Kahdeksan asiaa jotka olen oppinut huumeista maallikkotuomarina (mutta jotka kaikki haluaisivat oppia jo ala-asteella)

    1. Huumeita saa nykyään aivan joka paikasta. Ei kannata muuttaa vihoviimeiseen peräkylään siinä toivossa että lapsukaiset eivät pääsisi halutessaan käsiksi laajaankin valikoimaan päänsekoittimia. Jos siellä on vähemmän väkeä, se tarkoittaa vain sitä että todennäköisesti paikallinen diileri on vähintään puolituttu.

    2. Huumeet eivät ole vain hämärissä loukoissa piilottelevan syrjäytyneen roskasakin juttu. Se että sinä tai lapsesi liikutte piireissä joissa pukeudutaan kalliisti, harrastetaan kehittäviä asioita ja biletetään tyylikkäästi ei tarkoita etteikö huumeisiin voisi törmätä. Itse asiassa, mitä paremmat piirit, sitä pahempaa jälkeä ehtii monella tasolla tulla ennen kuin yhteiskunta huomaa tulla väliin

     3. Vaikka itse olisit vakaasti ja vilpittömästi sitä mieltä että käyttösi on hallittua ja ettei huumeidenkäytöstä ole aiheutunut sinulle mitään merkittävää haittaa, voit luottaa siihen että moni muu ympärilläsi on asiasta eri mieltä -ja hyvästä syystä. Huumeongelman pahenemisen suuriin syihin kuuluu se, että käyttäjä itse huomaa oman tilansa viimeisenä. Huumeista voi olla sinulle selvästi ja matkan päähän näkyvää haittaa vaikka kävisit töissä ja rahasi riittäisivät elämiseen, vaikka voisit pitää käytöstä vapaapäiviä tai -viikkoja, vaikka kotisi, kaverisi ja ulkoasusi olisivat siistejä.
     
     4. Pelottavat, raa'an väkivaltaiset huumemaailman möröt eivät ole kaukana perusviihdekäyttäjän maailmasta vaikuttavia pomoja, gorilloita tai salakuljettajia. Pienikin huumevelka tai muu stiplu voi tuoda siitä naapurin leppoisasta diileristä esiin uusia, vallan uskomattomia puolia (ja samalla voi selvitä ikävällä tavalla että sillä diilerillä on tosi kamalia kavereita). Jos poliisi ehtii hätiin ja päädytte käräjille koko konkkaronkka, niin hyvä on. Lehtiä lukemalla selviää, että aina ei ehdi.

5. Ihan sama miten vaarattomaksi ja satunnaiseksi ihminen kemikaalileikkinsä kokee- todennäköisesti  hän vähintään rahoittaa sillä raa’an rikollisliigan toimintaa. Myös silloin kun kuvittelee vain ostavansa kaverin pienviljelemiä tuotteita. Huumepiirit ovat verkostomarkkinointia helvetistä.

    6. Huumeiden pitempiaikainen viihdekäyttökin näkyy päällepäin- enkä nyt viittaa hoikistumiseen. Ottaen huomioon kulttuurimme etenkin nuorille asettamat ulkonäköpaineet on aika käsittämätöntä, miksi kukaan haluaa vilkaistakaan kamaan päin. Sanotaan nyt vaikka niin, että en ole kuvitellut aikoihin käyväni parikymppisestä -paitsi nähdessäni parikymppisiä käyttäjiä joilla on muutama vuosi ahkeraa harrastamista takana.

     7. Hyvä seura ei koskaan viihdy samassa paikassa huumeiden kanssa. Jos ihailemasi henkilö käyttää huumeita, se ei todista että kyseessä on harmiton ja ehkä kiinnostavakin huvittelumuoto vaan että ihailun kohteen elämässä on synkkiä puolia joista et tiedä etkä haluakaan tietää. Jos löydät itsesi bileistä joissa tarjotaan huumeita oikea johtopäätös ei ole että viihdekäyttö on ok, vaan että olet joutunut tosi surkeisiin bileisiin.

    8. Hauskimmastakin huumepäissä tehdystä sekoilusta katoaa kaikki ilo viimeistään siinä vaiheessa kun päästään käräjille. Todennäköisesti kuitenkin jo paljon aikaisemmin. Harvalle henkilönkatsastus, pakkoverikokeet, kotietsintä takavarikkoineen ja putkareissu yhdistettynä mahdollisiin vieroitusoireisiin/krapulaan ovat kovin hauskoja etenkään sellaisena pakettitarjouksena minä ne tuppaavat tulemaan. (Paketista on olemassa myös huomattavasti ikävämpiä variaatioita).

posted under , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments