Kevytmielisyys-teemaviikko: iloista tiedettä

Aika-avaruus on tunnetusti suhteellinen, joten kalenterin kiiruhtamisesta huolimatta kevytmielisyys-teemaviikkokin venyy vielä parin postauksen verran, kun en ole ehtinyt päivittelemään ihan niin ahkerasti kuin suunnittelin. 


Suhteellinen aika-avaruus liittyy päivän teemaan silläkin lailla että tiedettäkin voi lähestyä kevytmielisesti. Kaikkialla paitsi lukiossa (juu, traumoja on). Tämä muistui mieleeni kun eilen eksyin kokouksen alkamista odotellessa taas kirjakauppaan josta tarttui mukaani Randall Munroen Entäs jos...vakavia tieteellisiä vastauksia mielikuvituksellisiin kysymyksiin.Kotiin päästyäni muistin, että talosta löytyy jo entuudestaan sen verran vastaavia kevytmielisiä tiedekirjoja että niille pitäisi vähitellen kevätsiivota kotikirjastoon oma osastonsa. How to fossilize a hamster, Syökö mikään ampiaisia?, ehkä jopa Bill Brysonin mainio Short History of Nearly Everything, Gavin Pretor-Pinneyn The Wavewatcher's Guide ja monet muut ovat viihdyttäneet minua monet illat, ja sitäpaitsi auttaneet ruokkimaan sitä kaikkitietävyyspakkomiellettä jonka turvin uskaltaudun pitämään jokavuotiset Kysy mitä vain-blogikarnevaalini. Lisäksi ne muistuttavat siitä että maailmankaikkeus on ihmeellinen paikka ja että vaikka olisi kaltaiseni ihminen jonka merkittävin saavutus matematiikan alalla on kertotaulun ulkoaopettelu, siitä voi kuin voikin tajuta yhtä sun toista. Populaaritieteellisissä tiedekirjoissa on usein sekin hyvä puoli että niiden, toisin kuin lukion fysiikankirjojen, tarkoitus on todella sivistää lukijoita eikä lajitella heitä vaivihkaa niihin jotka selviytyvät kaavasulkeisista ja niihin jotka eivät selviä (myöhemmin olen toki oppinut että sosiologeilla onkin paljon sanottavaa piilo-opetussuunnitelmista. Toisaalta on voinut olla ihan oman etuni mukaista että olen oppinut sen vasta selviydyttyäni lukiosta jotenkuten hengissä). 

Sittemmin olen oppinut, että hauskuus, rentous ja ilo kuuluvat tieteellisen ajattelun ytimeen. Tämäkin on monelta tänä päivänä unohtunut (etenkin hallituksessa), mutta totta se silti on. Tieteelliselle ajattelulle on aivan keskeistä osata kysyä odottamattomia ja kummallisia ja hölmöltä kuulostavia kysymyksiä- ja lähteä sitten etsimään niihin vastauksia. Mieluiten rennosti haahuillen ja vailla ahdistavia tehokkuusvaatimuksia ja pakotettua kilpailua. Tiede ja tieteellinen filosofia ovat ihmettelyn taidetta. Ja jos niitä haluaa oppia ja opettaa, ei ole mitään järkevää syytä sille etteivätkö käytettävät esimerkit voisi olla hassuja, hauskoja, mielikuvituksellisia tai läpeensä pöhköjä. 

Siksi on hienoa että akateemisen asiaproosan ohella tieteestä kirjoitetaan myös kevytmielisellä otteella ja sitä hyödynnetään myös kevytmielisten kysymysten ratkomiseen. On tärkeää ja rohkaisevaa muistaa että sinnekin tieteellinen ajattelu voi lonkeronsa ulottaa- ja että on tavallaan todella hölmöä vaatia siltä pääsääntöisesti vähemmän.

posted under , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments