Dinosauruksia puistossa

Olen kytännyt Katlaa (mitä muuten todellakin kannattaa jatkaa, siellä tapahtuu jännittäviä asioita vaikka isoa pamausta ei ole vielä kuulunutkaan) niin innokkaasti että moni muu tärkeä uutinen on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle. Esimerkiksi se että aitoa Jurassic Parkia ei tarvitse etsiä elokuvista vaan kipaisu rantaan tai kaupungin puistoon voi riittää. Uudessa Tiede-lehdessä pöllytettiin vanhentumaan päässeitä käsityksiä dinosauruksista. Ykköspaikalle jutun kirjoittanut Maija Karala nosti ansaitusti ajatuksen siitä että dinosaurukset olisivat kuolleet sukupuuttoon 66 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneessa massasukupuutossa ja modernit linnut polveutuvat pisimpään sinnitelleestä kourallisesta siivekkäitä dinosauruslajeja. Nyt on selvinnyt, että tämä on vain osatotuus. Todellisuudessa eräät dinosaurukset ovat selvinneet näihin päivin asti, näyttäen suunnilleen samoilta kuin ne ovat näyttäneet jo liitukaudella. 


Kutsumme näitä dinosauruksia sorsiksi.

Näkemyksen taustalla vaikuttanut fossiililöytö, Etelämantereelta Vegan saarelta löydetty sorsalintuihin kuulunut Vegavis iaai ei ole mikään uusi fossiililöytö, vaan ollut maisemissa jo vuodesta 1992 asti. Vegavikset räpylöivät Etelämantereen vesillä jo 68 miljoonaa vuotta sitten. Ne näyttivät sorsilta, polskuttivat kuin sorsat, ne olivat sorsia. Vaakut polskuttivat maailmanlaajuisen katastrofin läpi suunnilleen samannäköisinä kuin ennenkin, ja sen jälkeen ne ovat odottaneet kärsivällisesti jotakuinkin 66 miljoonaa vuotta jotta jostain ilmaantuisi vihdoinkin kädellislaji jolta saisi pullaa. Niiden ympärillä jylläsi massasukupuutto joka teki selvää kaikista dinosauruksista ja liskolinnuista, linnuista selvisi vain kourallinen kaikkein sopeutuvimpia lajeja. Voi olla sattumasta kiinni ettei nykyään ole olemassa hännällisiä tai hampaallisia lintuja. Tietysti sorsillakin oli sopivien ominaisuuksien lisäksi matkassaan enemmän onnea kuin Eurojackpotin päävoittajalla. Mutta silti.

Tämä oli pitkään kuitenkin vain yksi, kiistanalainen tulkinta. Pitkään ajatusta siitä että jokin linturyhmä olisi säilynyt massasukupuuttokauden läpi olennaisilta osiltaan nykyisen kaltaisena pidettiin mahdottomana. Nyt näyttää kuitenkin siltä että vähitellen näkemys on vahvistunut ja lopulta voittanut. Useimmat lintulajit ovat toki erilaistuneet muutamasta massasukupuutosta selvinneestä sissilajista viimeisten reilun 60 miljoonan vuoden aikana nykyiseksi lajikirjoiksi joka on valloittanut myös monet dinosauruksille aiemmin kuuluneet ekologiset lokerot. Paitsi sorsat. Ne ovat vain vähän päivittäneet tyyliään, mutta muuten porskuttaneet jotakuinkin ennallaan. Mitäpä sitä hyvää ja äärimmäisissä olosuhteissa testattua designia muuttamaan.

Sorsien lisäksi toinen ikivanha linturyhmä ovat muuten kanalinnut. Mutta sen ajatteleminen pidemmälti samalla istumalla alkaa olla maailmankuvalleni jo liian iso järkytys.

posted under , , |

2 kommenttia:

Keskeneräinen kirjoitti...

Sehän on ihan selvä jokaiselle kanalliselle, että kana on dinosaurus. Sorsalintujen dinosauruudesta taas todistavat esim. ne hanhet, joiden muuttoreitti kulkee suoraan Himalajan yli. Ihan ekana ei odota niissä korkeuksissa näkevänsä juuri hanhia! Mutta kyseinen muuttoreitti on kulkenut siitä kohdasta jo silloin kun paikalla ei vielä ollut vuoristoa... Mitäs sitä suotta hyvää vanhemmilta opittua reittiä omin päin muuttelemaankaan, vaikka kukkulat alla nousevat jokusen sentin vuodessa!

Saara R kirjoitti...

Meille muille se on kyllä jonkinmoinen järkytys. Toisaalta, nyt lintulautakauden alettua ei ole enää niin suuri järkytys se tieto että viherpeippoja muutama vuosi sitten niittänyt virus niitti aikanaan myös muita dinosauruksia.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments