be more other kinds of traffic.Leave the garden gate invitingly open, get a chance to see a hare dance performance, as these tracks in the neighborhood show.

 photo DSCN8936_zps0wcu2bjt.jpg

Meidän puutarhassa voi nähdä höyhennettyjen pulujen sävyjä, sillä haukkaystävämme on jälleen palannut maisemiin.

In our garden, it is possible to see shades of  plucked and consumed pigeons, for our hawk friend is back.

 photo DSCN9027_zpswr9521tj.jpg


Sisällä meillä on tarjolla ystävänpäivä- ja synttärikakkua. Sydämenmuotoinen New York cheesecake!

Inside the house we have cake, because it's Valentine's day and my birthday, heart shaped New York cheesecake.


 photo DSCN9081_zps7favdiug.jpg

Talvisia vaihtoehtoja tomaatti-kurkku-salaattilisäkkeelle

Näin talvella tomaatti-kurkku-salaattisekoitus lisäkkeenä on sekä kallista, epäekologista että sekä makujen että ravitsemuksen kannalta tylsää syötävää. Uuden viikon kunniaksi tein listan talvisista vaihtoehdoista lisäkesalaatille. Koska asioita ei pidä tehdä määräänsä vaikeammaksi, suosittelen niille jotka eivät ole tottuneita talvisiin makuihin aloittamaan leppoisasti. Salaatin vaihtaminen kiinankaaliin tomaatin ja kurkun kaveriksi ei ehä ole kovin radikaalia, mutta on se aina parempi kuin ei mitään. 


Raasteet
Talvisista juureksista ja kaalista saa hyviä raasteita. Onko porkkanan raastaminen todella työläämpää kuin salaatinpään peseminen ja pilkkominen?

Raastesalaatti
Raaste jalostuu tietysti raastesalaatiksi: kaalipuolukkasalaattia, coleslawia, punajuurisalaattia tai yksinkertaisesti tavallista kirjavampaa raastetta...

Vuonankaali ja kiinankaali
Lapsuudessani kasvihuoneessa kasvatettu salaatti alkoi tehdä tuloaan markkinoille. Sitä ennen kiinankaali oli talvisten salaattien perusaineosa. Hyvin kiinankaali toimii vieläkin. Sitäkin salaattimaisempaa syötävää on vuonankaali. Voi olla, että vuonankaali kasvatetaan kasvihuoneessa, mutta kasvimaallamme on huolellisesti selvitetty, että se on silti olemukseltaan varhaiskevään ja myöhäissyksyn vihannes- ja siten oletettavasti keskikesän kasviksia ekologisempi vaihtoehto.

Säilykekasvikset
Etikkakurkut ja -punajuuret käyvät hyvin monien talvisten ruokien kaveriksi, samoin kuin hapankaali ja sienisalaatti.

Lämpimät kasvislisäkkeet
Kasvis se on lämminkin kasvis. Aterian täydentäminen lämpimällä kasvislisäkkeellä -jonka pohjana hyödynnetään varastovihanneksia ja pakastevihanneksia on myös hyvä idea.

Onko teillä lisää ideoita? Mitkä ovat talvisia salaattisuosikkejanne?

posted under | 2 Comments

Ostolakkokin vielä, ja törmäyksiä Reaalimaailman kanssa

Sehän on jo vanha juttu, että olen nykytermein ilmaistuna pysyväisluontoisella mediapaastolla (yhden blogin painoarvo on osoittautunut köykäiseksi...) Tänään opin, että olen myös onnistunut olemaan -asiasta onnellisen tietämättömänä- myös pitkän tähtäimen ostolakossa, ainakin jos erästä amerikkalaista, aiheesta paljon kirjoittanutta bloggaajagurua on uskominen. Pitkän tähtäimen ostolakkohan ei tarkoita sitä ettei ostaisi mitään, vaan kuluvat päivittäistavarat saa ostaa, ja niiden lisäksi vielä välttämättömyysostokset sekä sellaiset suunnitellut hankinnat jotka on etukäteen merkinnyt listalle. Listan laatua tai pituutta ei suuremmin rajoitettu vaan lakkoilijaa kehotettiin vain harkitsemaan sen sijaan että ostaisi miettimättä kaiken mihin huomio hetkeksi kiinnittyy.

Itse en ole tietenkään tajunnut eläväni suuressa kurissa, vaan ihan vilpittömästi ollut sitä mieltä että olen lievästi piloillehemmoteltu (mistä voimme toki syyttää vähän myös Puolisoa). Mitään tarpeellista ei puutu, ja sen lisäksi omistan yhtä sun toista sellaista minkä perimmäinen tarkoitus on vain sulostuttaa elämää. Tutkimalla totuus kuitenkin paljastui. Jossain vaiheessa osa Reaalimaailmasta on vinksahtanut tilaan, johon verrattuna täällä elellään kovassa kurissa...


1) En koskaan mene kauppaan tai edes alennusmyynteihin "katsotaan löytyisikö täältä jotain"-asenteella. Käyn ostoksilla jos tarvitsen jotakin, ja tarpeen siis määrittelen ennen kuin lähden ostoksille. Mitä huolellisemmin määritelty, sen parempi: en tarvitse uusia housuja vaan "tarjouksesta mustat toppahousut lumenluontiin". Jos näen kaupassa jotakin ihanaa, pistän asian mieleen ja palaan kotiin vielä harkitsemaan. Jos en löydä haluamaani, vaan vain jotakin sinne päin, en osta, vaan jatkan etsintää. Jos löydänkin rumat vihreät toppahousut, mitä sitten teen kun mustat tulevat vastaan? Sinnittelen edelleen rumilla vihreillä housuilla jotka kärsimättömyyden puuskassa menin ostamaan, vaiko ostan mustat jolloin rumille ei enää ole tarpeeksi käyttöä ja minulla on jäteongelma? Parempi malttaa mielensä.

Reaalimaailmassa "katsotaan löytyisikö täältä jotain"-asenne tuntuu kuitenkin olevan suorastaan vallitseva ostostyyli.

2) Ostaminen, kaupoissa kiertely tai kaupallisten tiedotteiden (ml. naistenlehdet) lukeminen eivät ole hyviä rentoutumis- tai ajanviettotapoja. Sitä varten ovat harrastukset, kiinnostuksenkohteet ja tapahtumat. Olen ihan hyvä keksimään itselleni rahanreikiä- en kaipaa mainoksia, uutiskirjeitä enkä kaupallisia yhteistyöbloggauksia kertomaan minulle mitä vielä pitäisi ostaa. 

Reaalimaailmassa markkinointi on yhä tehokas tapa nostaa tuotteiden menekkiä ja kuluneet myyntiargumentit uppoavat kansaan yhä uudelleen.

3) Päättäessäni tarvitsevani jotakin, kirjoitan tarpeen muistiin. Sitten odottelen, ellei asia ole todella kiireellinen (esimerkiksi: pitää leipoa mutta hiiva loppui ja vatkain hajosi-tyyppiset tilanteet ovat kiireellisiä tarpeita.) Usein tarpeet katoavat tai ainakin lykkääntyvät suuresti pelkästään tällä konstilla. En ole ihan niin välkky että osaisin erottaa silmänräpäyksessä tarpeet haluista, mutta parin viikon-muutaman kuukauden harkinta-aika on ihmeen valaiseva. Marketista hankittavista tuotteista riittää kun merkitsee ne viikon kauppalistaan. Ostolakkoiluksi ei ehkä lasketa tapaani käydä läpi tarjouslehdet ennen viikon kauppalistan väsäämistä. Ihan muuten vaan olen sitä mieltä että melkein mikä tahansa käyttökohde roposille on parempi kuin harkitsemattomuus päivittäistavaraostoksilla.

Reaalimaailmassa näyttäisi olevan paljon ihmisiä joiden mielestä tämä on varma todiste henkilön kehityksen jäämisestä anaalivaiheeseen.

4) En koskaan osta uutuustuotteita testatakseni tai kokeillakseni niitä. Tuotteelle täytyy olla tarve. Jos olen epävarma, netti on väärällään tuotearvioita kaikesta mahdollisesta. Usein myös pelkkä harkinta-ajan olemassaolo selkiyttää asioita. 

Reaalimaailmassa mitään ei voi tietää jos ei itse testaa. Näinköhän ne kuuluisat jyrkänteiltä alas loikkivat sopulitkin ajattelevat?

5) En koskaan osta tuotetta etupäässä siksi että se on uutuus, alennuksessa tai sitä on saatavilla vain rajoitettu erä. Nämä ovat kaikki myyntitemppuja jotka eivät kerro mitään tuotteen ominaisuuksista. Olen muuten huomannut, että sellaisiakin tuotteita joita mainostetaan olevan saatavilla rajoitetusti, on kyllä myynnissä myöhemminkin. Jos missaa jotakin mielettömän upeaa ja malttaa etsiä, tuote yleensä löytyy muutamassa vuodessa. Hinta on yleensä rutkasti halvempi. Ja vaikka harvinaisuuslisää pitäisikin maksaa, sekin tulee paljon halvemmaksi kuin tapa ostella kaikkea vastaantulevaa myyntiargumenttien perusteella.

Reaalimaailmassa myyntiargumentti näyttäisi usein olevan olennainen tuotteen ominaisuus, ja tilaisuuksiin on tartuttava heti tai ne menevät ohi ikuisiksi ajoiksi...

6) Olen lähtökohtaisesti muutosvastarintainen. Pidän siitä että asiat tehdään kunnolla kerralla ja sitten siirrytään seuraavaan probleemaan. Sisustusta ei siis tarvitse veksalata monta kertaa vuodessa, vaan vain jos tulee uusia konkreettisia tarpeita. Vaatteet ja asusteet hankitaan vähintään vuosien käyttöön. Harrastuksiakaan ei vaihdeta ja kokeilla joka vuosi. Jos jotakin uutta kokeillaan, niin harkitusti sittenkin. En osta vähän huonompia harrastusvälineitä tai uuden tyylisiä vaatteita tietoisesti halpoina ja huonolaatuisina versioina vain kokeiltavaksi. Jos haluan jotain, minun pitää haluta sitä niin paljon että olen valmis ostamaan alusta asti kunnollista.

Reaalimaailmassa kaltaiseni ihmiset ovat hirvittävän tylsiä. Entä miten ilmaista ainutlaatuista persoonallisuuttaan, mielialaansa, luovuuttaan, arvojaan tai vain sitä että on tutustumisen arvoinen hyvä tyyppi muuten kuin kuluttamalla profiiliinsa sopivia tuotteita? 

7) Liukenen, tai muutun vähintään poissaolevaksi jos joudun hyvin osto-orientoituneeseen seuraan. Minusta hankinnat, tavarahaluamiset, uutuustuotteet ja trendit ovat tosi huonoja keskustelunaiheita- ja sen taitaa huomata minusta.

Reaalimaailmassa ostokset ovat täydellinen puheenaihe. Ne kiinnostavat kaikkia eivätkä ärsytä ketään. Uuden ajan metsästäjä-keräilijän nuotiotarinoita ovat ihanuudenmetsästysretket tavaraviidakossa, kliimaksina tietysti saaliin "kotiuttaminen"...

Ponk, ponk, ponk. Postaus päättyy sekaviin tunnelmiin, sillä tässä vaiheessa pää alkoi olla aika kipeä kaikesta tuosta törmäilystä Reaalimaailman kanssa.

Uudemmat tekstit Vanhemmat tekstit Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments