Rottapostia

Roskaposti alkaa olla jo niin ysäriä. Minunkaan postilaatikkooni sitä eksyy aniharvoin- suodatusohjelma poimii postivirrasta tehokkaasti ja huomaamattomasti afrikkalaisten prinssien ja tietoja huonolla suomenkielellä tarkistelevien pankkien terveiset. 2010-luvulla erityisesti rasisteja vastaan äläköimällä kunnostautuneiden bloggaajien omaiset voivat jännittää, löytyykö postilaatikosta rottapostia


Tämä kertoo jotakin, jostakin. Yksittäistapauksesta voidaan tietysti puhua siinä mielessä että tämäkin teko vaikuttaa yksittäisen henkilön tempaukselta. Katsotaan kuitenkin suurempaa kuvaa. Sitä, jonka piirtämisen voi aloittaa suunnilleen tämän blogin alkuvaiheista. Muistatteko, millaista täällä oli vuonna 2008? Minä muistan, että silloin politiikkaa pidettiin tylsänä. Ihmisten uhkailun ja yleisen törkyturpaisuuden ilmaukset olivat harvinaisia ja tapahtuivat yleensä anonyyminä. 

Nykyään ihmiset lataavat omalla naamallaan ja nimellään sellaista tekstiä jonka sanojaa olisi kehotettu vuonna 2008 hakemaan apua vihanhallintaongelmaansa, niin ahkerasti ettei avun hakemiseen jakseta kehottaa. Se käytöksen rima jota pienelle lapselle ja vanhukselle osoitettu rottaposti on taas osaltaan laskenut, on ollut putoamassa jo jonkin aikaa. Jotkut, harvat, ovat sen huomanneet. Useammat eivät pidä ajatuksesta mutta eivät mielellään ajattele koko asiaa. Jos vaikka ikävä menisi sillä pois niin kuin sängynalusmöröt lapsena? Aivan viime aikoina on puhuttu sievistelevästi kahdesta ääripäästä joista toisessa lietsotaan rasismia ja vihaa ja toisessa puolustetaan perustuslain ja ihmisoikeuksien tapaisia asioita. Jonkin aikaa ne muuten ehtivät olla tässäkin yhteiskunnassa jonkinlaisia perusasioita. No, enää ne eivät sitä ole. Niitä vastaan ovat nousseet ihmiset jotka pelkäävät kun näkevät tummaihoisen lajitoverin ostamassa kukkakeppejä tai kuntoiluvälineitä, ihmiset joiden mielestä murhapolton yritys on hyvä tapa ilmaista poliittinen mielipiteensä, ihmiset joiden mielestä sananvapaus tarkoittaa sitä että heillä on oikeus tehdä rikokseksi luokiteltuja tekoja ilman rangaistusta mutta heidän kanssaan eri mieltä olevat ovat vaarallisia hulluja jotka pitäisi vaientaa vaikka väkisin. Syyt tähän ovat monet, mutta niiden joukossa on se että liian usein näillä ihmisillä on sosiaalista tilaa toimia niin kuin toimivat. Näyttäähän hiljainen paheksunta hyvin samanlaiselta kuin hiljainen hyväksyntä.

Rohkenenpa tehdä ennustuksen: tämä rima jatkaa laskemistaan täsmälleen niin kauan kunnes hiljainen enemmistö saa tarpeekseen. Kunnes tarpeeksi moni toteaa omalla kohdallaan, että minä aion alkaa tehdä voitavani vihan ja hulluuden pysäyttämiseksi. Minä olen valmis näkemään vaivaa tämän yhteiskunnan korjaamiseksi, omasta arjestani alkaen. Muuten...1900-luvun alun historiasta voi oppia, että nykytilanteesta on pohjalle pitkä matka joka kuitenkin lyhenee riman pudotessa.

posted under , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments