Kesälukemista: Johanna Tuomolan Valheiden vangit

Kesäpäivä, mukava käpertymispaikka säästä riippuen ulkona tai sisällä ja Johanna Tuomolan uusin rikosromaani ovat hyvä resepti nautinnolliseen lukuhetkeen. 

Tässäkin kirjassa oli taas paljon uutta edellisiin teoksiin verrattuna: uusi sankaritar, tapahtumien päänäyttämönä Helsinki- sekä uusi kirjoitustapa. Tällä kertaa kirjoittaja oli hyödyntänyt jo ennen teoksen viimeistelyvaihetta yli 30 esilukijan palautteita. Uusien asioiden kokeileminen kirjoittamisessa on minustakin noin lähtökohtaisesti aina hyvä idea, ja on ilahduttavaa että myös taitava ja kokenut kirjoittaja uskaltautuu kokeilemaan uudenlaisia kirjoitusprosesseja.

Valheiden vangit on murhamysteeri jossa sivutaan myös seksibisnestä ja huumemaailmaa sekä laillisten ja laittomien bisnesten harmaita rajamaita. Henkilöt ovat odotetusti moniulotteisia. Tavallisen oloiseen tyyppeihin kätkeytyy kaikenlaista, ja toisaalta ne joita voisi luonnehtia dramaattisilla sanankäänteillä osoittautuvat enimmäkseen tavallisiksi. Juonenkäänteissä oli sopivasti yllätyksellisyyttä, ja jotakin jäi avoimeksikin. Olisikohan yksityisetsivä Julia Takalon seikkailuille tulossa jatko-osakin? Arvosana: taatun viihdyttävää kesälukemista helle- ja sadepäiville.

Laskettuani kirjan käsistäni olo oli hyvin viihdytetty, mutta Tuomolan aiempiin teoksiin ja etenkin loistavaan edelliseen teokseen Vielä kerran verrattuna uutuus oli jollain tapaa hieman köykäinen. Tarina potki eteenpäin sujuvasti, mutta jotakin puuttui: se erityinen yksityiskohdissa piilotteleva loisto joka tekee Tuomolan kirjoista ainutlaatuisia ja on tavannut erottaa ne muista ammattitaidolla kirjoitetuista rikosjännäreistä. Esilukijaprosessi oli kokeilemisen arvoinen idea, mutta minulle jäi sellainen tunne että kun kirjassa kuului yli 30 ihmisen ääni, se yksi ainutlaatuinen oli jotenkin jäänyt niiden alle. Kirjan teemoista olisi ehkä irronnut enemmänkin pureskeltavaa, mutta tällä kerralla niiden käsittely jäi hieman sovinnaiseksi ja, noh, kevyeksi. Mikä tarkoittaa tietysti, että jos kirjan loppuun jäänyt tietty avoimuus tosiaan enteilee jatko-osaa, voinee lukija jäädä odottelemaan kierrosten nousua.

Sain kirjan arvioitavaksi blogin kautta. En saa arviosta muuta korvausta.

posted under |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments