Earth Hourin alla: Näin käännytät lihansyöjän kiukkuvegaaniksi

       Earth Hour on taas täällä tänään. Tänä vuonna erityishuomion kohteena ovat ruuan ilmastovaikutukset. Niiden uskotaan olevan lisääntymään päin, sillä ruuantuotannon päästöjen vähentäminen on paljon vaikeampaa kuin monen muun lajin päästöjen vähentäminen. Kasvisruuan osuuden lisääminen ruokavaliossa on hyväksi sekä terveydelle että ympäristölle. Mutta miten on kun keskustelut aiheesta sekä kodeissa että kunnanvaltuustoissa ajautuvat usein riitelyyn tai mökötykseen? Miten edistää kasvissyöntiä maailmassa jossa ruoka on sekä suuria tunteita herättävä että hyvinkin henkilökohtaiseksi koettu aihe? Ympäristöeetikkona elellessäni olen ehtinyt huomata, että vakaumuksellisilla kasvissyöjillä on toisinaan hyvinkin selvät strategiat kasvissyönnin ilosanoman levittämiseen.

    1. Älä kuuntele äläkä ainakaan ota vakavasti Lihaanien huolia. Tekosyitä ne kumminkin ovat.

Lihaanien esittämät perustelut sille miksi kasvisruoka ei maistu eikä houkuta ovat pohjimmiltaan tekosyitä, oikeasti kysymys on vain siitä että Lihaani on laiska, veltto ja moraalisesti turmeltunut. Vain sinun huolesi ovat vakavasti otettavia huolia. Jos Lihaani epäilee, ettei kasvisruoka ole tarpeeksi täyttävää, kannattaa vaan selittää ihanan kevyistä resepteistä. Jos Lihaani on huolissaan siitä ettei kasvisruoka ole maukasta, kannattaa luennoida merilevän terveellisyydestä. Jos Lihaani ei mielellään syö outoja ruokia, kannattaa vaan kantaa niitä pöytään pakolla- kyllä se lopulta syö ennen kuin nälkään kuolee. Olisihan se nyt aivan liian inhimillistä ja epäilyttävän miellyttämisenhaluista kuunnella ja yrittää huomioida toiveet kuten valita täyttäviä ruokia, tehdä kasvisversioita tutuista ruuista tai pyrkiä tekemään hyviä ruokia ja unohtamaan epäonnistuneet kokkailut.

2. Ole ehdoton ja jyrkkä –ja sano se reippaasti ääneen

 Se on kaikki tai ei mitään. Yksi kasvisruokapäivä viikossa ei totisesti ole parempi kuin ei sitäkään vaan velttoilua. Kaikenlaiset kokeilut ovat myös merkki heikkoudesta ja mielihalujen orjuudesta: ideaali on ryhtyä heti vain terveellisiä ruokia laittavaksi vegaaniksi, mikään vähempi ei todellakaan riitä. Muista puhua halveksuvasti ainakin sipsikaljakasvissyöjistä ja kaikista muista itseäsi vähemmän tiukista kasvissyöjistä (fleksitaarit ovat vain teeskentelijöitä, ja pescovegetaristit ovat idiootteja leikkiessään että kalat ovat kasviksia). Muista halveksua pontevasti myös niitä jotka olivat aikaisemmin kunnollisia mutta ovat palanneet vähemmän tiukkaan ruokavalioon. Esimerkiksi terveyssyihin vetoaville voi tuhahdella ivallisesti, säälittävää selittelyä. Erityisen hyödyllistä on tehdä suuri numero omista ruokarajoituksista julkisissa tilaisuuksissa, oli niistä ilmoittanut etukäteen tai ei. Barbaarimaan tunnusmerkki on se etteivät tarjoilut kaikkialla ole fennofruitariaanisia biodynaamisesti viljeltyjä raakaruokia. Myös työpaikkalounaalla voit reippaasti arvostella seuralaistesi valinnat- jos ne eivät ole täydellisiä, neuvojasi ja ojennustasi selvästi tarvitaan heti paikalla. Pohjimmiltaan kaikki haluavat olla samanlaisia kuin sinä, kaikki vain eivät vielä tajua sitä (tai ovat läpeensä pahoja).

3. Sinulla on missio, ole siis aina aktiivinen

Ympäristökatastrofi painaa päälle, joten jokikinen tilaisuus valistaa on käytettävä hyväksi. Tilannetaju on vain sosiaalinen konstruktio jonka tarkoitus on vaientaa totuudenpuhujat ja tuhota maailma. Olitpa sitten syntymäpäivillä, työpaikkalounaalla, luokkakokouksessa tai esittäytymässä anoppikokelaalle, aina on hyvä hetki puhua ruokavaliosta. Kaikkialla on nimittäin typeriä vetelyksiä jotka eivät tiedä eivätkä välitä, ja sinun tehtäväsi on varmistaa että tapaamisenne jälkeen he todellakin tietävät.

4. Muista aina korostaa moraalista ylemmyyttäsi

Koska moraalinen erinomaisuus on maailmassa kovin aliarvostettua, on parasta mainostaa sitä itse, esimerkiksi arvostelemalla jyrkästi kaikki jotka osoittavat merkkejä heikkoudesta tai moraalittomuudesta eli poikkeavat mitenkään ideaaleista. Erityisesti lihansyöjistä ja eläinperäisestä ravinnosta on syytä muistaa puhua väheksyvästi: maitotuotteet ovat utare-eritettä tai vasikanruokaa, lihansyönnin sijaan on vain eksaktia puhua raadonsyönnistä ja pescovegetaristeille kannattaa aina tilaisuuden tullen kettuilla siitä ettei kala mikään kasvis ole. Pyhän ylenkatseen pelko on paras moraalinen motiivi mitä kellään voi olla. Älä kuitenkaan unohda toivoa: anna keskustelukumppanisi ymmärtää, että kelpuutat hänet heti kun hän ryhtyy yhtä täydelliseksi kuin sinä.

5. Kerro meheviä kauhujuttuja

Pyhään ylenkatseeseen kannattaa yhdistää reipas syyllistäminen. Ympäristökatastrofi, ilmastonmuutos ja tuotantoeläinten kärsimyshän ovat vain faktoja. Paras tilaisuus ottaa nämä asiat puheeksi on ilman muuta se kun alkaa vaikuttaa siltä että joku aikoo nauttia edessään olevasta liharuuasta. Hähää, siitäpähän oppii! 

6. Muista ottaa jokainen vastaväite henkilökohtaisena loukkauksena

Jos näet Lihaanin (eli jokaisen jonka nuttura on löysemmällä kuin omasi) reagoivan vaikenemisella, se on selvä syyllisyydentunnon heräämisen merkki. Missään nimessä kysymys ei ole siitä että hänellä on sinua paremmat käytöstavat. Lisää löylyä vaan.
Jos Lihaani lähtee väittelemään kanssasi, hänen kuuntelemisensa on ajanhukkaa. Eihän hänellä mitään argumentteja voi olla, ja sydämessään hän tietää sen itsekin. Ainoa todellinen syy lähteä väittelemään on selvästikin se että hän haluaa loukata sinua henkilökohtaisesti. Joten tulkitse kaikki vastaväitteet yrityksiksi loukata sinua verisesti. Suutu vaikka.

Kyllä näillä konsteilla pitäisi alkaa menestystä tulla, sekä perhepiirissä että koko yhteiskunnan tasolla. Jos ei tule, muista katkeroitua ja uhriutua vähäsen. Paljon vaikeampi ja epäkiitollisempi vaihtoehto on mennä vessaan, laskea pissa päästä ja kokeilla, josko ystävällisyydellä, riman laskemisella, kohteliaisuudella, huomaavaisuudella, ymmärtäväisyydellä ynnä muulla nynnyilyllä kuitenkin pärjäisi pitkällä tähtäimellä paljon paremmin... Ihmiskuvan muuttamisesta piirun verran valoisammaksi tulee itsellekin parempi mieli, vaikka tietysti senkin voi nähdä moraalittomuuden lajina tässä tuhoaan kohti kulkevassa maailmassa.

posted under , , |

4 kommenttia:

Mieletön migreenikko kirjoitti...

Hm. Tunnistan hyvin nämä stereotyypit vegaaneista ja siinä missä tiedän, että näitä ihmisiä on, niin loppujen lopuksi aika häviävän pieni prosentti (vaikka sitäkin äänekkäämpiä). Ainakin omassa tuttavapiirissäni siis, sinulla lienee käynyt huonompi tuuri. Tietenkin koko ideologia on kiva kuitata turhaksi sillä että leimataan vegaanien enemmistö militanteiksi hirviöiksi.

Usein vegaaneja syytetään oman ajatusmaailman tuputtamisesta, mutta kokeilepa olla kuukausi vegaanina ja _salata_ se. Et varmasti onnistu. Ja kun sinulta sitten aletaan udella miten noin voi elää ja en mä ainakaan selviäis ilman pekonia ja mites ne vitamiinit, entä proteiini, kyllä se kuule maitorahkaa olla pitää, niin _sinä_ olet se tuputtaja.

Jos haluat tietää miten vegaani kokee sen yhteisen ruokailun missä vegaanillekin on järjestetty "sopivaa" ruokaa niin kannattaa tsekata naamakirjasta Paskaa vegaaniruokaa - ryhmä. Suomessa kun ravintola-alan _ammattilaiset_ ihan tosissaan voivat tarjoilla maksavalle asiakkaalle vaikkapa jälkiruuaksi läjän sipsejä, porkkanaraastetta ja maustamatonta tofua. Silloin kun asiasta on etukäteen ilmoitettu ja ne ammattilaiset ovat luvanneet, että vegaaniruoka on hallussa.

Sille on myös syynsä että eläintuotteita yritetään kuvailla niiden oikeilla nimillä, koska markkinointipuolen ideana on tuotteistaa eläintuote niin pitkälle ja nimetä se sellaiseksi, että kuluttaja säästyisi eettiseltä pohdinnalta. Moni on jättänyt lihansyönnin siinä vaiheessa kun tajunnut mistä se liha lautaselle tulee, mutta harvapa lapsi tajuaa ettei se nakki puussa kasva. Toki tässäkin voi mennä överiksi.

Ja eipä se auta vaikka olisit kuinka maltillinen, yrittäisit salailla ruokavaliotasi, olla kannustava ja tuomitsematta jos joku haluaa asiasta keskustella ja olla provosoitumatta kun joku lähtee provosoimaan, aina joudut vastaamaan siitä miten ärsyttäviä ne "muut vegaanit" on. Maukkaita ja täyttäviä ruokiakaan on hankala tarjoilla silloin kun ihminen on sitä mieltä että ei se ole syötävää jos se ei sisällä lihaa.

Suoraan sanottuna tuli aika paha mieli lukea tällainen postaus näinkin yleisesti kiihkottomassa blogissa, koska kyllä niitä idiootteja löytyy "vastapuoleltakin" ongelmaksi asti. Minä en mitään puolia haluaisi valita, mutta samalla tavalla kuin rasistit leimaavat toiset suvakeiksi halusivat sitä eli eivät, niin kun joka päivä näkee somessa jotain vittuilumeemejä ja lukee tällaisia juttuja niin kyllä pään saa pitää aika kylmänä, että säästyisi vastakkainasettelulta. Minulle on ihan arkipäivää että lihansyöjät kokevat asiakseen linkkailla jotan typeriä vegaanivitsejä minun seinälleni ja auta armias jos menisin linkkaamaan jonkun teurastamojutun kun joku hehkuttaa pihvi-illallistaan, mikä sota siitä syttyisi. Mitä en ole muuten ikinä tehnyt, enkä tule tekemään, jokainen osaa sen tiedon googlettaa ihan itsekin halutessaan.

Jokin aika sitten julkaisin naamiksessa sarkastisen jutun siitä, miten minulla kahden vuoden vegaanina olon jälkeen on tippunut hiukset päästä, kynnet katkeilevat, luut murtuvat ja olen onneton koska en voi syödä ikinä mitään hyvää ruokaa, tällaisia yleisiä ennakkoluuloja mitä vegaani kohtaa lähes päivittäin. Mainitsin myös että olen kuollut tänä aikana ainakin kaksi kertaa huonon ravinnon seurauksena. Osa kavereistani otti jutun tosissaan ja kuvitteli että olin alkanut taas syödä lihaa koska eihän vegaaniravinnolla voi pärjätä. Että tällaisten ennakkoluulojen kanssa me vegaanit elämme, maltillisetkin :/

Saara R kirjoitti...

Huomioni selittynevät sillä että kun olen ympäristöeetikko, niin olen ollut tekemisissä aika paljonkin niiden äänekkäiden kanssa ja siivonnut vuosien varrella heidän jälkiään siellä täällä. Aivan oikeasti, nämä ihmiset saavat aikaan paljon harmia vaikka kuvittelevat olevansa suuria hyväntekijöitä. Se on todella sääli koska todellisuudessa vegaaniruoka voi olla ihan yhtä hyvää ja täyttävää kuin muukin ruoka. Tiedän, kun omasta kasvisruokarepertuaaristani noin puolet on vegaanisyötävää. Ja olen tietysti (edelleen ympäristöeetikon hattu päässä) sitä mieltä että vaikka vegaanius ei ole eettisesti ylivertainen ruokavalio, keskimäärin ihmisten olisi syytä vähentää reilusti lihan syöntiään ja lisätä vastaavasti kasvisten käyttöä. Ja, noh, kiukkuvegaanit ovat aika iso syy siihen miksi monet ihmiset ovat kauhuissaan pelkästä ajatuksestakin.

Tottakai järkeviä ja rauhallisiakin vegaaneja/lihansyöjiä/ihmisiä on, mutta äänekkäät vähemmistöt ovat äänekkäitä ja päätyvät usein aatteidensa mannekiineiksi vaikka ovat ehkä huonoimpia mahdollisia ihmisiä siihen tehtävään. En itse näe suurta eroa kuvaamallasi kiukkulihaanilla ja kiukkuvegaanilla- paitsi että eettisesti ottaen veganismin takaa löytyvät argumentit ovat paljon parempia kuin argumentit rajattoman lihansyönnin tueksi. Kiukkulihaani siis vain soittaa suutaan, koittaa provosoida tai ilmaisee ahdistustaan erilaisuutta kohdatessaan, vegaanilla sen sijaan olisi muutama hyväkin pointti jotka ihmisten olisi syytä tajuta- mutta kiukkukäytös on ehkä maailman tehokkain tapa varmistaa etteivät ne mene perille vaan päinvastoin vahvistavat juuri niitä ajatusmalleja joita jo maailman tila vaatisi meitä kiireesti purkamaan.

Joten tämä juttu oli jatkoa sille mitä olen joskus aikaisemminkin täällä sanonut: parhaistakaan arvoista ei ole paljon iloa jos noudattaa niitä sellaisella tavalla joka karkoittaa muut niitä tavoittelemasta. Tähän voisi ehkä lisätä, että toisaalta myös kammottavan huonosti käyttäytyvät ihmiset saattavat omalla tavallaan pyrkiä hyvään.

Mieletön migreenikko kirjoitti...

Kiitos vastauksesta ja huh, olipa tuo kommenttini pitkä, tuli höyryjä ulos kun olen niin kyllästynyt noihin kaksoisstandardeihin... Onhan tämä olemassa oleva ongelma, ja en kai olisi niin tuohtunut jos en olisi saanut tuosta osakseni, ottaa siis tahtomattani vastuulleni kiukkuvegaanien tekemisiä.

Toisaalta ymmärrän sitä kiukkuakin, koska sitä minustakin alkaa löytyä kun tarpeeksi provosoidaan, joskus tullut sanottua aika tiukasti kun haluaisin itse viettää vain baari-iltaa rauhassa ja joku jankkaa kyllästymiseen asti että porkkanakin on elollinen olento. Mutta kaipa se toimii molempiin suuntiin.

Vähän sellainenkin olo on välillä että näillä keskusteluilla yritetään harhauttaa keskustelu pois itse ideologiasta. Samoin kun feministeille aletaan jankata että tarviiko sitä feminismiä nyt niin kauheesti ja feministit vihaa miehiä ja mites se miesten asevelvollisuus, niin veganismiaatteen saa kuitattua sillä että kun ne vegaanit on niin syvältä. Hankala homma!

Loistava tiivistys tuo: "Parhaistakaan arvoista ei ole paljon iloa jos noudattaa niitä sellaisella tavalla joka karkoittaa muut niitä tavoittelemasta."

Saara R kirjoitti...

No juurikin näin. Ympäristöeetikkonakin löytää itsensä helposti samasta nipusta höyrypäiden kanssa- juuri sillä tavalla niputettuna että koska muistutat arvoiltasi höyrypäitä, et voi sanoa mitään järkevää. Virhepäätelmä, tietysti, mutta sellainen jolta oltaisiin ehkä voitu välttyä jos kaikki olisivat malttaneet käyttäytyä. Jos vain kiukkuvegaanit, kettutytöt ja muut tietäisivät miten paljon haittaa heistä on ollut juuri niiden asioiden ajamiselle joista he väittävät välittävänsä...

Näkisin, että ratkaisu tähän ongelmaan on se että hyvin käyttäytyvät vegaanit/lihansyöjät/ihmiset puuttuvat kiukutteluun sellaista kohdatessaan, sen sijaan että ajattelisivat kiukkuisen olevan kuitenkin periaatteessa oikeassa tai oikeutetusti provosoitunut. Kun ei se oikeassa oleminen riitä pitkälle!

Suunsoittajat ovat eri asia siltä osin, että heidän taustallaan ei ole mitään puolustamisen tai levittämisen arvoista aatetta vaan kysymys on pohjimmiltaan jonkin lajin muutosvastarinnasta. He voivat olla rasittavia, mutta siinä kaikki. Mitään konkreettista haittaa ei koidu siitä jos joku heidän aivopierujaan kuunneltuaan saa vastareaktion ja haluaakin tutustua lähemmin vaikka feminismiin tai kasviksiin. Sen sijaan, silloin kun vegaani, ihmis- tai eläinoikeusaktivisti mokaa kunnolla, seurauksena voi olla suurtakin pahaa. Siksi hyvien arvojen esille tuomisen lisäksi myös samanmielisten höyrypäiden tekemisiin pitää puuttua.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments