Yhä ja uudestaan

Etsiessäni ideoita kevään muotinumeroa varten törmäsin tähän artikkeliin jossa kerrotaan että nykyään alkaa olla paljon naisia jotka käyttävät vaatetta vain muutaman kerran ennen kuin pistävät sen kiertoon ”vanhana”. Samassa asussa ei voi näkyä montaa kertaa sosiaalisen median kuvissa. Aiemmin tällä viikolla olin siivonnut eteistämme. Ensi viikoksi on luvassa kylmää, mutta näin silti hyväksi pistää jo kaikkein talvisimpia pukineita varastoon. Eteisemme on hyvin pieni. Sinne mahtuvat juuri ja juuri kulloinkin aktiivisessa käytössä olevat kamppeet, eikä maaliskuussa enää tarvita niitä vetimiä joissa ulkoiltiin tammikuun paukkupakkasilla. Kantaessani karvavuorisia kenkiä ja paksuimpia takkeja odottamaan seuraavia paukkupakkasia ehdin hyvin miettiä, miten tämä minun pienenä pitämäni tilan on suunnitellut ja rakentanut paljon isomman perheen isä. Siinä perheessä kaikki tosin pärjäsivät ympärivuotisesti vain parilla, korkeintaan kolmella kenkäparilla ja yhdellä tai kahdella päällystakilla. Lämpöä jalat saivat karvavuorien sijaan villasukista joita mahtui tarpeen tullen useammat päällekkäin. Siihen aikaan se oli yhtä itsestäänselvää kuin täsmävaatteet ovat minulle. Tunsin itseni taas piloillehemmotelluksi yltäkylläisyyteni keskellä, mutta artikkelin luettuani muistin että nykypäivän mittapuulla jo se että todella kuluttaa vaatteensa loppuun itse alkaa olla hyve.

Jos vaate koetaan sosiaalisesti käyttökelvottomaksi jo seitsemän käyttökerran jälkeen, onko paljon puhutulla vaatteiden laadun heikkenemisellä ihmisille paljoakaan väliä? Mahdollinen laatu menee kertakäyttötuotteessa hukkaan. Koska keskituloisenkaan budjetti ei ole rajaton, epäilen että tässä on nähtävissä myös eettisesti ja ekologisesti kestämätöntä halpamuotia ylläpitävä mekanismi: kun kulutustahti on näin kova, yksittäisten vaatteiden on pakko olla halpoja. Jutussa kerrotaankin, että brittinainen maksaa uudesta vaatteesta keskimäärin 37.43 puntaa eli noin 48 euroa. Sillä rahalla ei saa kovin korkeaa laatua eikä länsimaista työtä, erityisemmästä eettisyydestä puhumattakaan. Kun yksittäiset ostokset ovat pieniä, niitä ei myöskään välttämättä harkita kovin tarkasti. Selväksi tuli myös se että suosiotaan nostavalla minimalismitrendillä tätä ongelmaa ei pitkälle ratkota sillä voihan vaatekaapin koon pitää kompaktina myös niin että sen ovi käy molempiin suuntiin tiheään. Itse asiassa, olen jo ehtinyt nähdä puheenvuoroja joissa vaatteiden nopeampi kuluminen ja kiertoon lähteminen lasketaan kapselivaatekaapin hyväksi puoleksi...

Kertakäyttökulttuurin vastakohta ei siis löydy minimalismista vaan hankitun tavaran käyttämisestä loppuun ja hankintojen tekemisestä pitkällä tähtäimellä. Vaatteiden tapauksessa, opettelua alkaa vaatia sekin ajatus että samoja vaatteita on tarkoitus pitää jopa useita vuosia ja satoja kertoja. Uudestaan ja uudestaan, niin että samat ihmiset näkevät samat kamppeet vaikka miten monta kertaa ja ajattelevat "onpa hän onnistunut löytämään laadukasta vaatetta kun se kestää hyvänä aina vain" . Kun vaate osoittaa kulumisen merkkejä tai menee hiukan rikki, se huolletaan, korjataan ja kunnostetaan. Vanhoina järkevämpinä aikoina tunnettiin jopa termi muodistaminen, vanhojen vaatteiden muokkaaminen uusien muotivirtausten mukaisiksi. Kun vaatteet olivat kalliita ja kestäviä, ei ollut mitenkään epätavallista viedä niitä ompelijalle muodistettavaksi. Kuka tekisi niin 48 euron vaatteelle? 

Jos vaatteeseen kyllästyy, sen voi laittaa kaapin perälle hetkeksi lepäämään tai sitä voi raikastaa asustamalla- taas sillä idealla että hyvään pystyy ihastumaan uudelleen. Ainakin osa kuluneista vaatteista kelpaa käytettäväksi ihan loppuun mökillä, puutarhassa tai kodin likaisissa töissä. Tunteiden häilyvyys ei ole ihmisessä mikään kaunis eikä viljelemisen arvoinen piirre. Entä sitten luovuus? Uutuudenviehätystä hyödyntämällä on helppo herättää huomiota, mutta eikö taitoa ja kauneudentajua osoita ennemminkin se että pystyy luomaan päivänasuja jotka tuntuvat ja näyttävät hyviltä yhä ja uudestaan? Jossain välissä voisi ehkä miettiä sitäkin, että muut ihmiset tuskin huomaavat pukeutumisneronleimauksiamme- heidän huomionsa on yleensä aivan toisaalla, alkaen heidän omista vaatedraamoistaan. Voi siis olla niinkin, että jos todella haluaa niittää mainetta kauneudentajullaan ja luovuudellaan, kertakäyttökuluttamista fiksumpaa on opetella tekemään jotain...

2 kommenttia:

Mieletön migreenikko kirjoitti...

Minulla olisi edessä vaatehankinta, jota olen lykännyt ja lykännyt, koska enemmän kuin ajatus rikkinäisistä sukistani minua ärsyttää ajatus siitä, että uudet sukat tulisivat menemään hetkessä rikki. Sitten pitäisi taas alkaa selvitellä mistä saa kestävää, eettistä ja siedettävän näköistä hankittua... ratkaisuna tähän asti että kaksista rikkinäisistä sukista tulee yksi ehjä kun ne pukee päällekkäin.

Minä rakastan todella luottovaatteitani ja harmittaa, ettei vastaavaa laatua tunnu saavan enää mistään varsinkaan jos ei haluaisi ihan sotilaan näköisenä kulkea. Kymmenen vuotta käyttämistäni armeijatyylisistä reisitaskuhousuista alkavat vasta nyt saumat repeillä ja värit haalistua. Jouluna ostin alennusmyynnistä pari uutta paria mustia, ja nyt jo lentelevät napit, saumat rakoilevat ja väri oli jo muutaman pesun jälkeen masentavan harmaa. Ergonomiakaan ei ole samaa luokkaa. No, minä ainakin tykkään ajatella enemmän niin että vaikkapa ne reisitaskuhousut ovat "tavaramerkkini" kuin jatkuvasti vaihtuva vaatteiden suhaaminen. Aikaa ja energiaakin säästyy, kun ei tarvitse joka päivä vaatekaapilla pohtia, sen kun kiskaisee housut, bändipaidan ja hupparin päälle. Tätähän monet kuuluisat yritysjohtajatkin käyttävät resurssiensa säästämiseen, jos nyt heiltä mitään voi oppia ;)

Saara R kirjoitti...

Kyllä vaan, vaatteen kuluminen loppuun ärsyttää täälläkin, ja samasta syystä. Uusien hyvien etsiminen on niin vaivalloista. Kun vielä tarpeeni ovat pitkälti samoja perusvaatteita, kadehdin hiukan miehiä kosa miestenosastoilla on aina myynnissä samantapaisia perusvaatteita laajassa kokovalikoimassa. Olen ollut huomaavinani että Puolison vaatteissa myös laatu on parempi. Naisten vaatteita taas myydään ulkonäöllä ja trendikkyydellä enemmän kuin laadulta.

Tuo mainitsemasi univormuajattelu taitaa olla nousussa kapselivaatekaapin ohella. Näyttää siltä että äänekkäämpi osa naisistakin alkaa saada tarpeeksiin puolipakolla myytävistä trendivetimistä.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments