Korjaamisesta

Mikä on mielestänne vaikein kohta mantrassa: Reduce, Repair, Recycle, Do Without? (suomeksi: Vähennä, Korjaa, Kierrätä, Pärjää Ilman)? Tavaran raivaaminen on suorastaan muodikasta. Viisaampien, ehkä harvempienkin ostospäätösten tekemisistä puhutaan ja nettiä kiertää lukemattomia ostoslakkohaasteita. Ilman pärjäämisestäkin puhutaan: siivousguru Marie Kondo hakkaa naulat seinään tarvittaessa vaikka paistinpannulla kun meni heittämään kuluneen(?) vasaransa pois, ja ruokaostoksilla kieltäydytään kilvan lihasta, gluteenista, hiilareista ja huonoista rasvoista. Näitä mietin odotellessani että posti tuo minulle paketin helmiäisnappeja. Vanhan ruskean pellavapuseroni josta on jo korjattu saumaa ja ja jota on uitettu värinpalautusvärjäyksessä, muoviset napit alkoivat näyttää kulahtaneilta muuten hyväkuntoista vaatetta vastin. Seuraavat napit ovat sitten helmiäistä, ja odotan vaihto-operaation jälkeen saavani entistä hienomman, jälleen uudenveroiselta näyttävän vaatteen joka palvelee minua vielä monta kesää.

Vaikein kohta mantrassa taitaa siis olla Repair, korjaaminen. Korjaamisen vaihtoehtohan on usein reipas raivaaminen, kierrättäminen ja sen perään fiksumman ostospäätöksen tekeminen. Korjaamalla vain pidennetään tuotteen elinikää, ja sitten ideana on elellä sellaisen tuotteen kanssa joka ei enää ole uudenveroinen, ei ehkä enää ihan muodikaskaan, josta markkinoille on jo tullut uusia ja kivoja versioita. Sitä paitsi, korjaamiseen voi tarvita välineitä ja tarvikkeita, eli jotain joutuu joka tapauksessa ostamaan. Jos ei kesäpuseroa, niin napit ainakin. Ja kai nyt rikki meneminen tai selvä kulahtaminen jos mikä on hyvä syy raivata tavara nurkista? Mutta korjaaja korjaa ja kuluttaa itse tavaran niin loppuun että jäljelle jää vain roskaa. Siis sitä miltä ovela ekokettu olisi välttynyt pistämällä tavaran kiertoon siinä vaiheessa kun käyttökelpoisuutta oli vielä vähän jäljellä ja toimittamalla näin mustanpekan tavaran ostajan tai vastaanottajan käsiin. Korjaaja kulkee uusien ja hienompien tavaroiden ohi ja sanoo "ei, minulla on vielä riittävän hyvä". Korjaamalla ei vähennetä ekologista jalanjälkeä näyttävästi raivaamalla vaan sillä että ehtii elämänsä aikana kuluttaa vähemmän sekä sillä että kulkee monen sellaisenkin houkutuksen ohi joihin tarttumisen voisi helposti oikeuttaa itselleen. 

Korjaaminen on ekologisen elämäntavan mantralle välttämätön, sillä siihen sisältyy kärsivällisyys. Korjaamisen näkökulma on se joka muistuttaa, että vaikka käyttötavaroiden huono laatu on noussut kestopuheenaiheeksi, todellisuudessa kohtuullisella huolenpidolla moni arkinen tavara voi kestää vuosia, vuosikymmeniä, jopa yli eliniän. Astiat, kalusteet, korut, kodintekstiilit ja sisustusesineet... moni tavara voisi tänäkin päivänä kestää kauan, jos vain haluaisimme niin. Jos vaihtelunhalu ja uutuudenviehätyksen kaipuu hellittäisivät otteensa edes hetkeksi. Jos harkiten hankittuihin tavaroihin kiintyisi ja niitä jaksaisi kunnioittaa niin paljon että ne haluaisi pitää luonaan mahdollisimman kauan.

posted under |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments