Kasviskeittolautaselliseen sisältyvästä monimutkaisuudesta

Jokin aika sitten istahdin erään tilaisuuden lounastauolla nauttimaan borssikeitostani. Tuskin lautanen oli pöydässä kun joku kysyi ”Oletko sinä kasvissyöjä?”. ”En”, vastasin hämmentyneenä, ja ihmettelijä liukeni paikalta ennen kuin enempää ehdin sanoakaan. Koska sosiaalinen maailma on toisinaan minulle suuri mysteeri, kysyin kotona psykologilta vähän valaistusta. Ympäristöeetikon vaisto nimittäin sanoi, että nyt olin sellaisen ilmiön äärellä jota minun olisi syytä ymmärtää.

”Katsos”, Puoliso selitti  iltapalan ääressä ”Ensiksi lihaanin pitää ymmärtää, että kasvisruoka voi olla syötävää jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Sitten pitää ymmärtää, että on olemassa kasvissyöjiksi kutsuttuja ihmisiä jotka eivät suostu syömään lihaa milloinkaan. Mutta tästäkin on vielä pitkä, siis tosi pitkä, matka sen ymmärtämiseen että joku voi valita kasvisruokaa vaikka lihavaihtoehto olisi tarjolla. Että kasvisruuan voi valita vaikka mikään ei estäisi valitsemasta lihavaihtoehtoa. Että ihminen voi, niin kuin sinä, olla vilpittömästi sitä mieltä että jotkut kasvisruuat ovat parempia kuin jotkut liharuuat. Siinä puhutaan jo evoluution hyppäyksestä.”
”Siis tääh? Onko jollekulle helpompi ymmärtää että on olemassa kasvissyöjiä kuin että sekasyöjän ei ole koko ajan pakko syödä eläimiä, tai ettei hän välttämättä edes halua tehdä niin?”
”No tietysti. Lihansyöjä voi kokea että lihansyöjyys on identiteetti jota pitää koko ajan vahvistaa.”
”Se lihansyöjä ei sitten ole tainnut kuulla virallisista ravitsemussuosituksista.”
”No hän voi ajatella, ettei kukaan vapaaehtoisesti valitse kasvisruokaa. Esimerkiksi kasvissyöjänä tunnetulla ihmisellä on paineita valita kasvisruoka, ettei tule muilta sanomista. Mutta sinunlaisesi ihminen pistää todella ajatukset sekaisin: valitsee kasvisruuan, ihan tuosta noin vain, siksi että on vilpittömästi sitä mieltä että päivän kasvisvaihtoehto on parempi kuin lihavaihtoehto.”
”No mutta kun se oli!”
”No toki, mutta paatuneen lihaanin on sitä vaikea käsittää.”

Jatkan yrityksiäni ymmärtää asiaa, sillä lihansyönnin vähentäminen valtakunnan tasolla kuuluu minunkin agendaani. Ymmärsin, että kasvisruokaan suhtautumisessa näyttäisi siis olevan tavallaan sivuseikka se millaista pöperöä lautaselta löytyy. Etiketeistä on tullut elämää suurempia: ties miten voi käydä, jos valitsee lounaakseen varomattomasti kasvisruuan vaikkei ole sitoutunut elämänmittaiseen kasvissyöntiin. Toinen päätelmä: en ole ihan varma siitä, kuinka pitkälle suosimani järkiargumentit kantavat näin kummallisessa tilanteessa.

Tiedättehän te ne suosikkiargumenttini: terveellisyys, ruokavalion monipuolisuus, maailman pelastuminen, eläinten hyvinvointi ja rahansäästö ovat kaikki lihankulutuksen vähentämisen puolella. Kasvissyöjäksi ei tarvitse alkaa, eikä etenkään kiukkuvegaaniksi, vaan suurta edistystä saavutettaisiin jo sillä jos kansan lihan kulutus laskisi terveyssuositusten näkökulmasta suositeltavalle tasolle. Näin alkajaisiksi. Minä en ole se ympäristöeetikko joka lähtee kieltämään keneltäkään pihviä syntymäpäivänä tai makkaraa kesäretkellä. Fakta on, että suurin osa lihankulutuksesta ei koostu elämän kohokohdista vaan sen lajin epämääräisistä pöperöistä joille kunnollinen kasvisruoka pärjää helposti. Mutta jostakin, ehkä kansan katajaisesta menneisyydestä, on selkärankaan ehtinyt iskostua se käsitys että vain liharuoka on oikeaa ruokaa. Aina ylivertaista kasvispöperöön verrattuna, aina järkevä valinta jos valita voi.

En oikein tiedä, mikä tähänkin nyt tepsisi.

Ehkä peruna-parsakaalikeiton resepti jakaminen auttaa alkuun. Siinä vasta ankealta kuulostava resepti joka kuitenkin on mahtavan hyvää tuoreen leivän kanssa tarjoiltuna.


PERUNA-PARSAKAALIKEITTO

4 suurenpuoleista jauhoista perunaa
n. 1/3 parsakaalia, varsikin kelpaa mukaan
1 l vettä
2 kasvisliemikuutiota
n.1/3 pkt koskenlaskijaa
vehnäjauhoja suurustamiseen



Kuori perunat ja pane ne kasvisliemikuutioiden kanssa kylmään veteen. Kun perunat ovat kiehuneet tovin, lisää parsakaali ja anna kiehua vielä kymmenisen minuuttia. Ei se niin tarkkaa ole. Ota keitto liedeltä. Murusta sekaan Koskenlaskija. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää reilu kourallinen vehnäjauhoja, sekoita kunnes koostumus muuttuu pehmeäksi. Tarjoile keitto tuoreen leivän kanssa ja katsele pöytäseuraksi valitsemasi lihaanin ilmeen vaihtumista epäluulosta tyytyväisyyteen.

8 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Evoluutiohyppy! :-D

Mieletön migreenikko kirjoitti...

Joo, tuonpa takia on minusta aika älytöntä että "kiukkuvegaanien" suurin ongelma tuntuvat olevan toiset vegaanit tai varsinkin kasvissyöjät saati jos näillä on vielä jotain "lipsumisia". Itse veikkaan että jos eläintuotteiden käyttö vähenisi vaikka sen 80-90% kaikilta kokonaisuudessaan niin eiköhän se tuotanto jo siihenkin lopahtaisi. Helposti ihmiset myös sitten tekevät näitä linjanvetoja että jos kokevat esim. että eivät voi olla täysvegaaneja niin sitten täyty vetää joka aterialle sen entisen lihan edestä juustoa ja munia. Silloin voi lokeroida itsensä siihen kasvissyöjän lokeroon, vaikka varmaan kaiken kannalta parempi olisi "sallittujen" ja "kiellettyjen" sijaan miettiä kokonaisuutta ja opetella hissukseen täysin kasviperäisten ruokien käyttöä. Ihan vaikka niinkin, että siitä jauhelihapaketista laittaisi vain puolet ja toisen puolen papuja!

Varmaan tähän vaikuttaa sekin, että Suomessa ei ole vastaavaa määrää kasviksia ollut käytössä kuin muualla. Siinä missä Aasian maissa esim. kasvikset ja tofu ovat ihan normisafkaa kaikille, Suomessa se ruoka on vain leipää, maitotuotteita ja jauhelihaa. Maustamaankaan täällä kun ei ole opittu, niin äitini sukupolvelle ainoat mausteet ovat se voi ja kerma ja suola ja jos jotain muuta pitäisi keksiä niin menee sormi suuhun. Ja usein laitoskeittiöiden ja valitettavasti ravintoloidenkin kasvisvaihtoehdot ovat irvikuvia siitä mitä kukaan kasvissyöjä vapaaehtoisesti söisi ja usein energiamäärä on vain kestämättömän riittämätön. Niillä niitä stereotypioita mauttomista porkkanavelleistä sitten ylläpidetään :(

loves2spin kirjoitti...

Every person's body is different, as well as their expectations, health, food they can afford to purchase, things they can grow to eat, and their family and community culture. Many people have to work so hard and so long, they have little time or energy for even thinking about making food choices and are forced to just eat whatever they can get hold of. Then there are those who live in "food deserts" where the choices are extremely limited because they live somewhere and have no personal transportation. We all have to eat. Most of us want to be healthy and not do detrimental things for our planet. The emotional aspect of eating food is a huge factor, also. Personally, I know what foods make me feel good and how much food makes me feel good. When I don't have time, or am under a lot of stress, I often will not make the best choices. But I try to take good care of myself and those I am responsible for feeding. Your soup sounds very nice, and yes, would be fabulous with the fresh bread!

Keskeneräinen kirjoitti...

Hyvä aihe! Nyt virallisen vegaanidirektiivitarkkailijan kuuluu huutaa etteihän Koskenlaskija ole kasvis, olet siis huijari eikä millään sanomallasi enää koskaan ole mitään arvoa.

Saara R kirjoitti...

Ana: Toivotaan että vähän vähempi kuitenkin riittäisi

Migreenikko: Tämä "perinteinen" suomalainen ruoka jossa on paljon voita, kermaa ja lihaa, on säännöstelyn jälkeisen runsauden peruja jolloin vedettiin vähän överiksi.Ennen sotia ruokavalio oli toki yksipuolinen, mutta lihaa ja rasvaisia maitotuotteita siihen ei ylenmäärin sisältynyt. Laitoskeittiöden jäljiltä lihavaihtoehdotkaan eivät ole kovin herkkua, mutta on kyllä totta että monessa paikassa kasvisruokana on vielä järkympiä virityksiä. Koulutuksen puutetta?

Itse en näe lihansyöntiä sinänsä ongelmallisena, vaan suuri ongelma on mielestäni että (halpaa) lihaa syödään ihan liikaa niin että sitä on tuotettava epäinhimillisin menetelmin. Luomun kallis hinta ja pienimuotoinen tuotanto eivät olisi ongelmia jos lihaa yksinkertaisesti kulutettaisiin vähemmän. Näin aluksi olisi hyvä jos kasvisruuasta saataisiin tasa-arvoinen vaihtoehto arkiselle liharuualle, mutta se on selvästi monimutkaisempi juttu tässä ilmapiirissä.

loves2spin: You pointed out many good reasons why it's good not to be judgemental about other people's food choices- we usually don't know what their struggles are. It's easy to fail to realize that if one is in a position where she can mind others' business in addition to her own, that is actually a privileged position in itself. And privilege is by definition something that many people don't have. So I personally prefer to discuss food issues on a more general level- because on the other hand, food choices are important to individuals, societies and the whole planet. As such, they need to be discussed...it must be possible to talk about facts in a gentle manner!

Keskeneräinen: Onneksi puhuin vain kasvisruokareseptistä, en vegaanireseptistä. :D Niitäkin varastostani kyllä löytyy, mutta kun olen niin hunningolla, en yleensä pidemmälti pohdi onko päivän kasvispöperö vegaanista vai "vaan" jonkin muun lajin kasvisruokaa.

Mieletön migreenikko kirjoitti...

Tuosta laitoskeittiöiden tilanteesta voisi kirjoittaa vaikka romaanin, mutta eniten aina jaksaa hämmentää se, että asiat tunnutaan välillä tekevän tahallaan vaikeasti. Esim. tällä viikolla sekasyöjien lounas oli iso köntsä paistia ja sen _lisäksi_ vihreitä papuja. Vegaaneille taas ei niitä papuja oltu suotu, vaan proteiinia ei ollut jälleen kerran juuri nimeksikään. Vaikka proteiinista toki liikaa hössötetään niin jos ateriassa ei ole mitään proteiininlähdettä ja se on pelkkiä kasviksia esim. peruna-porkkanakeittoa mitä meillä usein on, niin kalorimäärä vain jää aivan liian alas eikä sillä pärjää. Miksi sekasyöjät tarvitsevat sen lisäproteiinin lihan lisäksi ja vegaanit eivät mitään? Tai sitten aivan hyvin vegaanisena onnistuva ruoka pitää "sabotoida" kasvisruuaksi, esim. pähkinärisottoon oli pitänyt laittaa.. maitoa! Se maito siellä tuskin kuitenkaan tuo ihan mielettömästi makua tai ravintoarvoa ja jos se on aivan pakko laittaa niin käyttää voisi myös kasvimaitoa jolloin se sopisi myös laktoosittomille, maidottomille jne. Mutta ei. Ja jälleen kerran, vegaanit eivät saaneet sitten niitä pähkinöitä omaan ruokaansa vaan jälleen kerran perunaa ja porkkanaa. Ja sitten tätä perustellaan sillä että vegaaniruuan menekki on huono. Ja samalla aiheutetaan vahinkoa vegaaniruuan imagolle mikä on jo ennestään heikko :/ Jos vegaani/kasvisruokaa ei nähdä tasavertaisena, maistuvana ja ravintoarvoiltaan kohdillaan olevana vaihtoehtona edes sen tekijöiden puolesta niin miten se voisi ruokailijalle sellaiseksi muuttua?

Hoo Moilanen kirjoitti...

Yleensä nuoret ovat tiedostavia ja minä aiheutan välillä hämmennystä, kun olen reippaasti kolmekymppisenä - kymmenen vuotta sitten - ryhtynyt kasvissyöjäksi eettisistä ja ekologisista syistä. En kuitenkaan jaksa jauhaa ruokavaliosta - omasta tai muiden - enkä nyt niin kovin eettinen ja ekologinenkaan ole, kun en ole vegaani. Saa nähdä onko minulla joskus kiinnostusta ottaa se askel.

Vähän päälle parikymppinen työkaverini on vegaani. Kuten tiedämme, vegaanit ovat profiloituneet tiukkapipoisiksi terveysnatseiksi; työkaverini kertoi, että löyhäpipoisempia vegaaneja varten Facebookissa on Sipsikaljavegaanit -ryhmä, jossa on tuhansia jäseniä. Ihan mainio asenne heillä! 😂

Saara R kirjoitti...

Mieletön migreenikko: Tuohon olen minäkin törmännyt. Siis ei kai se kasvisruoka voikaan olla täyttävää jos annoksesta on unohdettu proteiini ja öljy..?! Mieleeni on jäänyt myös vihiksen kehittäjän pohdinta siitä, voiko vihistä oikeasti lähteä markkinoimaan kasvissyöjille kun se ei kuitenkaan ole mitään terveysruokaa. Mielikuva kasvisruuasta kalorittomana ultrakevytruokana on kyllä tosi sitkeä ja haitallinen. Epäilen kyllä, että koulutuksesta tämäkin epäkohta lähtee ja koulutuksen avulla se olisi korjattavissa. Jos ruuan laittajalla ei ole hajuakaan siitä mitä täysipainoiseen kasvisateriaan kuuluu ja miten kasvisproteiinin lähteistä valmistetaan ruokaa, ei lopputuloksesta voikaan odottaa onnistunutta.

Hoo Moilanen: Nuoret ovat tiedostavia, mutta usein myös jyrkkiä. Entiset Idealistit eli nykyiset nihilistihedonistit ovat sitten oma ikävä ilmiönsä... Sipsikaljaveganismi on siinä mielessä hyvin tervetullot ilmiö että se purkaa tuota "vegaanit on niuhottajia jotka vihaa hyvää ruokaa"-stereotypiaa vallan tehokkaasti.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments