Jimi Karttunen ei suostunut pelkäämään

Vuosi 2016 muistetaan vuotena jolloin suomalainen kuoli Suomessa poliittisesti motivoituneen väkivallanteon jälkeen. Edellisestä kerrasta ehtikin vierähtää 67 vuotta.

Oliko Jimi Karttusen kohtaama, todennäköisesti hänen kuolemansa aiheuttanut väkivalta yllättävää ja täysin odottamatonta? Ei ainakaan minulle. ”Yksittäistapauksiksi” leimattuja murhapolttoiskuja ja pahoinpitelyitä on jo ollut. Vanha kaava toimii edelleen: jokaista kuolemaan johtanutta väkivallantekoa kohden on useita pahoinpitelyitä, jokaista pahoinpitelyä kohden on paljon sanallista väkivaltaa. Siitä kaavasta voisi päätellä, että Karttusen kuolema olisi ollut estettävissä jos varoitussignaaleihin olisi puututtu aikaisemmin ja päättäväisemmin. Nähtäväksi jää, onko tämä tapaus viimeinen, se signaali jonka jälkeen hitaimmatkin havahtuvat siihen että maassa on jotakin pahasti mätää (eikä se ole vihervasemmisto), ja että tolkun ihmisten rakastama vaikeneminen ja toisaalle katsominen ovat tulkittavissa yhtä hyvin hiljaseksi hyväksynnäksi kuin hiljaiseksi paheksunnaksi.

Tällä hetkellä näyttää vähän huolestuttavalta. Somessa uhria syyllistetään ja Suomen Vastarintaliikkeen klanipäitä uhriutetaan urakalla. Jos meillä vain olisi tiukempi maahanmuuttopolitiikka, esimerkiksi sellainen kuin Suomen Vastarintaliikkeen ihannoimassa yhteispohjoismaisessa natsivaltiossa, ei tarvittaisi yksittäisiä tappajia. Silloin valtion väkivaltakoneisto palvelisi natsismia ja kaikki olisivat onnellisia. Eiku...

Totuus löytyy täsmälleen vastakkaisesta suunnasta: väkivaltaa ja natsismia ei tule hyssytellä eikä ymmärtää ”tuomitsen kyllä väkivallan MUTTA”-alkuisilla lausunnoilla. Väkivalta on tuomittava ja piste. Jo nykyinen lainsäädäntö antaisi mahdollisuudet puuttua rikollisjärjestöjen toimintaan paljon tehokkaammin kuin mitä olemme tähän mennessä nähneet (sikäli kun mitään mistään ymmärrän, laillisen valtiojärjestyksen kumoamiseen väkivalloin tähtäävä järjestäytynyt toiminta jota Suomen Vastarintaliike avoimesti harjoittaa, on lähtökohtaisesti rikollista). On myönnettävä, että tähän mennessä näin ei ole haluttu tehdä. Sivistyneistö ei ole halunnut liata käsiään vääränväristen ja heidän puolustajiensa verellä, mutta toisaalta monelle päättäjällekin on sopinut aivan hyvin se että jotkut toiset tekevät likaisen työn. Se on nimittäin se viesti minkä hiljaisuudesta, yksittäistapauksista ja rasistisen motiivin hukassaolosta sillä perusteella ettei terroristilla ole ollut muodollisia yhteyksiä äärijärjestöihin, luetaan. 

Jos ihan todella haluamme, että pahuus valtakunnassa hellittää, pysähtyy ja korjaantuu, on aloitettava siitä että tunnistamme pahan ja puutumme siihen päättäväisesti kun se omassa arjessa vastaan tulee. Emme saa suostua pelkäämään vaikka natsit julkaisisivat verkossa videoita joissa kerrotaan että Jimin olisi ollut parempi antaa pelolle valta. Emme saa pelätä natsien nimittämistä natseiksi. Jimi Karttunen reagoi vihanlietsontaan kun se tuli häntä vastaan. Hän aukoi päätään, ja siitä hyvästä hänet lyötiin maahan ja hänestä kuvattiin vihamateriaalia. Me rauhan ihmiset sanomme kuitenkin viimeisen sanan siitä, oliko Karttusen kärsimys turha vai se herätys jota täällä on kaivattu jo vuosien ajan.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments