Pieni kommentti suureen köyhyyskeskusteluun

Hesarissa on taas käynnissä erä Suurta Köyhyyskeskustelua. Aseltema näyttäisi olevan tuttu: köyhien ahdinkoa ymmärtävät tutkijat vastaan nuivailijat jotka tietävät että köyhyys on pohjimmiltaan laiskuutta ja elämänhallinnan puutetta, sekä sitä että ruokaan tarkoitetut rahat valitaan kuluttaa viinaan ja tupakkiin.

Näin ajatteleville (ja saman tien kaikille muillekin) suosittelisin luettavaksi tätä blogikirjoitusta. Lisäksi jaksoin huomata, että tälläkään kierroksella köyhyyskeskustelussa ei pahemmin näy kokemusasiantuntijoita. Köyhien puolesta puhuvat lähinnä tutkijat (jotka toki saattavat nyky-Suomessa kärvistellä tulojensa puolesta köyhyysrajalla mutta joilla on yhä tiedollista pääomaa ja sen tuomaa auktoriteettia). Silloin harvoin kun joku köyhä uskaltaa avata näissä keskusteluissa suunsa, hänet teilataan nopeasti: hän on jotenkin vääränlainen köyhä, ja ansaitsee siten kuulluksi tulemisen sijasta julkisen kurinpalautuksen. Ei ihme, ettei köyhien näkökulma oikein tahdo kuulua niille jotka päättävät heidän toimeentulostaan ja heihin kohdistuvasta kontrollista. Ovatko köyhämme siis vähävaraisuuden ohella niin pöljiä ettei heillä ole mitään kuulemisen arvoista sanottavaa omista elinolosuhteistaan? Jos ovat, niin miksi ovat, ja mihin perustuu hallituksemme vahva usko siihen että köyhien kurittaminen ja kurjistaminen on paras keino kansainvälisen talouskriisinkin selättämiseen?

posted under , , |

3 kommenttia:

Hoo Moilanen kirjoitti...

Se viimeinen kirjoitus asiasta Hesarissa oli asiaa. (En valitettavasti löydä sitä enää; naisen kirjoittama.) Ko. naisen kohdalla köyhyys oli historiaa ja siihen joku kommentoija sanoikin, että harvapa haluaa puhua asiasta silloin kun elää siinä tilanteessa. Häpeä ja mitä näitä muita nyt onkaan.

Kaikenlainen "jokainen on oman onnensa seppä" -ajattelu kertoo siitä, että ihmisellä ei ole ollut vastoinkäymisiä. No, harvapa koko elämäänsä saa kulkea aurinkoista polkua.

loves2spin kirjoitti...

"There, but by the grace of God, go I." There will always be people living in poverty. The causes are myriad. In my opinion, we will be judged by our response. Immediate needs, of course, should be taken care of, and then when possible, the individuals or families that find themselves in poverty should be given work and help to lift themselves out of poverty, not just given a hand out. Here is an article explaining how my Church helps the poor and needy.

http://www.mormonnewsroom.org/topic/welfare-and-self-reliance

Saara R kirjoitti...

Hoo Moilanen: Juuri näin. On mielenkiintoista, miten pienituloisuus ja/tai alhainen kulutustaso nähdään hävettävinä. Ympäristöystävällin tämä asenne ei ainakaan ole...

loves2spin: I agree- the only thing I'd add to your opinion is, that there are many whose poverty is directly linked to old age, chronic illness, disability or some similar situation. Those who can should work, but those who can't work or are unemployed because there just isn't work available should be taken care of by the society.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments