Saikkupäikky

Tämän päivän hyvänä tekona kertoilen hiukan sairaslomakuulumisiani. Hyvä teko on kyseessä ikävä kyllä siksi että ennakkoluulot ja stigmat kaikenlaisia päävikoja kohtaan rehottavat maassa edelleen. Mikäpä niihin auttaisi paremmin kuin tieto? Samalla vaivalla omaiset ja ystävät tietysti pysyvät kärryillä voinnistani ja kuulumisistani. Kätevää sekin, kun energian määrä on niin rajallinen kuin se minulla vielä on. 

Hyviä kuulumisia on: piristävä lääke on alkanut purra sillä loistavalla tuloksella että olen selvästi virkoamaan päin. Jaksan puuhastella, ajatella ja tehdä rentouttavia asioita (kyllä, niidenkin tekeminen vaatii energiaa. Sen huomaa kun sitä ei ole) ihan eri tavalla kuin vielä kuukausi sitten. Sivuvaikutuksena ollut lievä huonovointisuus meni nopeasti ohi, eikä muita inhoja sivuvaikutuksia ole näkynyt. Mieliala on kohonnut tämän myötä kovasti. Unihäiriö- ja uupumusongelmavyyhti oli todella paha. Jos eli kun sen selättämiseen on alkanut löytyä konstit, tuntuvat muutkin ongelmat reilusti pienemmiltä. 

Kasa ongelmia on nimittäin vielä jäljellä. Kodin ulkopuolella aistiyliherkkyydet ja sosiaalisuusyliannokset vaanivat, ja niistä minua rangaistaan epämiellyttävien elämysten ohella totaalisella jopa päiviä kestävällä uupumustilalla, joten joudun yhä miettimään tarkkaan, milloin ja miten toteutan pienimmätkin retket Ulkomaailmaan. Ei sillä että kokisin uutisten valossa jääväni jostakin paitsi kotosalla, mutta ehkä sillä että normaaliin elämään kuuluu aika paljonkin seikkailua ihmisten ilmoilla ja jopa kommunikoimista muidenkin kuin perheenjäsenten kanssa. Niin, ja puhelimessakin olisi ehkä hyvä pystyä puhumaan nykyistä paremmin. Tämä haaste on siis ylitettävä jossain vaiheessa. Ennen kuin sen kimppuun voidaan käydä, on kuitenkin saatava vielä stressitasoa laskettua reilusti. Se on alkanut tuntua nahoissa ihan todella nyt kun olen riittävän hereillä huomatakseni asian. Toisaalta, nyt kun pysyn paremmin hereillä, voin onneksi alkaa ottaa päiväohjelmaani rentouttavia asioita. Vain yksi asia kerrallaan- stressitilahan ei laske sillä että toipumisesta tekee suorittamista.

Päiväohjelmani on mahdollisimman säntillinen yhdistelmä rentouttavia puuhia ja kotitöitä, sekä muita satunnaisia aktiviteetteja (kuten bloggaus, poliittiset harrastukset ja kielikurssi). Jossain välissä on hoidettava myös pakolliset asioinnit. Jaksaminen vaihtelee vielä päivittäin, joten päikkärimahdollisuus tai parikin on aina hyvä sisällyttää suunnitelmiin. Raskaimmat normaaliin arkeen kuuluvat kotityöt ja säännöllinen liikuntaharrastus eivät ole vielä onnistuneet, mutta ehkä ihan pian. Erityisesti lenkkipolulle paluuta odotan kovasti, sehän se on yleislääke kaikkiin vaivoihin, ja varmasti erityisen tehokas ruska-aikaan. Koska suorittamismentaliteetti on suuri peikko, yritän sellaista hitaasti kiiruhtamisen tunnelmaa. Edistystä kohti mennään, mutta ilman aikatauluja tai muita kovia vaatimuksia.

Loppukevennykseksi voin murskata vielä myytin stereotyyppisestä mt-potilaslookista. Kuvitelkaapa tässä välissä mieleenne sennäköinen ihminen mikä tulee mieleenne sanasta "mielenterveysongelma". Hyvä, jatketaan.
Tässä on nimittäin käynyt sillä lailla, että sairastumisen seurauksena taidan näyttää Ulkomaailman silmissä paremmalta kuin ennen terveenä. Koska huomion välttäminen on pongahtanut tärkeäksi osaksi ulkomaailmassa selviytymisstrategiaani enkä ole jaksanut ommellakaan aikoihin, maalaismekkoilu on jotakuinkin tauolla. Huivikin löytyy näinä päivinä kaulasta, ei päästä, ja hillitty asiallisuus on päivän sana tyylipuolella. Piristävän lääkkeen ja sitä edeltäneen aterioiden unohtelun seurauksena kiloja on alkanut karisemaan ihan kivasti. Kaiken huipuksi, luonnostaan tummien silmänalusteni paisuttua unihäiriöilyn myötä eeppisiin mittoihin, olen huomannut meikkailun piristävän oloa aika paljonkin. Kokoelmani silmänalusten peittotuotteista alkaa olla pro-tasoa, ja kun pohjatyöt on tehty, voi saman tien huvitellakin vähäsen. Tavallaan on ollut ihan mielenkiintoista selittää hoitotaholle, että jos tyylini muuttuu jossain välissä eksentrisempään suuntaan, kyseessä on toipumisen, ei isomman kajahtamisen merkki...

Näihin tunnelmiin, ja jos tunnette halua tsempata minua, niin tehkää tekin tänään (ylimääräinen) hyvä teko! Mikään ei ilahduta niin paljon kuin piirun parempi maailma.

posted under , , |

2 kommenttia:

loves2spin kirjoitti...

I am glad you are beginning to feel better.

Saara R kirjoitti...

Improvement is slow, but it happens!

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments