Epävarma elämänvyöhyke

Tämän päivän iloinen uutispommi on, että meitä lähintä tähteä, noin 4.2 valovuoden päässä sijaitsevaa Proxima Centauria kiertää hieman Maata suurempi kiviplaneetta. Planeetan kiertorata sijaitsee vieläpä elämänvyöhykkeellä, laskennallisella alueella jolla voi esiintyä nestemäistä vettä. 


Vastaavia eksoplaneettoja on löydetty aiemminkin, mutta paljon kauempaa. Niin paljon kauempaa että Proxima Centauri on niihin verrattuna kivenheiton päässä. Jos Proxima Centauri B:nä tunneltulta planeetalta löytyy tuntemamme kaltaista elämää, se on ainakin optimistisimpien arvioiden mukaan jonakin päivänä ihmiskunnan ulottuvilla.

Se "jos" on kuitenkin iso, eikä suurimpana esteenä edes ole teknologiamme taso. Luotaimet voivat kyllä löytää perille ajan kanssa. Kun ne on laukaistu, ihmiskunnalta vaaditaan lähinnä kärsivällisyyttä ja sitä että emme tuhoa planeettaamme ennen kuin luotaimet ehtivät perille. Se "jos" liittyy pikemminkin siihen miten raflaavasti lehdistö mielellään avaruusuutisia käsittelee.

Ensiksikin, koko elämänvyöhykkeen käsite on hirvittävän epämääräinen. Se että planeetta on vyöhykkeellä jolla vesi voi esiintyä nestemäisessä muodossa ei tietenkään takaa sitä että vettä myös esiintyy. Omassa aurinkokunnassamme elämänvyöhykkeellä on periaatteessa peräti kolme planeettaa: Venus sen sisäreunalla, Maa keskivaiheilla ja Mars ulkolaidalla. Todellisuudessa vain Maassa esiintyy vettä. Venus on polttava ja syövyttävä helvetti, Mars taas menetti pintavetensä jo varhain koska se on liian pieni planeetta. Vain täällä Maassa on monimuotoista elämää. Elämänvyöhykkeen käsitteen epämääräisyyttä ei suinkaan helpota se, että nestemäistä vettä voi hyvin esiintyä myös sen ulkopuolella. Esimerkiksi Jupiteria kiertävä Europa-kuu on elämän etsimisen näkökulmasta mielenkiintoinen juuri siksi että sen jäisen pinnan alla on meri joka pysyy nestemäisenä emoplaneetan vaikutuksesta. 

Tuntemamme kaltaisen elämän syntyminen vaatii paljon muutakin kuin sopivankokoisen kiviplaneetan jolla esiintyy nestemäistä vettä. Ei vielä tiedetä esimerkiksi, onko punaisten kääpiöiden (kuten Proxima Centaurin) elämänvyöhyke käytännössä kykenevä ylläpitämään elämää. Punaiset kääpiöt ovat paljon Aurinkoamme pienempiä tähtiä ja siksi niiden elämänvyöhykekin sijaitsee lähempänä emotähteä. Siellä voi olla rauhatonta. Kun Auringon aktiivisuus yltää välillä häiritsemään Maan tietoliikennettä, UV-säteily haittaa solujen toimintaa ja otsonikerros tulee tarpeeseen, voivat säteily ja hiukkasmyrskyt estää elämän kehittymisen planeetoilla jotka ovat hyvin lähellä tähteään. 

Lopuksi elämän syntyminen voi olla myös onnenkauppaa tai riippuvaista sellaisista tekijöistä joiden ratkaisevuutta emme vielä osaa tunnistaa. Maassa elämä syntyi nopeasti, mutta siitä huolimatta tie aminohapoista RNA-maailman kautta monisoluisen elämän puutarhaksi on ollut pitkä ja hankala. Maassa sukupuuttoaallot ovat monta kertaa tuhonneet suurimman osan elämänmuodoista. Emme kuitenkaan tiedä, kuinka paljon vaaditaan täystuhoon ja voiko elämää syntyä myös vanhoilla planeetoilla. Punaiset kääpiöt ovat hyvin pitkäikäisiä, joten on ajateltavissa että jos elämä niiden ympärillä on ylipäätään mahdollista, olosuhteet voivat säilyä elämälle suotuisina monta kertaluokkaa kauemmin kuin omassa aurinkokunnassamme. 

Joka tapauksessa Proxima Centaurin osoittautuminen tähden sijasta aurinkokunnaksi on meidän kannaltamme kosminen lottovoitto. Sen tutkiminen tulee lisäämään suuresti ymmärrystämme siitä kuinka maankaltainen on elämän esiintymisen kannalta tarpeeksi maankaltainen.

2 kommenttia:

Keskeneräinen kirjoitti...

Tuonne kai sitä on vetäydyttävä, kun tämä planeetta saadaan sössittyä. Ei kauheasti innosta. Vaikka säteilyn kestäisikin, voisi olla muuten tylsää kun aurinkona olisi punainen kääpiö. Tykkään tämän auringon valosta. Mitä jos kuitenkin pidettäisiin Maa elinkelpoisena, voisi tulla halvemmaksikin kuin jonkun Proxima Centauri B:n terraformatointi.

Saara R kirjoitti...

Juu, harmi vaan että Proxima Centauri on "lähellä" vain tähtitieteellisessä mittakaavassa. Matkustuskeinoihimme nähden se on tooooosi kaukana. Vaikka onhan se planeetta kuulemma vähän Maata isompi, sinne voisi mahtua isompi hiilijalanjälkikin eivätkä luonnonvarat loppuisi joka vuosi niin aikaisin. Olettaen tietysti että se on millään lailla Maan elämänmuodoille sovelias paikka.
Vähän liikaa oletuksia tässä on minunkin makuuni, Maan säilyttäminen elinkelpoisena voi olla loppujen lopuksi jopa Talouskasvun näkökulmasta se suotava vaihtoehto.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments