Kevytmielisyys-teema(viikko): Kevytmielisyyttä käsityönurkassa

Aikana jolloin kaiken voi ostaa kaupasta hikipajaversiona, kallisarvoisen ajan käyttäminen käsitöiden näpräämiseen on jo lähtökohtaisesti kevytmielistä. Tässäkin on kuitenkin selvästi aste-eroja. Harmaita villasekoitteesta neulottuja saapassukkia on nykyäänkään vaikea väittää kevytmielisiksi. Sen sijaan valkovirkkaus ja kirjomukset ovat painuneet marginaaliin, syistä jotka saattavat liittyä niiden perinpohjaiseen kevytmielisyyteen. Hitaat, työläät työt jotka tuottavat "vain" arkista kauneutta (vastakohtana suurille taideteoksille, niiden tekemistä vielä siedetään) kukoistavat harvassa kodissa. 

Jo ennen kuin päätin aloitella pitkäksi venähtänyttä teemaviikkoa, päätin tänä vuonna keskittyä juuri näihin käsityönlajeihin, pitkälti siksi ettei käsityöterapia-ajalleni ole parempaakaan käyttöä. Ja toiseksi siksi että ovathan isot ristipistotyöt ja pitsiluomukset hienoja sitten joskus kun ne valmistuvat.Sitten joskus. Gracious Era ei ole vielä ehtinyt puoleenväliin, pionihässäkkä jonka parissa olen viime aikoina viihtynyt, on ihan pikkuisen sen yli (jos viimeistelyvaiheen etupistoja ei lasketa).
Sitä ennen niiden tekeminen on vain arjen ylellisyyttä. Vaikka ristipistoa olisi mahdollista pistellä vain vartti, tuntuu silti luksukselta kun aikaa on siihenkin. Samalla voi miettiä, eikö elämä ole hyvää juuri silloin kun aikaakin riittää hiukan kevytmielisiin, iloa tuottaviin puuhiin. Millä tavalla jatkuva kiire tekee ihmisestä paremman? Tarvitsemmeko todella maailmaan kaikkea sitä mitä kiireessä ja tuottavuuskiimassa tehdään: taloja joiden laskennallinen elinikä on 35 vuotta, informaatiota jonka kuluttaminen aiheuttaa viisastumisen sijaan ähkyä, pikaratkaisuja jotka vanhenevat hetkessä? Eikö täällä pikemminkin ole pula paitsi kevytmielisistä, myös hitaista asioista? Nyt kun vilu ei enää uhkaa, emmekö voisi alkaa panostaa elementtitalojen sijasta kauniiseen arkkitehtuuriin, sellaiseen josta Ylivieskan kirkkokin aikanaan saatiin rakennettua? Tai uusien käytännöllisten villasukkien sijasta hienostuneisiin käsitöihin jotka kaunistavat pirttiä vuosikymmenien ajan sen sijaan että uusimme sisustusta jatkuvasti, tulematta koskaan täysin tyytyväisiksi siksi että halvat, hätäiset ostokset eivät lopulta merkitse mitään? Tavaravuori on täällä jo, eikö olisi aika keskittyä jo laatuun ja merkityksellisyyteen? Ja jos meillä ei ole siihen varaa, kenellä tässä maailmassa sitä on? 

Kevytmielisyyskin on niitä hyveitä joihin moni suhtautuu epäluuloisesti, ja hieman paradoksaalisesti, sitä epäluuloisemmin mitä enemmän sille olisi tarvetta. Käsityönurkka on matalan kynnyksen paikka tuttavuuden tekoon. Tarvitsee valita vain projektiksi jotakin hidasta joka valmistuttuaan lupaa lähinnä miellyttää silmää. Uppoutua siihen ja tuntea miten hyvinvointi alkaa kasvaa.

posted under , , |

2 kommenttia:

Rinna Pitsiunelma kirjoitti...

On kummallista, että nykyään kun ihmisiä on enemmän kuin koskaan ennen ja heistä paljon pienemmän osan kuin koskaan ennen pitää esim työskennellä ruuan tuottamiseksi koko porukalle ja muissa kiistämättömän välttämättömissä ammateissa – sittenkään meillä ei ole varaa tuottaa sellaisia suuritöisiä käsityöluomia joita aiempina aikakausina pystyttiin tuottamaan. Osittain johtuu tietty tuloerojen tasaantumisesta ainakin täällä lähiseuduiilla, mutta ei sekään mielestäni selitä kaikkea.

Mutta kyllä niitä kauneuden vuoksi olevia pikkutarkkoja käsityöitä on paheksuttu jo kaukana menneisyydessä, suomalaisen käsityöopetuksen varhaisvaiheet ovat vahvasti hyötynäkökohdilla moraalisen olemassaolonsa perustelevia kunnon käsiöitä ja toisaalta kaikenmaailman pitsejä ja muuta hömpötystä jota ei tarvitsisi ainakaan suurelle kansalle opettaakaan.

Saara R kirjoitti...

Asunnot jugend-taloissa maksavat maltaita, silti nykyään sellaisia ei ole varaa rakennuttaa. Bruggesta saa aitoa Bruggen pitsiä vain ´t Apostelientjesta, torit on reunustettu made in China-pitsiliinoja kaupittelevilla puodeilla...ei, ei tätä kaikkea voi tuloerojen tasaantumisella selittää. Käsityön arvostuksen romahdus on varmaan yksi asia. Moni maksaa vaatteessa mieluummin luksuslogosta kuin siitä että se on ompelijalla teetetty.

Onhan tässä tosiaan ollut aatteellisestikin kaikenlaista. Ylellisyysveroja ja kauneuden varaamista yläluokan etuoikeudeksi (onko tästä päästy eroon vieläkään..?), modernisoitumisen ja koneellistumisen ihailua, överiksi mennyttä "rationaalisuutta" (Mary Oljen pitsikirjat ovat tästä näkökulmasta aika kiintoisaa luettavaa)...arvostuskysymys on sekin, miksi bussimatka on coolia viettää tyhjääpuhumalla netissä mutta on omituista käyttää se aika pitsinauhan virkkailemiseen.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments