Trump vs. Clinton -selvä peli, mutta millä tavalla!

Jahas. Tänään onkin sitten sellainen päivä jona jokaisella itseään kunnioittavalla valtiotieteilijällä on jotakin kommentoitavaa Yhdysvaltain presidentinvaaleista. Tässä omia ajatuksiani, ei missään erityisessä järjestyksessä.

1) Vaalien yllätyksellisyys paljasti sen miten etäällä media(eliitti) ja kansa on toisistaan. Rannikon suurten kaupunkien demokraattis-liberaalit kuplat poksahtelevat. Kansan hiljaisen enemmistön mielipide ja motiivit tuntuvat olevan gallupintekijöille arvoitus. Demokraatit ovat yleisesti ottaen olleet amerikkalaisten ulospäinsuuntautuneempi osa ja siten myös ulkomaailmaan päin enemmän äänessä. Tämä tulee muuttumaan samoin kuin Yhdysvaltojen politiikka ylipäätään, sillä republikaanit rynnivät voittoon laajalla rintamalla. Pelkkä Trumpin voitto ei ehkä riittäisi tähän, mutta yhdistettynä republikaanien menestykseen senaatissa, edustajainhuoneessa ja kuvernöörivaaleissa  rikkoo demokraattien ja republikaanien välisen kinastelun tasapainon ja antaa mahdollisuuden edistää merkittävästi republikaanista agendaa.

2) Ei sillä etteikö vastaavia ylläreitä olisi nähty lähiaikoina ennenkin. Suomessa Perussuomalaisten taannoinen jytky on jo alkanut osoittautua jöötiksi. Britanniassa oli Brexit. Länsimaiden vakiintuneiksi kuvitellut perusarvot ja -ideat ovat osoittautumassa kaikkea muuta kuin varmoiksi. Jotkut valtavirtapolitiikan ihmisoikeusmyönteisyyden ja vihertymisen puolesta kamppailevat ehtivät jo hengähtää. Todellisuudessa näyttää siltä että kamppailu takapajuisuutta, sulkeutuneisuutta ja luokkayhteiskuntaa vastaan jatkuu kuitenkin täysillä. Luokkayhteiskuntaa? Niin, vaikka Trumpin voittoa leivotaan rahvaan voitoksi, todellisuudessa hänen arvonsa tukevat seksismiä, rasismia, uskontojen epätasa-arvoa ja valkoista elitismiä jotka ovat muodostaneet vanhojen luokkarakennelmien perustukset. Onko liberaalidemokratian itsetyytyväisyys johtanut omahyväisyyteen jossa omien arvojen perusteita ei ole enää jaksettu puolustaa ja avata? Onko sen sisällä kehittynyt uudenlainen, mutta kansan syvien rivien näkökulmasta samaa vanhaa kuraa sisältävä elitismi?

3) Yllätyksellisyys kertoo myös aika paljon siitä miten eri todellisuuksia mahtuu tähän maailman ainoaksi supervallaksikin tituleerattuun valtioon. Ero Yhdysvaltojen sydänmaiden ja rannikoiden kaupunkikulttuurien välillä on aikaisemminkin tiedostettu. On kuitenkin ehkä ajateltu, että ns. flyover state:ien väki ja globalisaatiokehityksessä kärsineet alemmat yhteiskuntaluokat jättävät politiikan isojen ratkaisujen tekemisen viisaammille. Trumpin kannatus erityisesti näissä kansankerroksissa osoittaa, että globalisaatiossa alakynteen jäänet luokat ovat huomanneet että vaikka heiltä on viety paljon, äänioikeus on vielä jäljellä. Ja he ovat sisuuntuneet käyttämään sitä.

4) Tulipa taas mieleen, että minulla ei ole edelleenkään hyvää syytä muuttaa mielipidettäni siitä että paras valtiojärjestelmä ei ole demokratia vaan aristokratia (siis platonilaisittain määriteltynä). Demokratiassa kansa saa täsmälleen mitä ansaitsee, aina. Demokratiassa oikeus ja viisaus voittavat vain siinä tapauksessa että ne saavat enemmän ääniä. 

5) Ei sillä että Hillary Clinton olisi pystynyt profiloitumaan uskottavana oikeuden ja viisauden puolustajana, poliittisesta kokemuksestaan huolimatta. Hän edusti Clintonin dynastiaa ja siten valtaeliittiä. Jatkuvuus olisi miellyttänyt turvallisuutensa ja ennustettavuutensa takia markkinoita ja muita valtioita, mutta sen kanssa samassa paketissa amerikkalaisille myytiin nyt stagnaatiota, käsitystä siitä että nekään asiat joiden pitäisi muuttua ja joiden haluttaisiin muuttuvan, eivät tulisi Clintonin kaudella muuttumaan. Trump edustaa epävarmuutta- mutta ainakin hän edustaa jotakin muuta kuin vanhaa valtaa, ja monille epävarmuuden sisältämä riski oli siksi hyväksyttävä riski.

6) Ja kuten moni muukin on jo ehtinyt toteamaan, suuri voitto tämä on ennen kaikkea Venäjälle jonka kanssa Yhdysvaltain välit ovat viime vuosina viilentyneet. Putin nauttii Venäjällä suurta suosiota, ja kansa on kuullut Trumpin Putinia ihailevat puheet. Se voiko tätä suosiota kääntää suhteiden lämmittelyyn -tai haluaako kumpikaan tehdä sitä- onkin sitten aivan toinen juttu.

Virkkalan päivystävä vaalianalyytikko lopettaa tältä erää tähän. Millaisia ajatuksia USA:n presidentinvaalit ovat teissä herättäneet?

posted under , |

4 kommenttia:

loves2spin kirjoitti...

I was so very surprised and happy at the election results this morning. Mr. Trump is bold and brash and I think he is the only candidate of the 17 that tried for the Republican nominee that could have been successful. The unlawful acts of the Clintons are horrible. I certainly don't like everything about Mr. Trump, but I am happy that he will be our next president. And I am happy that the Republicans still have the majority in our Congress. Perhaps our march into destruction will be halted for a while. Also, on a personal note, Mike Pence had a radio talk show years ago here in Indiana. One day, he was talking about the Space Program. I called in to the show (the only time I've ever done that) and spoke with him. When we got off the telephone, he said on his show that I am an "articulate woman." That made me very happy, of course, so I always joke that no matter what, I would vote for him. ;) I do like Mr. Pence, very much. He's been an excellent Governor for our State of Indiana. It will be interesting to see how everything works out.

Saara R kirjoitti...

Honestly, had I been American, I would not have known how to vote.

I do find mr. Trump outright scary, even dangerous person whose vision is that of an idealized past, not the future. Besides, no person who expresses an outright positive attitude towards the use of nuclear weapons and/or torture could ever have my support- and that's only the beginning of the issues I have against mr.Trump.

Yet, I can see where you are coming from. Clinton was not an answer to anything. She lacked vision and represented stagnation and continuity of a system that does rather poor job in serving the people. She represents many things that make so many Americans distrustful of federal government for good reasons. She was better behaving of the two, but of course pleasant manners are very, very far from true decency. And it's not hard to think that she would have been yet another president neck deep in "debts of gratitude" towards people whose interests are very far from those of majority of Americans. Trump, on the other hand, seems pretty self-sufficient both financially and politically.

At least, now there will be change with Republicans storming over the Congress and the Senate as well as the White House. Many issues and problems that should have been discussed a long time ago but were ignored by the political elite busy with larping House of Cards, have now been brought into daylight. That's good, but soon those issues must be tackled in a constructive, peaceful and civilized manner. In time we'll see whether this challenge will prove to be just huge or insurmountable to a person whose winning qualities are "bold and brash" as you so eloquently sum it.

loves2spin kirjoitti...

I agree with you, completely, and appreciate your perspective. I believe that Mr. Trump will try very hard to gather a talented and decent group of advisers, and that should help. However, I think the corruption in our Congress is so deep and entrenched, that we will not see much progress. I believe that "term limits" (which will NEVER be enacted) would help. There is just too much money and power involved. As I heard once, "Politics is what we have instead of war," and if that is the case, it is much preferable, but often politics leads to war. Time will tell!

Saara R kirjoitti...

In that task, I believe Mr.Trump's financial and political independence gives him a chance to choose his staff with an unusual amount of freedom. This could be a good thing, if he chooses to use this opportunity wisely. On the other hand, working with Congress might be extra difficult for him because of the same thing- he can't count on support from his own party the way presidents are used to. In any case, he begins his precidency in an unusual position -we'll just have to wait and see how things will develop from there.
Campaigning in federal elections in a country as large as the US requires huge resources, and since those resources do not come from the general public, the risk of corruption is very high. The idea of term limits sounds like a step to the right direction...so I think you are right about the opposition it will encounter in some very influential circles.

If people only could discuss their differing views and seek solutions to perceived problems together in a calm and civilized manner, that would surely help. Lately, it seems that many have rather chosen the way of demonizing those who see things differently, and refused to even listen to them. That habit, I think, is the scariest thing of all- and it's not limited to the US.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments