Piinaviikon päiväkirjasta: Elämänkultti

Eilen mieleeni piirtyi aivan liian selvä kuva Zaventemin lentokentältä jossa toinen Belgian terrori-isku tapahtui. Ajattelin, miten Belgian-retkillä meilläkin on ollut tapana mennä lentokentälle hyvissä ajoin. Olemme hyppineet nykyaikaisten lentokenttärasitteiden läpi ihan rauhassa ja varanneet vähän aikaa myös viime hetken tuliaisten katselemiseen lentokentän kaupoista, kahvilassa istuskelemiseen ja ihmisvilinän ihmettelyyn. Tunnistin kyllä kuvissa näkyvät tilat rojun, romahtaneiden rakenteiden ja verijälkien alta. Muistan kauhun kuvat seuraavalla kerralla liikkuessani siellä. Muistan, ja jatkan sitten seikkailuani.

Sillä selvää on, että mitä terroristi haluaa, sitä hänen ei pidä saaman. Ja toisin päin: mitä terroristi ei halua, sitä hänen pitää kokeman.

Meillä on käsitys siitä mitä terrorismilla tavoitellaan. Pelkoa, vihaa, vastakkainasettelua, sisäänpäinkääntymistä. Terroristit edustavat omaa agendaansa, mutta he esiintyvät mielellään islamin edustajina siinä toivossa että heidät samaistetaan kaikkiin muslimeihin, mukaan lukien niihin jotka ovat lähteneet pakoon Daeshin hirmuvaltaa. Pölhömpi kansanosa on innolla valmis edistämään juuri tätä agendaa. Terroristit eivät kuitenkaan ole taustaltaan hartaita muslimeja, vaan pikemminkin heitä voisi kuvailla normaalista elämästä syrjäytyneiksi ihmisiksi joilla on jo ennestään rikosrekisteriä omaisuus-, huume- ja väkivaltarikoksista. Normaaliyhteiskunnassa sellaisiin ihmisiin tepsii tehokas sosiaalipolitiikka. Tukitoimien polku on usein pitkä ja kivinen kaikille osapuolille. Mutta Daesh lupaa tällaisellekin väelle suoraan tulevaisuutta, arvostusta ja tarkoitusta. Daeshin näkeminen jonkinlaisena todellisen islamin edustajana on typerää siksikin että Daeshin ideologia on liikaa jopa Al Qaidalle. Tämän faktan pitäisi soittaa joitakin kelloja, jossakin. Daeshille sopii mitä parhaiten, että sen valtaa pakenevia ihmisiä odottaa länsimaissa syrjintä ja suoranainen viha. Pakolaisten auttaminen, ystävällisyys ja kyky erottaa islam Daeshin propagandamateriaalista ovat sen sijaan tehokkaita tapoja horjuttaa Daeshin saarnaamaa vastakkainasettelujen ideologiaa. Kun emme pelkää ja vihaa niin kuin Daesh yrittää komentaa, terrorismin perimmäiset tavoitteet jäävät saavuttamatta.

Mitä terroristit eivät voi sietää? Tämäkin on helppo. He eivät voi sietää länsimaista elämänmenoa, monikulttuurisuutta jossa eri taustoista tulevat ihmiset osoittavat päivästä toiseen kykenevänsä sivistyneeseen kanssakäymiseen ja yhteistyötä, elämäniloa, pelottomuutta ja huomiotta jäämistä. He inhoavat malttia, järjen käyttöä ja ideologiansa pilkkomista sentin kuutioiksi rauhallisen analyysin keinoin. He vastustavat ihmisoikeuksia, länsimaista oikeuskäsitystä ja rauhaa. He esittävät propagandassaan länsimaat ja kaikki länsimaalaiset kaikkien muslimien vihollisina. He haluavat vaihtaa elämänilon, matkustamisen ja huvittelun pelkäämiseen ja pelotella meidät luopumaan länsimaisista perusarvoistamme, mukaan lukien liikkumisen vapaus ja sivistynyt oikeuspolitiikka. Tappamisella uhkaamalla he haluavat että lakkaamme elämästä silloinkin kun henki vielä pihisee. Pommit ja sotilaalliset iskut kelpaavat heille hyvin propagandamateriaaliksi, mutta pasifistin aseita he eivät voi sietää. Ja aseistustahan rauhan ihmisillä riittää: koulutus, moraali, elämänilo, rohkeus ja itsepäinen sivistyksestä ja huolettomista tavoista kiinni pitäminen. Pasifisti tietää että vaikka parhaansa voi tehdä, pitkää ja rauhallista elämää ei voi kukaan itselleen ostaa eikä vaatia. Se on kohtalotarten käsissä, mutta itse saamme päättää, miten nykyhetken elämme. Ehkä minullakin käy huono tuuri ja räjähdän tuhannen palasiksi seuraavalla Eurooppaan suuntautuvalla festarireissulla. Mutta siihen asti aion elää, nauttia siitä hyvästä mitä elämä on minulle suonut ja tehdä rauhan tekoja minkä vain pystyn –miettikääpä sitä, puukonteroittajat ja pomminvirittäjät ja kysykää itseltänne sitten, onko teidän musta olemassaolonne siihen verrattuna minkään arvoista. Terroristi voi päättää päiväni, mutta eletylle hyvälle elämälleni hän ei mahda mitään. Daesh on aktiivinen kuolemankultti. Sen vastavoima ei ole takaisin samalla mitalla ja arvot romukoppaan-asenne vaan elämänkultti. Elämänkultin vallitessa kuoleman kätyrit onnistuvat pelon lietsonnan sijaan muistuttamaan meitä siitä miten suloinen on jokainen pieni nautinto, arjen ilo, rauhan hetki.

Myönnän Daeshille irtopisteen siitä että he ovat onnistuneet kiinnittämään huomioni. Hetkeksi. Jahka piinaviikosta päästään, koittaa tässä blogissa maailmantilanteen inspiroimana Kevytmielisyys-teemaviikko. Haastan kaikki blogilliset tulemaan mukaan karnevaaliin. Tyyli on vapaa- tarvitsee vain kynäillä viikon ajan postauksia aiheista jotka liittyvät elämäniloon, kevytmielisyyteen, huvitteluun, hömppään, kaikkeen siihen mikä tekee arjesta hyvää. Näin rauhan ihmiset voivat nakertaa terroristisen mielenmaiseman ydintä. Kommenttilaatikkoon ilmoittautuneet pääsevät linkkipostaukseen. 

Niille joita maailman tila vielä huolestuttaa, tarjoaisin lopuksi linkin tähän parin vuoden takaiseen postaukseen jossa jo syntymässään ravintoketjun ikävämpään päähän joutunut pikkutyyppi kertoo ajatuksiaan siitä koska kannattaa pelätä. En suinkaan vaadi että kohtaisimme terrorin yli-inhimillisellä uhkarohkeudella. Mutta ehkä voisimme harkita pärjäävämme rohkeudessa kääpiökaneille?

posted under , , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments