Kevytmielisyys-teemaviikko: Terve kevytmielisyys kuuluu etiikkaan

Viime viikolla näin vilaukselta lehdessä jutun jossa filosofi Timo Airaksinen kommentoi nykyään sisustuksessa suosioon nousseita aforismeja. Semmoisia aforismiautomaattejahan filosofit monen mielestä ovat. Pitkiä pohdintoja jaksavat lukea vain harvat, mutta jokaiselle on tuttu Aristoteleen syvähenkinen "ei yksi pääsky kesää tee". 

Meilläkin on yksi aforismitaulu. Se on Saaran huoneena tunnetussa talon pienimmässä huoneessa jossa en vietä erityisen paljon aikaa mutta jossa sijaitsevat pyykinkuivatusteline, perintökampauspöytä ja ompelukone- siis jutut joille Puolisolla ei ole käyttöä ikinä. Siinä lukee "I generally avoid temptation unless I can't resist it". Vapaasti suomennettuna "yleisesti ottaen vältän kiusauksia, paitsi jos en voi vastustaa niitä". Blogin pitkäaikaislukijat ehkä ymmärtävätkin, miksi se on mielestäni hieno motto. Yleisesti ottaen hyvään kannattaa pyrkiä kaikin voimin, mutta mahdottomia ei pidä itseltään vaatia. Ja ylipäätään, etiikan pohdintoihin on hyvin viisasta suhtautua pieni pilke silmäkulmassa. Niitä amatööriajattelijoita jotka eivät näin tee on paljon, ja minusta he kelpaavat lähinnä varoittaviksi esimerkeiksi joilta on unohtunut jo ajat sitten se tosiasia että etiikka on perimmiltään tiedettä hyvästä elämästä. 

Siis hyvästä, ilman muuta, mutta myös elämästä ja inhimillisyydestä. Tämän unohtaminen on suorin tie elämälle vieraiden ja uuvuttavien vaatimuslistojen, ihmisten sättimisen ja kovasydämisyyden tielle. Jos itse pystyykin omia vaatimuksiaan noudattamaan, kavereikseen hyveen tielle onnistuu houkuttelemaan korkeintaan masokisteja jotka saavat kiksejä itsensä rankaisemisesta. Rohkenen kuitenkin väittää, että enimmäkseen eetikoiden pitäisi olla kiinnostuneita potentiaalisten pyhimysaineksen sijasta taviksista joiden moraalinen selkäranka ja itsekuri eivät ole täyttä terästä. He nimittäin muodostavat ihmiskunnan ylivoimaisen enemmistön. Ja filosofian historiaan tutustuminen opettaa, että myös eetikot itse kuuluvat tähän enemmistöön. Se on ikävä juttu jos haluaa herne nenässä paukuttaa muita päähän laintauluilla, mutta hyvä juttu jos haluaa todella tehdä etiikkaa joka olisi järkiperäistä, inhimillistä ja ihmiskuntaa parantavaa. Hyvä etiikka vaatii käsittääkseni aina hippusen armoa ja terveellistä kevytmielisyyttä.

Erityisen tärkeä uutinen tämä on niille rohkeille ei-filosofeille jotka kaikesta etiikan ympärillä pyörivästä tiukkapipoisuuden ilmapiiristä huolimatta yhä uskaltavat olla kiinnostuneita etiikasta. Vaikka etiikka toisaalta on jopa kuolemanvakava juttu, toisaalta se on kaikkea muuta. Etiikassa on aina tilaa kevytmielisyydelle ja inhimillisyydelle, koska hyvä, kukoistava elämäkin on kaikkea muuta kuin synkkää niuhotusta.

posted under , , |

2 kommenttia:

Mieletön migreenikko kirjoitti...

Tämä sivusikin hyvin sitä vegaanipostausta ja toisaalta sitä mitä tuolla aikaisemmin kyselin eli mikä on kuluttajan vastuu.. tarkemmin vielä että voiko kenenkään olettaa kuluttavan kaikkea aikaansa ja energiaansa sen selvittämiseen, miten kuluttaa mahdollisimman eettisesti, kun kuitenkaan moni ei niin tee. Valitettavan usein eettisiin kysymyksiin ei vain ole yhtä helppoa ja ainoaa vastausta. Vaikka itse olen valinnut esim. ruokapuolella ensisijaiseksi kriteeriksi veganismin olen täysin tietoinen esim. palmuöljyn ongelmista, mutta olen myös tietoinen siitä, että jos haluaisin kieltää ruokavaliostani kaiken mahdollisesti epäeettisen en siinä todennäköisesti kauaa pysyisi. Eivätkä yritykset tee tietenkään asiaa kuluttajille yhtään helpommaksi kun yrittävät tietoisesti sumuttaa ja sertifiointijärjestelmissäkin on omat ongelmansa.

Saara R kirjoitti...

Arkieettiset kysymykset ovat usein aidosti monimutkaisia, ja usein "oikeita" vastauksia voi olla useita hiukan riippuen siitä miten eri arvoja haluaa painottaa. Ja tosiaan, usein ihmisiltä tuppaa unohtumaan se että itsensäkieltäymys ei ole mikään kardinaalihyve vaan myös omista tarpeista saa välittää. Minusta on vähän surullista, että esim. juuri ruokavalioasioissa monet ajattelevat vain muiden oikeuksia ja omia velvollisuuksia siihen pisteeseen että vaarantavat terveytensä. Sellainen ei ole kestävää, ja mikä ei ole kestävää, ei voi olla myöskään eettistä. Toinen juttu mitä suosittelemani "tee parhaasi, se riittää"-kanta rajoittaa on syyllistyminen sellaisista asioista joihin voi vaikuttaa vain vähän, kuten muiden ihmisten valinnoista tai siitä että tulee kaupoilla suuryrityksen huijaamaksi vaikka on toiminut parhaansa mukaan. Mahdottomien vaatimisestakaan ei yleensä seuraa mitään hyvää vaan ainoastaan uupumusta ja pahaaoloa sille joka on jo parhaansa tehnyt.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments