Muistilappuja itselle: mahdollisuuksista ja niiden rajoista

Maailma tuntuu menevän hullumpaan suuntaan nyt erityisen reipasta vauhtia. Ja mitä teen minä? Minä istun nätisti vaihtopenkillä, yritän rentoutua ja noudattaa määräystä tehdä ja ajatella vain kivoja ja kepeitä asioita. Stressaavien asioiden ajattelemisen lisäksi jopa lyhyet puhelinkeskustelut ovat vältettävien asioiden listalla- ja sen mukana melkein kaikki ne asiat joita terveenä puuhastelisin. Kieltäytymistä hyödyllisten ja mahdollisesti tärkeiden asioiden tekemisestä on pitänyt harrastaa...no, enemmän kuin minun kannattaa pidemmälti ajatella. Joudunko tosiaan pitämään sairaslomaa myös eettisyydestä?

Lopulta älysin vaihtaa näkökulmaa ja alkaa miettimään, mitä kaikkea voin yhä tehdä. Aluksi lista tuntui surkean lyhyeltä, mutta sitten minulle alkoi valjeta että vaikka työntekoa etäisestikään muistuttavat maailmanparannuspuuhat eivät onnistu, moni tärkeä asia onnistuu. Ehkä niihin olisi jopa hyvä kiinnittää enemmän huomiota nyt kun tilaa on kerrankin kunnolla, ovathan ne päässeet terveinä päivinä lähes unohtumaan näyttävämpien viritelmien alle.

Voinko yrittää yhä olla valona? Voin. Voinko rakentaa kodistani rauhallista, voimia tuovaa paikkaa? Siihen on suorastaan erinomainen tilaisuus kun poistuminen täältä on niin hankalaa. Voinko kasvatella ja kehitellä mielessäni argumenttien ja kritiikkien sijaan rakentavia asioita? Onko maailmassa juuri nyt varmasti suurempi pula soturiprinsessoista kuin prinsessoista jotka viljelevät kaikkea pientä, kaunista, haurasta ja hienoa? Vaikka en voi elää arvojeni mukaan samalla tavalla kuin terveenä, voin elää niiden mukaan uusien realiteettieni puitteissa. Hyveestä luopuminen arjen muuttuessa on amatöörien vaihtoehto. Minun siis pitää vältellä stressiä koska aivoni eivät nyt pysty käsittelemään sitä normaalisti. Hyvä on, mutta mistä lähtien kauniin arjen, rauhan ja kauneuden viljely on ollut stressaavaa? Sekin on laji jossa haasteet alkavat vasta ekspansiivisten pyrkimysten myötä. "Enemmän" ei kuitenkaan tarkoita vain suurempaa mittakaavaa, suurempia yleisöjä ja vaikuttavuutta. Se voi tarkoittaa myös laadullisesti parempaa ja rikkaampaa.

Ei ole mitään syytä ajatella että parasta mitä tässä voi tehdä on koittaa pelastaa normaalista elämänmenosta se mikä on mahdollista. Voin myös pyrkiä tekemään, rakentamaan, kasvattamaan ja viljelemään sellaisia asioita joihin normaalisti ei ole mahdollisuuksia. Mitä sellaiset asiat voisivat olla? Miettimällä se selviää, eikä järjenjuoksussani ole mitään ongelmaa. Voin yhä tavoitella hyvää 
-en ehkä aivan samalla tavalla kuin terveenä, mutta sitten vain täytyy ryhtyä luovaksi ja etsiä tämänhetkisestä arjesta uusia mahdollisuuksia. Hidasteet ja haasteet eivät ole esteitä.

Eikö olekin idealistista haihattelua ajatella että elämä on ihan pilalla heti kun realiteetit eivät ole miellyttävimmät mahdolliset? Eikö viisaus ole pikemminkin sitä että hyväksyy tosiasiat- ja pyrkii toimimaan mahdollisimman hyvin niiden puitteissa? Rajoitteetkin ovat lopulta enemmän näkökulmakysymys kuin miltä äkkiseltään näyttää. Se että en voi tehdä niitä asioita mitä voin tehdä tavallisesti rajoittaa kovasti...vain siinä tapauksessa etten onnistu keksimään mitään muuta potentiaalisesti yhtä hyödyllistä puuhaa.Vaikka kauniin arjen viljely kuulostaa jotenkin vähäpätöisemmältä kuin vaikka ympäristön puolesta argumentoiminen, asia ei välttämättä ole lainkaan niin. "Vain stressaavat ja kuormittavat asiat tuovat tulosta" ei ole luonnonlaki vaan masokismia vailla todellisuuspohjaa. Etiikassa sellaista lakia ei tunneta vaan hyvän tekeminen voi aivan hyvin olla toisinaan sekä helppoa että hauskaa, siis minullekin sallittua ja suositeltavaa. Stressi- ja sosialisointikielto eivät mitenkään itsestäänselvästi vie minulta kaikkia mahdollisuuksia parantaa maailmaa tehokkaasti -on vain löydettävä tähän realiteettiin sopiva tapa olla tehokas. Jos -eli muistaakseni kun- olen sitä mieltä että pienet, hiljaiset ja hauraat asiat voivat olla hyvinkin tärkeitä ja vaalimisen arvoisia, mahdollisuuksia voi löytyä hyvinkin paljon.

posted under , , |

3 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Tää oli niin hyvä postaus myös mun tilanteeseen *läpy!*

Keskeneräinen kirjoitti...

Hyvältä kuulostaa, voisi olla terveellinen ihan "terveillekin" tuollainen stressaamistauko!

Saara R kirjoitti...

Ana: Kiva olla iloksi!

Keskeneräinen: Juu, on tämä terveellistä, mutta se on sanottava että monien muiden terveellisten asioiden tapaan tämäkin on kovin koetellut kärsivällisyyttäni. :D

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments