Tuntien päässä talvesta

Sitä hetkeä eletään meillä nyt, jos on säätiedotukseen luottaminen. Tällä kertaa taitaa olla, sillä ennuste on pysynyt hyvin vakaana jo päiviä ja matalapaine lumimyräköineen myllää jo Etelä-Ruotsia. Pientilalla on jäljellä enää viimeinen pikainen kierros ulkona. Muuten kaikki on valmista. On polttopuita ja villaisia lämmikkeitä, linnunruokaa, teetä ja glögiä sekä ensimmäinen kakku vähään aikaan. Keittiöstä häviävät hillontekokauden merkit ja niiden tilalle tulevat lintujenkyttäyskauden merkit. Puolisolle on huomiseksi merkitty etätyöpäivä ettei tarvitse olla ihmettelemässä aamulla ykköstiellä miten talvi taas yllättää suomalaiset. Minä olen kaivanut esiin lämpimimmät talvitakit ja pistänyt varastoon kevyimmät, ne jotka olivat vielä esillä lämpimän marraskuun varalta. Sellaista ei ole luvassa, vaan olemme kerrankin siirtymässä sujuvasti syksynlehtien ajasta talveen. Se sopii minulle mitä parhaiten. Pelottava marrasaika voi jäädä väliin tänä vuonna. Se nimittäin päättyy talven tuloon, ainakin yleensä ja suurin piirtein. Sitä paitsi meillä on jo vastoinkäymisiä ihan reilu annos pohjina. Kyllä kai lumi voisi viedä perinteisen marrasajan katastrofit, samalla kun tuo valoa talviajan pimentämään maisemaan? 

Talvi tulee joka vuosi sitten kun tulee. Tarkempaa aikataulua ei ole saatavilla. Viime vuonna talvea saatiin odottaa pitkälle joulukuuhun, ja lopulta lintujenruokinta alkoi meillä vähintään yhtä paljon ruokkijoiden kuin siipikansan tarpeista. Tänä vuonna on taas erilaista. Talousvastaava manaa jo valmiiksi sitä millaiseksi tämän talven linnunruokabudjetti vielä paisuukaan. Se ei nimittäin ole ihan pieni kuluerä. Joskus asuinalueella lenkkeillessä on mielessä käynyt että täällä lintujenruokintapaikan koko on vähintään yhtä pätevä statussymboli kuin omakotitalo (joka ei enää täällä päin ole statussymboli), auto tai muu krääsä mitä saa hankittua taidolla tai hyvällä onnella edullisestikin. Tai lainarahalla, sekin on kuulemma suosittua. Sen sijaan on aivan varmaa että se naapuruston perhe jonka pihaa somistaa yli kymmenen ruokintatelinettä, kuuluu varakkaampaan väkeen. Telineiden runsaus kun ei millään tavalla hidasta sitä vauhtia millä ruoka niistä häviää. Toisaalta ruokintapaikan pito -oman taloustilanteen sallimassa laajuudessa- on välttämättömyys ihmisille siinä missä siipiveikoillekin. Talvi ilman lintusirkusta kuulostaa kovin ankealta, vaikka kuinka muistutan itseäni että sellainen on useimpien talvi, ja sellaisia olivat omatkin talveni aina virkkalalaistumiseen asti. 

Millainen tästä talvesta tulee? Sitä ei vielä tiedä kukaan. Omalta osaltani toivon voinnin paranemista, ja toipumista edistävissä aktiviteeteissa suuri osa ajastani varmasti kuluukin. Muuta tehdään sitten suorituskyvyn sallimissa rajoissa. Saikkua on taas jatkettu tammikuun loppuun, ja on vähän sellainen tunne että pääsen vielä tutustumaan pahamaineisen Kelan kuntoutustuen hakemiseen ennen kuin sairaus on voitettu. Edistystä on tapahtunut, toki, mutta aistiyliherkkyydet ja sosiaalinen ylikuormittuminen ovat osoittautuneet sitkeiksi pirulaisiksi joiden selvittelemistä varten on vetämässä lähete Helsingin viisaille. On jo vanha juttu että en ole neurologisesti ottaen ihan peruskansalainen, mutta näyttää siltä että sitä puolta täytyy selvitellä tarkemminkin. Lähetejonossa ehtii kuitenkin vielä tehdä lääkekokeilua, kuntoilla ja puuhastella kaikkea rentouttavaa ja kuntouttavaa. Niin, ja vasemmistoaktiviteeteissakin jatkan niin normaalisti kuin vain pystyn. Osastomme syyskokous uusi varapuheenjohtajan pestini, ja piirihallitukseenkin napsahti jatkokausi. Se lämmittää mieltä, etenkin näissä olosuhteissa. Pari muutakin mukavaa pikku tehtävää on luvassa...ehkä nekin voi ottaa hyvinä enteinä tulevista viikoista?

Miltä talven alku teillä päin näyttää ja tuntuu?

posted under , |

4 kommenttia:

Mama Elf kirjoitti...

Talvea pukkaa tänne vihreille saarillekin. Tuuli on kääntynyt pohjoiseen ja juuri nyt ajatus on laittaa lämmitys päälle ennenkuin se automaattisesti hurahtaa...aurinko on laskenut ja olohuoneessa on viileää. Pysynpähän hereillä, kun muuten kuukahdan kamalan aikaiseen kellonpyörittelyjen johdosta. Omat viljelmät on, on...siis voisivat olla siistimmässäkin kunnossa, mutta kieltäydyn stressaamasta ja täällähän noita kaaleja ja purjoja voi yleensä jättää huoletta peltoon ja käydä nykimässä ylös kun tarve tulee. Lintujen ruokinta on jo käynnissä...Nyt alkaa käsityökausi tässä tuvassa! Lista on pitkä, mutta katsotaan mitä siitä saan aikaiseksi. Olen jopa ostanut kangasta ommellakseni puolisolle kolme paitaa. (Koska ompelin yhden noin neljä vuotta sitten ja sitä on pidetty hartaasti ja tiuhasti eli aina kun se on puhdas!) Asensin siihen uuden kauluksenkin tässä kuukausi sitten, koska se oli ainoa hajonnut asia paidassa...eli tälläistä tänne meidän talventuloon kuuluu. Toivottavasti marrasaika hujahtaa helposti ohi. t. Johanna

Ana kirjoitti...

Tämmöseksi on mennyt:
https://penniajatuksistani.wordpress.com/2016/11/02/yolla-lumisadealue-pyyhki-yli/

Itselläni alkoi puolen vuoden sytostaattihoidot tänään. Toistaiseksi ei suurta dramatiikkaa, mutta eiköhän siihenkin vielä päästä.

Jaksamista sinne!

loves2spin kirjoitti...

Stay warm, stay safe, and be well, my Friend.

Saara R kirjoitti...

Mama Elf: Miten teillä päin päätetään lintujenruokintakauden alku? Meillähän sääntönä on ensimmäinen pakkasjakso, mutta teilläpäin maailmaa ilmasto on sen verran leudompi että käytössä taitaa olla jokin muu sääntö, vai kuinka?

Ana: Paljon voimia hoitoihin. Puoli vuotta on kyllä aika hurjaa menoa, mutta sisulla kaikesta selviää. Siis sisulla ja pienten pehmeiden eläinten tuella.

loves2spin: Thanks, you too!

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments