Poissa muodista: sivistys

Sivistys on poissa muodista. Mihinkään muuhun tulokseen en osaa enää päätyä tässä valtakunnan menoa seurattuani. Katsoipa sitten hallituksen toilailua tai sitä millaisten asioiden laukomista nykyään kutsutaan "keskusteluun osallistumiseksi" tai "mielipiteiden rehellliseksi ilmaisemiseksi", sama teema jatkuu pelottavan johdonmukaisesti valtakunnan huipulta lähiöräkälöiden nurkkapöytiin, sosiaalista mediaa tietenkään unohtamatta. Aihe tuntuu rassaavan monia teistäkin, päätellen siitä että viime aikoina vanhaa suosikkipostausta Ajattelevan ihmisen konstit hulluksi tulemisen välttämiseen on taas luettu ahkerasti. 

Sivistyksen halveksunta ei ole mitenkään yhteiskuntaluokkasidonnainen ilmiö, vaan kyseessä on isompi yhteiskunnallinen trendi. Tohtorisnainen joka haukkuu lehden palstalla norjalaisia lomailijoita tatuoiduiksi, lihaviksi junteiksi, ei ole sen sivistyneempi kuin haukkumansa juntit, koska ulkonäön ja yhteiskuntaluokan haukkuminen nyt vaan ei ole sivistynyttä käytöstä. Sivistyksen ytimessähän on nimenomaan sivistynyt käytös: huomaavaisuus, kohteliaisuus sekä huolellinen harkinta sen suhteen, missä ja millä tavoin ne kuuluisat rehelliset mielipiteet kannattaa ilmaista. En ole sivistynyt sillä perusteella että osaan siteerata Platonia, vaan sikäli kun sivistynyt olen (mikä muuten on niitä asioita mitä omalta osaltaan ei kannattaisi yrittää liikaa arvioida), niin sillä perusteella että pienillä ja isommilla teoillani koitan työntää sivilisaatiota pois barbariasta, kohti inhimillisesti hyvää yhteiskuntaa. Sivistyneen käytöksen lisäksi sivistyksen pohjalta löytyy pari ikuista arvoa jotka ovat viime aikoina jääneet talousajattelun jyräämäksi, nimittäin totuus ja kauneus. Totuus viittaa esimerkiksi ymmärrykseen siitä miksi tiedolla ja koulutuksella on muutakin arvoa kuin työvoiman tuotanto, kauneus ymmärrykseen elämän tarkoituksesta. Lohjan edellinen kaupunginjohtaja Simo Juva totesi taannoin viisaasti, että kulttuuri on elämän tarkoitus. Hän ymmärsi, että emme elä elämäämme kansantaloudelle emmekä verojen maksamiselle. Kulttuuri rakentaa yksilöille ja kansakunnille sielua ja identiteettiä, sen tuottaminen on väestöräjähdyksen runtelemassa maailmasta hyvä tapa jättää itsestään jälki maailmaan. Ilman kulttuuria ja sivistystä emme ole mitään emmekä ketään, ja elämämme on hobbesiaanisen synkkä, kurja ja raakalaismainen (mitä kohti elämä perusporvarisuomessa on toki hyvää vauhtia etenemässä).

Yleensä paras tapa mielipiteidensä esiin tuomiseen on hyvän esimerkin näyttäminen ja arvojensa eläminen todeksi arjessa. Näinä aikoina, kun sivistystä kuritetaan valtiovallankin toimesta, tämä ei kuitenkaan riitä. Kauneus ja itsensä sivistäminen ovat hyviä tapoja itsestä huolehtimiseen, voimien keräämiseen ja ahdinkoon ajetun sivistys- ja kulttuurisektorin tukemiseen. Itse olen reagoinut kurjistamiskehitykseen myös lisäämällä aktiivisuuttani Vasemmistossa entisestään. Suosittelen poliittista aktivoitumista jokaiselle jota valtakunnan menon seuraaminen on viime aikoina alkanut hirvittää. Kyllä, kaikki muunkinlainen kansalaisaktiivisuus on hyvästä, mutta Suomen poliittinen järjestelmä vaan on sellainen että puolueen jäsenyys on kaikkein tehokkain tapa lähteä vaikuttamaan. Jo puolueeseen liittyminen ja jäsenmaksun maksaminen auttaa, ja kaikki aktivoituminen sen yli on plussaa. Oppositiopuolueissa löytyy varmasti tekemistä kaikille kiinnostuneille. Hyödyllisen tekemisen ohella riennoista löytyy muita sivistyksen ja inhimillisen yhteiskunnan ystäviä, mikä sekään ei ole aivan pieni lohtu. Hyvien ihmisten passiivisuus on ollut jälleen kerran merkittävässä roolissa siinä miten nykytilanteeseen on tultu. Hyvien ihmisten aktiivisuudella suomalaisetkin ovat kuitenkin nousseet paljon vaikeammistakin tilanteista.


posted under , , |

2 kommenttia:

Mama Elf kirjoitti...

AMEN! Siis samaa ihmettelin ihan ääneen jonkin aika sitten, vaikka kyseessä olikin Brittiyhteiskunta...en osaa sanoa muista maista millään varmuudella, mutta luulenpa, että kyseessä voi hyvinkin olla länsimäinen ilmiö. Ajattelin, millaista inspiraatiota Kafka olisi mahtanut ammentaa nykytilanteesta.

Kovin moni tuntuu vieläkin täällä olevan sitä mieltä että itse ei voi tehdä muuta kuin korkeintaan valittaa. Täälläkin oppositiopuolueet kaipaisivat jäseniä/aktivisteja (terv.miehellesi Englannin vihreältä)...Ymmärrän toisaalta myös uupumuksen ja toivottomuuden olon, sillä vallanhakuinen ja taloudellista kasvua havitteleva poliitikkoeliitti ei kovin aurinkoiselta näytä.

Puhkua toimintaan siis!

Saara R kirjoitti...

Voi olla, joskin eri maiden vaihteleva politiikka tuo peliin paljon paikallisvärejä.

Uupumus ja toivottomuus ovat periaatteessa ymmärrettäviä tuntemuksia, mutta niille periksi antamisesta seuraa pelkkää kurjuutta. Se on jo nähty mitä politiikan jättämisestä "poliitikkotyypeille" seuraa.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments