Lempihiljaisuuksia

"Kuunteletko jotain musiikkia? Onko sinulla jotain suosikkia?", minulta kysyttiin hiljattain. Vastaus tähänkin kysymykseen osoittautui niin monimutkaiseksi että minun piti miettiä asiaa vielä jälkeen päin. Osasin tietysti vastata kylmiltään, että kaikkein eniten pidän hiljaisuudesta. Se ei ollut kovin hyvä vastaus. Sillä siinä missä monilla ihmisillä on mielimusiikkinsa, minun maailmassani on paljon erityisiä hiljaisuuksia joista pidän. Uuden, miellyttävän hiljaisuuden lajin löytäminen on yhtä hauskaa kuin uuden lempikappaleen löytäminen- paitsi että hiljaisuudesta voi yleensä nauttia paljon enemmän ja pidempään.

Kodin hiljaisuus on kotoisaa hiljaisuutta. Ulkoa vaimeina kantautuvat äänet, ehkä perheenjäsenten omat puuhat tai omista toimistani syntyvät pienet äänet rakentavat kodikkaan, rauhoittavan hiljaisuuden.

Puutarhan hiljaisuus josta voi nauttia puutarhassa tai lenkillä, on aika äänekäs ollakseen hiljaisuuden laji. Lintujen äänet (laulusta ei aina voi meillä päin puhua), naapurustosta kantautuvat nikkaroinnin tai ruohonleikkuun äänet ja liikenne, tuulen humina puissa. Keväällä puutarhan hiljaisuus on täynnä toimeliaisuutta, hellepäivinä se rauhoittuu. Loppusyksystä, vähän ennen lintulautakauden alkua hiljaisuus on syvimmillään.

Metsän hiljaisuus Puiden humina, metsäneläinten äänet ja omat rapistelut. Vihreä, kuumanakin päivänä hieman kostea metsän tuoksu. Siitä on tehty metsän hiljaisuus.

Talven hiljaisuus Lumi tuo tullessaan maisemaan aivan erityisen hiljaisuuden, kimmeltävän ja pehmeän. Talven hiljaiset päivät paljastavat eläinten jälkiä hangella, salaista elämää joka muina aikoina menee ohi. Pitkinä talviöinä taivaan täyttävät tähdet ja silloin hiljaisuus tuntuu ulottuvan avaruuteen asti.

Kirjaston hiljaisuus Kirjojen tuoksu, vaimeat askeleet.
Kaikki kirjastot eivät ole nykyään kovin hiljaisia, joten sopivaa paikkaa voi joutua vähän etsiskelemään. Paras hiljainen kirjasto oli Philosophica Siltavuorenpenkereellä. Siellä saattoi viettää tuntikausia nauttien hieman rapistuneesta vanhasta arkkitehtuurista ja hitaasta viisastumisesta. Onneksi ehdin kokea tämänkin: uuden keskustakirjaston hälinässä samat kirjat ovat tallella, mutta hiljaisuus on muisto vain. Nyttemmin olen huomannut että myös Virkkalan kirjastossa voi nauttia kirjaston hiljaisuudesta.

Onko teillä lempihiljaisuuksia?


posted under , |

4 kommenttia:

Minna kirjoitti...

Virkkalan kirjasto on varmasti hiljainen siihen asti, kunnes meidän porukka astuu sisään ;)

Hoo Moilanen kirjoitti...

Noihin lisään vielä elokuvateatterin hiljaisuuden! Kun väki on koolla hiirenhiljaa ja keskittyy elokuvaan. Tosin elokuvassa itsessään on ääntä...

loistoluoto kirjoitti...

Oi, ihania! Tässä pari lisää:
1. "Konsertissa juuri ennen aplodeja" -hiljaisuus.
2. "Viikkojen myrskyämisen jälkeen tyyni päivä" -hiljaisuus (humisee korvissa!).
3. "Hipsin kotiin illanistujaisista autiota kylänraittia tyynessä kesäyössä" -hiljaisuus.

Saara R kirjoitti...

Minna: Hih, voin kuvitella!

Hoo Moilainen & Loistoluoto: Hienoja hiljaisuuksia teilläkin, täytyypä koittaa keritä nauttimaan noistakin!

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments